Onko Selby tylsä?

Viime sunnuntaiaamuna Mark Selby ja Barry Hawkins aloittelivat China Openin finaalia. Pitkään ei tarvinnut Twitteriä selailla kuuma kahvikuppi kädessä, kun ruutuuni ilmestyi näitä tyypillisiä, Selbyn persoonaa ja pelitapaa väheksyviä viestejä. "Selby tuhoaa snookerin pelitavallaan" (wtf?). "Kuolettavan tylsää snookeria". "Selby on niin tylsä".

On olemassa snooker-faneja, sitten on olemassa ns. Ronnie-faneja. On varmasti tarpeetonta huomauttaa, että kritiikkini asiassa ei liity Ronnieen - kukapa snookerin ystävä ei nauttisi hänen pelistään?

Snooker-fanit arvostavat hyvää snookeria ja hyviä snookerpelaajia, ja ennen kaikkea, he arvostavat ja ymmärtävät snookeria pelinä. Ronnie-fanit ovat puolestaan - hieman yleistettynä - yksinkertaisempaa kansaa: heidän mielestään Ronnie on ainoa mielenkiintoinen pelaaja, ja snooker lajina kiinnostava vain kun Ronnie pelaa. Yleisesti ottaen ärsyttävää porukkaa, joiden kanssa on tylsää seurustella.

Selbyn vähättelijät ovat yleensä ns. Ronnie-faneja, tai ainakin heihin rinnastettavia.

Snookerfania usein ärsyttää Selbyn väheksyminen, vaikka hänen taitojaan ei kiistä enää kukaan. 3 maailmanmestaruutta, 8 Triple Crown-titteliä, rankingturnausvoittoja 12 kpl. Hänen ansioluettelonsa on selkeästi kovempi kuin vaikkapa Dingin, Robertsonin, Murphyn tai Trumpin. Legendojen listalla hänen nimensä on heti Ronnien, Higginsin ja Williamsin perässä. Numeroita ja rankkauksia voi jokainen vääntää haluamaansa suuntaan, itselleni Triple Crownit ja erityisesti maailmanmestaruudet painavat vaakakupeissa aina eniten.

Mutta onko Selby tylsä? Väittäisin, että ei ole - ellei nyt ole pakko verrata häntä Ronnieen. Vertailu Ronnieen ei ole kenellekään eduksi. Kaikki ovat hitaita ja konservatiivisia Ronnieen verrattuna. Selby pelaa klassista snookeria. Hänen lyöntivalikoimansa on erinomainen. Hän tietää tasan tarkkaan milloin hyökätä ja milloin puolustaa. On äärimmäisen harvinaista nähdä Selbyn tekevän väärää lyöntivalintaa.

Selbyä on kutsuttu usein myös negatiiviseksi pelaajaksi. Tämä on mielestäni selvää: Selby ei ole missään nimessä negatiivinen pelaaja. Negatiivinen pelaaja pelaa turvalyönnin silloinkin kun selkeänä vaihtoehtona on hyökkäys (tästä raadollisin esimerkki Rory McLeod). Taas, kysymys on lyöntivalikoimasta, pitää tietää milloin hyökätä ja milloin puolustaa. Steve Davis oli tässä omana aikanaan mestari - siitäkin huolimatta, että oli omalta osaltaan viemässä snookeria aggressiivisempaan suuntaan. Selby ei ole tässä sen huonompi. Hän hyökkää silloin kun se on fiksua, ja hän osaa tehdä tämän valinnan kenties paremmin kuin kukaan muu ammattilaisista. Tässä mielessä hän on selkeästi vahvempi pelaaja kuin esim. Ronnie, joka usein hyökkää silloinkin, kun ei ehkä kannattaisi. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä Ronnien ottelu Elliot Slessoria vastaan Kiinassa.

Kun Selby hyökkää, hän on useimmiten tappava. Satasen breikkejä hänellä on tilillään jo 520, jolla hän sijoittuu kaikkien aikojen listalla sijalle 6. Ammattilaisena hän on pelannut tilastollisesti 7759 erää, joissa siis 520 satasta. Erät/sataset-prosentiksi tulee siis 6.7% - kaikkien aikojen listalla hän on tässä sijalla 7.

Onko Selby hidas? Riippuu keneen verrataan. Taas, Ronnieen verrattuna on. Ronnie on menneellä kaudella ollut 131 pelaajasta nopein pelaaja n. 16 sekunnin AST (average shot time) ajalla. Selbyn vastaava luku on 23, joka sijoittaa hänet 131 pelaajan listalla sijalle 48. Listan loppupäästä löytyy yli 30 sekunnin lukuja, joten Selby lähempänä tourin nopeimpia kuin hitaimpia. Selby ottaa sen ajan, mikä lyönnin suorittamiseen vaaditaan, ei enempää eikä vähempää. Mielestäni tourilla on pelaajia, jotka kuhnaavat lyöntinsä äärellä tarpeettoman kauan, mutta Selby ei ole yksi heistä. Jokaisella pelaajalla on oma rytminsä.

Turvapelissä ja taktiikkapuolella Selbyä parempaa pelaajaa ei ole. Vaikka näin kuulee joskus väitettävän, mielestäni Selbyllä ei ole pakonomaista taipumusta turvapeliin, tässä on kysymys edelleenkin siitä lyöntivalikoimasta. Selby pelaa yleensä oikean lyönnin oikeassa paikassa. Olen kuullut sanottavan, että tällainen on tylsää ("Ronnie olisi hyökännyt"), mutta toisaalta, tällaiset kommentit kertovat ennen kaikkea ymmärtämättömyydestä. Pelaajan ensisijainen tehtävä on voittaa jokainen erä, jonka hän pelaa, keinolla millä hyvänsä. Vaikka eipä sinänsä, Selby on suorittanut muutamia pöydän putsauksia, jotka luovuudessaan ja taidossaan ovat kerta kaikkiaan maailman hienoimpia - viihdyttävyydessään täysin verrattavissa vaikkapa Ronnien vastaaviin.

Mitä tulee Selbyn persoonaan, jokainen muodostakoon oman mielipiteensä. Selby ei ehkä enää ole lempinimensä "The Jester from Leicester" veroinen virnistelijä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä itse snookerin kanssa. Jokaisella saa ja pitääkin olla omia näkemyksiä pelaajista, suosikkeja ja inhokkeja - ne tekevät hommasta mielenkiintoisen. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa mistä näkemykset kumpuavat ja olla rehellinen niistä. Selbyn snookeria on vaikea moittia, mutta jos hänestä ei pidä persoonana, niin olkoon.

Loppuun vielä video tylsästä Selbystä tekemässä tylsää breikkiä.

Robin Hull To CuePower blog: "I´m looking for a strong finish to the season."

I had an opportunity to have a quick chat with the Finnish snooker star Robin Hull, who´s defending his Shoot-Out title this week at the Watford Colosseum. Like many of our top sportsmen here in Finland, Kimi Räikkönen and Janne Ahonen to mention a few, Robin is not always overly chatty. But when he says something, he means it and he tells it how it is. So here´s some of his thoughts about the Shoot-Out tournament and about his 2016/2017 season so far.

Let´s start with some latest result (the interview was done before Welsh Open). German Masters went pretty nicely: you won Brecel, Stevens and Jimmy White but then lost to Ryan Day. What thoughts on the German affair?

It was an OK tournament for me, tough game against Day. Not quite far enough to actually get some sort of confidence boost to carry forward but good signs of my game going the right direction after the changes i've made. Germany itself was fantastic, really enjoyed playing there. Favourite tournament after the World Champs.


Surprise defeat to Gareth Allen in China qualifiers, so you´ll have to skip China. But when you think about it, could it be a blessing in disguise sort of thing? Many players say it´s really tough to come from China and then straight in to the World Champ qualifiers, at least now you have good time to prepare for the worlds?

Horrible game to be fair but the positive is exactly that: getting solid preparation for the worlds.


In recent times you´ve played some really big TV-matches, for example Ronnie and Mark Allen. Is it more difficult to get going when there´s TV camera´s around? Do you enjoy the situation or does it really matter if the camera´s are there or not?

Nothing better than playing the top players. I find it hard sometimes to settle down like i would like to when there are camera´s around, but enjoy the challenge of getting better in these situations. Always a buzz.


Last year you won the Shoot-Out and earned your ticket to Champion of Champions. Unfortenately you draw Ronnie and lost the game. How did you feel going in to that match and playing Ronnie?

I always play to win whatever the odds are on paper. Gave myself a chance in that match but need to be better. Next time!


Season is already on it´s second half. It´s been up´s and downs. You´ve won some of the top boys (now including Ding Junhui), on the other hand, you´ve had some painful defeats. How do you feel about the season so far?

Not over the moon with how the season has gone. I have been pretty consistent playing to a moderate standard but that doesn't cut it. So my current ranking pretty much sums up how i've been playing. I´ve done a few changes in my game and they are starting to drop into place at last so i´m looking for a strong finish to the season.


What kind of changes?

Just some things that have to do with lining up the shot and playing rhythm.


It feels like in many matches, especially there in the beginning of the season, you´ve gotten a somewhat slow starts to your matches. Many times you lose the first or even couple of the first frames, and only after that you seem to get your engines going. Last couple of months have been better in that sense mind you. Do you recognise this or am i wrong?

Sure, I´ve been a slow starter at times and thats a thing i've been working on. It´s getting better.


WPBSA has announced that the old Players Forum will be replaced by Players Comission, with Shaun Murphy as head of it. I believe this is WPBSA´s answer to some of the criticism it has gotten lately. How do you feel about that?

Im hoping it gives all the players a level say on things which has been a problem in the past. A very good idea.


Shoot-Out is going on right now, where you are naturally defending the title. Since you won it, the event has gotten a ranking status - an issue that has stirred up a lot of debate. How do you feel about it?

I Don´t agree with it holding full ranking status. It devalues a normal tournament where a lot more skill and stamina is required. It is a fun format though!


Ronnie O´Sullivan had his own show on Eurosport (maybe still has?). If you had your own show, who would be your first guest and why?

Alan Goldberg. To talk about the mental side of competitive sport.

********

A big Thank You & Hat Off to Robin who was once again nice enough to take some time and answer my questions. I wish him nothing but the best for the rest of the season and hopefully he will defend his title at the Watford Colosseum like a true Shoot-Out champion.

Legendaarinen UK Championship lupailee laadukasta snookerviihdettä

UK Championship on maailmanmestaruuden ja The Mastersin ohella "yksi vuoden isoista" turnauksista. Vaikka turnauksen sädekehä onkin ottanut viime vuosina joitakin klommoja uudistetun formaatin myötä, on se edelleen yksi kauden kohokohdista. Siinä on snookerjuhlan tuntua. Suomalaisittain turnauksesta tekee tänä vuonna kiinnostavan se, että Robin Hull "tekee paluun" kilpapöydille.

 

Kuvassa hallitseva UK Champ, Neil Robertslow. Eiku Neil Robertson.

"UK Champsia" on viime vuosina kritisoitu voimakkaasti, niin pelaajien kuin snookerfanienkin toimesta. TOP-16 -pelaajia ei enää suojella, vaan myös he joutuvat osallistumaan ensimmäiselle kierrokselle eli 128-miehen kaavioon. Turnaus on jaettu kahdelle areenalle, ja otteluita on lyhennetty. Täksi vuodeksi formaattia on typistetty entisestään, kun kaikki pelit finaalia lukuunottamatta ovat paras 11 erästä, jopa semifinaalit. Finaali on sentään edelleen paras 19:sta. Ennen pitkät ottelut kuvasivat UK:n merkitystä, "prestigeä", titteli piti tosiaan ansaita. Nyt se on melkein kuin mikä tahansa turnaus. Toki palkintorahaa on luvassa poikkeuksellisen paljon (voittajalle 150 000 puntaa), mutta juuri muuten UK:ta ei enää erota kalenterin muista rankingturnauksista.

Toki briteille UK Champsissa on jotain poikkeuksellista, onhan se kisakalenterin ensimmäinen BBC-kanavan turnaus, mutta senkin merkitys on vähentynyt. BBC televisioi todennäköisesti otteluita viime vuoden tapaan - eli liian vähän. Onneksi meillä on Eurosport.

UK Champsin ensimmäistä kierrosta aletaan pelata tiistaina 25. marraskuuta, mutta viralliset kisalähetykset alkavat vasta lauantaina 29. päivä. Siihen asti pelejä voi seurata liveseurannan ohella Worldsnookerin nettistriimistä, jos nyt välttämättä haluaa tihrustaa staattista kuvaa ilman selostusta. Ja maksaa siitä. Jotkut haluavat.

Luvassa hyvää snookeria

Muutamissa edellisissä turnauksissa olemme nähneet poikkeuksellisen kovatasoista ja nautittavaa snookeria. International Championship tarjoili meille huippuluokan suorituksia erityisesti Ricky Waldenilta ja Mark Allenilta, kuten myös Mark Williamsilta, joka kohautti snookerfaneja tiputtamalla hyvin pelanneet Ronnie O´Sullivanin neljännesfinaalissa. Näissä peleissä tehtiin roppakaupalla kauniita ja isoja sarjoja ja ottelut olivat jännittäviä sekä viihdyttäviä. Varsinkin turnauksen loppupuolen matsit olivat varsinaista ilotulitusta. Finaalissa Walden rampautti Allenin hurjalla pelivireellään.

Champion of Champions -turnaus viikkoa myöhemmin ei sekään pettänyt, pikemminkin päinvastoin. Kun lajin kuumimmat 16 pelaajaa pelaavat toisiaan vastaan, on lupa odottaa poikkeuksellisen hyviä otteluita, ja juuri sitä meille tarjoiltiin. Harvoin muissa turnauksissa näkee näin kovia ottelupareja: semit Ronnie vs. Ding Junhui ja Judd Trump vs. Neil Robertson. Kirsikaksi herkun päälle saatiin Ronnie vs. Trump -finaali, joka saavuttikin tasollisesti jopa legendaariset mittasuhteet. Itsensä kovin kriitikko Ronnie myönsi jopa itse pelanneensa fantasista snookeria. Trump puolestaan sanoi, että noin hyvällä pelillä olisi kaatunut kuka tahansa muu paitsi Ronnie. Finaalissa nähtiin kuusi yli sadan pisteen breikkiä, ja 11 muuta yli 50 pisteen breikkiä. Uskomaton finaali.

Viime sunnuntaina päättynyt Ruhr Open oli sekin ET-turnauksen statuksestaan huolimatta mielenkiintoinen ja täynnä hyvää snookeria. Päällimmäisenä tästä turnauksesta jäi mieleen Shaun Murphyn finaalissa tekemä maksimibreikki 147 ja Robert Milkinsin täydellinen 4-0nöyryyttäminen. Murphyn kovasta kunnosta kertoo se, että hän oli lähellä tehdä kaksi muutakin maksimia aikaisemmin turnauksessa, kompuroinnit tapahtuivat vasta viimeisillä palloilla.

Monet pelaajat ovat olleet viime aikoina erittäin hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa sitä, että on perusteltua odottaa hyvätasoista turnausta. Suurimpana suosikkina turnaukseen lähtee Ronnie, jonka vire Champion of Champions -turnauksessa oli kerrassaan hurja. Hänen pysäyttämiseen Yorkissa tarvitaan kovaakin kovempi kaveri. Jännittäväksi tilanteen tekee se, että sellaisiahan on jonoksi asti. Valitse omasi: Robertson, Trump, Murphy, Allen ja Ding ovat kaikki pelillisesti valmiita voittamaan turnauksen, se on nähty. Selby mainittaisiin tässä joukossa normaalisti, mutta hänestä tuli juuri tuore isä. Jokainen, joka on tuon kokenut, tietää, että toiminta- ja keskittymiskyky ei välttämättä ole ensimmäisinä viikkoina huippuluokkaa, joten mielenkiintoista nähdä miten Selby pelaa. Lupaavia merkkejä on viime turnauksissa nähty myös Waldenilta, Williamsilta ja Milkinsiltä, mutta heidän ailahtelevaisuus on vedonlyöjien silmissä myrkkyä.

Robin Hull mukana pitkästä aikaa

Robinin kausi alkoi todella hienosti, Wuxi Classicissa hän jatkoi siitä mihin MM-kisoissa jäi. Tuloksena oli neljännesfinaalipaikka. Sittemmin on ollut kovin hiljaista. Elokuusta lähtien Robin on ollut snookermaailmassa näkymätön. Nyt Robin on kuitenkin saanut huhujen mukaan terveen harjoittelujakson alle ja matkaa itseluottamusta uhkuen UK:n ensimmäiselle kierrokselle.

Tehoja Robinilta täytyykin löytyä, sillä vastaan asettuu ensimmäisellä kierroksella Thepchaiya Un-Nooh (ranking 58), joka pelasi vastikään Ruhrissa varsin vakuuttavasti voittaen mm. nousevan tähden Michael Whiten. Toivon mukaan Robin vääntää nuoresta vastustajastaan tärkeän voiton. Tuon kamppailun voittaja saa toisella kierroksella varsin todennäköisesti vastaansa Shaun Murphyn, joten tie huipulle ei aukene tässäkään turnauksessa Robinille helpoimman kautta. Jos halutaan spekuloida - ja snookerfanithan haluavat - kolmannella kierroksella urakka paradoksaalisesti helpottuisi, koska silloin vastaan tulisi joku nelikosta Wenbo-Grace-Lisowski-Melling. Kaikki heistä selkeästi helpommin voitettavia kuin Murphy.

Robin Hull pelaa ensimmäisen kierroksen ottelunsa Thepchaiya Un-Noohia vastaan torstaina, klo 9.30 paikallista aikaa. Ei muuta kuin liveseuranta auki ja peukut pystyyn.

* * *

Tämä blogi julkaistaan oman blogialustani lisäksi FinnSnooker -sivustolla.

Champion of Champions -turnaus kokoaa yhteen lajin kuumimmat pelaajat

Englannin Coventry toimii näyttämönä Champion of Champions -turnaukselle (hauskasti sanottuna CoC) 3.-9.11. Vasta toista kertaa pelattavassa suuren rahan kutsuturnauksessa hyvää on se, että siellä nähdään lajin kuumimmat pelaajat, eli pääasiassa pelaajat, jotka ovat yltäneet turnausvoittoihin viimeisen vuoden aikana. Huonompi juttu turnauksessa on se, että se on ITV4:n televisioima turnaus, eli Eurosporttia on turha snookerin toivossa vilkuilla.

 

Vähän raakaa faktaa turnauksesta

Palkintorahaa on poolissa 270 000 puntaa, voittajalle tästä lohkaistaan 100 000 euroa. Kysymyksessä on siis yksi kauden suurimmista turnauksista rahamielessä. Rankingiin turnaus ei kuitenkaan vaikuta, sillä koska se ei ole avoin kaikille, tästä turnauksesta saatuja tuloja ei lasketa rahalistalle.

Turnaukseen on kutsuttu mukaan 16 "kuuminta" pelaajaa (12 viime kuukauden ajalta kaikki turnausvoittajat + loput kuudestatoista paikasta täytetään rankinglistan ylimmiltä mahdollisilta sijoilta). 16 pelaajaa on jaettu neljään ryhmään, tarkemmat tiedot ryhmistä Worldsnookerin sivuilta.

Pelaajista

Puolustava mestari on Ronnie O´Sullivan ja pelaajalista on lähes kaikilta osin hyvin tuttu. Ainoa silmäänpistävä nimi - tosin pelkästään positiivisessa mielessä - on snookerjumala, Snookerin Suurlähettiläs, kuusinkertainen maailmanmestari Steve Davis, joka ansaitsi pelioikeuden turnaukseen voittamalla senioreiden MM-turnauksen. Davis pelaa ryhmässä 2 Mark Selbyä vastaan. On mielenkiintoista nähdä pystyykö vanha legenda antamaan Selbylle minkäänlaista vastusta. Sopisi toivoa, ettei Davis joudu ainakaan kovin nöyryyttävää tappiota kokemaan.

Positiivista on myös nähdä Ali Carterin paluu. "Kapteeni" on ollut syöpäsairauden takia pitkään sivussa, mutta on nyt jälleen terveiden kirjoissa.

Harvoin jos koskaan olen lähtenyt veikkailemaan turnauksien voittajia, enkä aio tehdä sitä tälläkään kertaa. Suurimmat ennakkosuosikit ovat taas O´Sullivan, Neil Robertson ja Selby. Yleensä Ding Junhui mainittaisiin tässä samassa yhteydessä, mutta johtuen hänen heikoista otteistaan tällä kaudella, harva varmaan luottaa häneen kuin Karhun suksiin. Ennemmin suosikeiden joukkoon täytyy nostaa tuore International Champ Ricky Walden, sekä vahvat alkukaudet pelanneet Mark Allen ja Stuart Bingham.

Ronnie on yksi suosikeista, oli turnaus mikä tahansa. Hänen otteissa on kuitenkin tällä kaudella näkynyt melkoista ailahtelua. Kiinan turnaukset eivät kuitenkaan ole koskaan olleet hänelle erityisen mieluisia, joten henkilökohtaisesti uskon, että Ronnien peli alkaa kulkea vakaammin kunhan vain palataan kotimaisemiin. CoC ja pian sitä seuraava UK Champs ovat Ronnien "kotiturnauksia" ja uskon, että kotikenttäetu tuo hänelle rentoutta, jolla taas nykäistään peliä yksi pykälä ylemmäs.

On ikävää...

...että CoC:in kaltainen vähän normaalista poikkeava, mielenkiintoinen turnaus on tehty Brittien ulkopuolella asuville niin vaikeasti seurattavaksi. Nettistriimejä kuitenkin löytyy kunhan vaan jaksaa googlettaa. Itse aion nojautua seuraavan viikon aikana vahvasti www.filmon.com -sivustoon, jonka kautta saa katsottua ITV4 -kanavaa. Ainakin androidille löytyy myös FilmonTV -appi, joka toimi vuosi sitten moitteetta.

Tämä blogi julkaistaan poikkeuksellisesti oman blogialustani lisäksi FinnSnooker -sivustolla. Olen lupautunut ainakin jossain määrin tuottamaan sisältöä tälle hyvää työtä tekevälle sivustolle. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämä oma blogi kyllä pysyy paikallaan vastaisuudessakin.

Robin Hull uuden kauden kynnyksellä: "Nyt on virtaa"

Positiivisesti sujuneen MM-kampanjan jälkeen, ja ennen uutta kautta, oli hyvä hetki jututtaa taas Suomen snookerlegendaa, Robin Hullia. Haastattelussa Hull kertoo henkisestä valmistautumisestaan otteluihin ja fiiliksistä liittyen uuteen kauteen.Tavoitteistaan hän kuitenkin vaikenee tiukasti.

Kuva: Zimbio.com

Aloitetaan MM-kisojen karsinnoista, ja päättyneen kauden positiivisimmasta jutusta: mahtavat MM-karsinnat. Millä fiiliksillä lähdit karsintoihin vaikean talven jälkeen? Minkälaiset tavoitteet asetit itsellesi silloin?

Fiilis oli karsintoihin hyvä, pelin puolesta olin jättänyt teknillisen kehittämisen joulukuussa taakseni ja kehittänyt ajattelupuolta, joten oli mielenkiintoista nähdä tapahtuiko liikettä oikeeseen suuntaan. Tavoitteet oli läpäistä karsinnat ja Cruciblessa asetettiin uusi tavoite. En yleisesti puhu omista tavoitteista, mutta sen verran voin sanoa etten MM-kisoissa päässyt lähellekään niitä.

Kolme ensimmäistä karsintaottelua sujuivat erinomaisesti, tilastojen valossa olit selkeästi vahvempi pelaaja joka ottelussa. Neljännessä ottelussa tuli vastaan Ebdon, ja varmasti itsekin ajattelit, että voitto ei tule helposti. Minkälaisella fiiliksellä/mentaliteetilla lähdit tuohon viimeiseen karsintaotteluun? Voiko tällaiseen otteluun sinänsä valmistautua mitenkään erityisesti?

Pelitaktiikan puolesta ei voi valmistautua oikeastaan mihinkään matsiin, pelaajat osaa nykyään sopeutua niin hyvin eri tyyleihin. Varmistin että olin henkisesti ladattu koska oli varmaa että sitä testattaisi, sen jälkeen keskityin vaan omaan tekemiseen. Mentaliteetti on aina sama joka matsiin: VOITA!

Crucibleen pääseminen oli varmasti taas unelmien täyttymys. Rob Walker kutsui sinua Fighting Finn´iksi kun kävelit sisälle areenalle pelaamaan Ronnieta vastaan. Tuntuiko siltä, että olet jälleen siellä missä sinun kuuluukin olla? Taistelemassa isoista voitoista isolla areenalla?

Crucible on erityinen mesta pelaajille ja paluu nosti kyllä niskakarvat pystyyn. Se että kuulunko sinne kärkipelaajien joukkoon niin siihen tarvitaan vielä enemmän todisteita voittojen muodossa, halu on erittäin kova päästä kilpailemaan noihin tilanteisiin, varmaan isoin motivoiva tekijä harjoittelemiseen.

Pelasit hetkittäin hyvin Ronnieta vastaan, mutta Ronnie pääsi kuitenkin dominoimaan peliä käytännössä alusta saakka. Miten analysoisit itse tuota peliä?

En asettunut peliin sillä tavoin kuin olisin halunnut, oma tekeminen oli liian katkonaista ja liian paljon virheitä tuli. Siinä vaiheessa kun oma fiilis rupesi avautumaan vähän niin oltiin jo jahtaustilanteessa. Pitkät pallot oli aivan järkyttävässä kunnossa, tuntu matsin jälkeen etten lyöny yhtäkään pussiin, nyt onkin tehty töitä sen eteen. Arvosana sille matsille: 7.

Olitko henkisesti valmis tuohon urakkaan, Crucible ja Ronnie on kuitenkin varmaan se vaikein mahdollinen yhdistelmä? Uskoitko kuitenkin, että taistelemalla se voitto saattaisi irrota?

Niin valmis kuin voi olla tällä paketilla. Vaikea kombinaatio tuo Ronnie ja Crucible, mutta usko oli kohdallaan. En osaa pelata matsia niin etten uskoisi voittoon. Ihan sama onko paperilla 1% tai 99% voittomahikset.

Kokonaisuudessaan tämä MM-turnaus oli kuitenkin sinulle menestys, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka hiljainen tuo lopputalvi ja kevät oli osaltasi. Tämä varmastikin antaa uskoa ja voimia tulevalle kaudelle? Minkälaisia tavoitteita olet itsellesi asettanut? Varmasti pysyvä main tour paikka top 64:n kautta on kiikarissa?

Tour paikkaan liittyen ei ole tavoitteita, jos muut tavoitteet osuu tai pääsee lähelle niin tourpaikka pysyy kyllä siinä ohessa. On niin helppo tarkertua tuohon tour paikan säilyttämiseen että se sumentaa turnauskohtaiset tavoitteet eli en pidä sitä fiksuna tavoitteena, on katsottava pidemmälle. Avarran lisää tavoitteistani sitten kun niitä rupee saavuttamaan, siihen asti pidän itselläni.

Jos mietitään päättynyttä kautta 2013/2014, jouduit taloudellisista syistä jättämään kauden ikään kuin kesken. Tämä oli juuri se seikka, mitä eniten pelkäsit kun haastattelin sinua viimeksi: "Se on ainoa asia mitä pelkään, katsoa vierestä kun kisat rullaa ohi, eikä itse pääse mukaan rahoituksen takia. Se on kertaalleen koettu ja ei ole asia minkä haluan toistuvan." Ja nyt se juuri taisi toistua?

Kyllä, olen joutunut muuttamaan asennettani sen suhteen ja ymmärtämään että näin voi käydä myös tällä kaudella. Henkisesti raskasta mutta nyt on virtaa, ei se pahemmin paina. Jos ei tykkää tilanteesta niin voi aina pakata pillit pussiin.

Olet itse sanonut, että sinun kohdalla sponsorirahan saaminen on vaikeaa. Ainoa ratkaisu tähän tilanteeseen taitaa olla se, että rahat matkoihin pitäisi tulla palkintorahojen kautta. Onko henkisesti raskasta lähteä kauteen tästä asetelmasta, vaikka pelillisesti näyttäisikin siltä, että kuuluisit ehdottomasti siihen joukkoon, joka säännöllisesti taistelee voitoista 32-kaaviossa jne.?

Se on juuri näin, kattavaa sponsorointia ei ole löytynyt ja homma pitää saada pyörimään ns. oman käden kautta, sillä mennään. Toivottavasti tietoisuus kilpasnookerista ja mitä se vaatii kasvaa Suomessa jotta seuraavalla sukupolvelle löytyy mahdollisia sponsoreita.

CuePower -snookerblogi kiittää Robin Hullia jälleen haastattelusta ja toivottaa roppakaudella hyvää menestystä tulevalle kaudelle.

Snookerkrapula pahenee, osa 2: Uuden kauden kynnyksellä

Edellinen snookerkausi päättyi vasta pari viikkoa sitten Selbyn kannunkohotukseen, ja melkoiseen snookerkrapulaan, mutta nyt jo on uusi kausi alkamassa, kun Gloucesterissä karsinnat käynnistyvät 24.5. Kausi 2014/2015 tuo mukanaan jälleen pieniä muutoksia pro-snookeriin. Edessä on huima määrä snookeria.

Arvaa kuka?

Uusi kausi alkaa

Gloucesterissä järjestetään karsinnat Wuxi Classic- ja Australian Open -turnauksiin 24.-28.5. ja 30.5.-3.6. Tästä alkaa useimpien ammattilaisten kausi, vaikka oikeastaan se alkoi jo viime viikolla QSchoolin myötä, jossa tourilta tippuneet, tai aloittelevat pelaajat taistelevat pääsystä main tourille. 8 pelaajaa saa Qschoolista kahden vuoden ammattilaiskortin, loput saavat palata treenipöydille ja yrittää uudestaan ensi vuonna.

Jos mietitään, että ammattilaiskausi on nykyään 11 kuukautta kestävä, ja sisältää 11 isoa rankingturnausta, Euroopan ja Kiinan PTC-tourit, 7 isoa kutsuturnausta, ja päälle vielä premier liiga (+ kaikenlaista pienempää), niin sirkus on nyt aika lailla eri kantimissa kuin 2000-luvun alkupuolella, jolloin pahimmillaan pelattiin 6 turnausta + Masters. Silloin eivät riemuinneet pelaajat sen enempää kuin fanitkaan. Näinä päivinä on hienoa olla snookerin ystävä, ja kuulemma ammattilaispelaajakin.

Toki näin hurjan kalenterin kanssa on omat riskinsä. Monet pelaajat, etunenässä Mark Allen, ovat valittaneet, että tourin kiertämiseen menee niin tolkuton määrä rahaa, ettei monilla pelaajilla ole siihen varaa. Tämä näkyykin monissa turnauksissa, huippupelaajia jää esim. Australian turnauksesta aina pois iso kasa. Taloudellinen riski on melkoinen, tämän ovat päässään ynnänneet monet pelaajat.

Alemmas rankattuja pelaajia reissaamisen hintavuus rasittaa toki eniten. Tästä hyvänä (tai huonona) esimerkkinä Robin Hull, joka joutui käytännössä laittamaan kauden pakettiin UK Champsien kohdalla, puolessa välissä kautta.

Ensimmäiset varsinaiset ranking-kisat pelataann 23.-29.6. Kiinassa ja 30.6.-6.7. Australiassa. Molemmat voi katsoa EuroSportilta, jos kesälaitumilta ehtii.

Muutoksia tourille

Stephen Hendry - happamana.

Suurin muutos kaudelle 2014/2015 on rankingjärjestelmän muuttuminen puhtaaksi rahalistaksi. Se, joka ansaitsee eniten, on ykkönen. Tämä tarkoittaa käytännössä ainakin sitä, että Selbystä tuli maailman ykköspelaaja, Dingistä kakkonen, ja Robertson tippui ykkösestä kolmanneksi. Suurin hyötyjä uudistuksessa lienee O´Sullivan, joka nousi parisenkymmentä pykälää, kertaheitolla neloseksi. Muuten kärki pysyy jokseenkin muuttumattomana. Uudistus on saanut kritiikkiäkin, mutta eräs minua ahkerampi snookerfani on jo laskenut, että rahalistaan siirtyminen ei itse asiassa muuta paljoakaan. MM-kisojen arvo nousee (koska palkintorahaa on viime vuosina korotettu) entisestään, mutta allekirjoittaneen näkökulmasta se on hyvä. Kalenterissa on niin paljon turnauksia, että MM-turnauksen täytyykin erottua kalenterista, ja selkeästi. MM-kisojen korostaminen kalenterista on hyvä juttu monessakin mielessä, kun ottaa huomioon kaupalliset näkökulmat, BBC:n ja sponsorirahat.

Toinen rahaan, nimenomaan rankingissä huomioitavaan rahaan, liittyvä uudistus on se, että turnauksista ei saa lainkaan rankingiin laskettavaa rahaa, jos häviää ensimmäisellä kierroksella. Esim. MM-kisoissa top 16 -pelaajat saivat rahalistalle automaattisesti 12 000 puntaa, vaikka tippuivat ensimmäisellä kierroksella. Ensi kerralla näin ei tule tapahtumaan, koska Barry Hearn on halunnut, että heti ensimmäisen pelinsä häviävät pelaajat eivät saa ranking rahaa (he siis saavat palkintorahansa, mutta sitä ei huomioida rahalistalla, eli se ei paranna heidän rankingiaan). Periaatteena "If you don´t win, you don´t make it to the cut".

Hearn haluaa järjestelmää muutenkin selkeämpään suuntaan: hän pyrkii siihen, että muutaman vuoden päästä kaikissa turnauksissa on ns. flat 128 -kaavio. Tämä ei tourista vielä kovinkaan helppotajuista tee, mutta ei sohita tuota ampiaspesää juuri nyt.

Yksi Hearnin läpiajamista päätöksistä oli myös se, että Stephen Hendry, Steve Davis ja James Wattana saivat villit kortit kahdeksi seuraavaksi kaudeksi WPBSA:n turnauksiin. Hendryn ja Davisin villit kortit ovat selkeästi ymmärrettäviä, nuoremmat fanit saattavat tosin kummastella Wattanan valintaa kiistanalaisen kortin saajaksi. Vanhemmat kuitenkin muistavat, kuinka Wattana oli aikoinaan Aasian ainoa huippupelaaja, ja auttoi lajia kehittymään idässä merkittävästi. Hän voitti turnauksia ja oli mielettömän suosittu pelaaja. Jos hyväksytään nyt ylipäätänsä villin kortin konsepti, niin voidaan hyväksyä Wattanan kortti samalla nyökkäyksellä. Saman oikeuden olisi varmasti saanut Jimmy White, mutta Whirlwind onnistui vielä tarrautumaan main tour-paikkaan ihan puhtaasti pelillisillä saavutuksilla. Ensi vuonna tähän aikaan hänkin saattaa jo joutua tarramaan tällaiseen Hearnin erityiskorttiin

Lisäksi kaikilla menneillä maailmanmestareilla on tulevaisuudessa oikeus osallistua MM-karsintoihin. Tämä tarkoittaisi sitä, että esim. Cliff Thorburn, Terry Griffiths, John Parrott ja Dennis Taylor voisivat osallistua kilpailuun. Parrott on jo sanonut, että ei missään nimessä aio enää poimia keppiä käteensä, näin varmasti ajattelevat muutkin em. pelaajat. Olisihan surkeaa nähdä Griffithsin kaltainen vanha mies ottavan pataan 10-0 karsintojen ensimmäisellä kierroksella, ja hän tietää sen itsekin. Sitä paitsi, tuskin näitä kavereita enää edes kiinnostaa yrittää pelata MM-tasolla, he tietävät oman aikansa menneen.

Steve Davis tarttuu varmasti tilaisuuteen. Hendry on ollut asian suhteen kryptinen sanoen, että hän voisi harkita pelaamista jos kokee pelillisesti olevansa riittävän hyvällä tasolla sitten kun karsinnat koittavat. Huhupuheiden mukaan Hendry viettää jälleen paljon aikaa treenipöydällä. Ehkä Hendry ei vielä tiedä itsekään tuleeko hän osallistumaan karsintoihin, tai muihinkaan turnauksiin. Jää nähtäväksi.

Positiivinen lisäys tourille on kutsuturnaus World Grand Prix, joka pelataan maaliskuussa 2015. Siitä kuulemme yksityiskohtia myöhemmin, mutta kysymyksessä on suuren rahan turnaus, pääpalkinto on 100 000 puntaa, ja siihen pääsee osallistumaan maailman 32 parasta pelaajaa. Kysymys on ITV:n turnauksesta, joten EuroSportilla sitä ei nähdä. Netistä sen voi toki katsoa, monestakin lähteestä.

Suomen Robin Hull

Robin Hull pelasi hienot MM-kisat 2014

Robinilla on edessään tärkeä kausi. Hänen Euroopan mestaruudellaan ansaitsemansa kaksivuotinen ammattilaiskortti umpeutuu tämän kauden jälkeen, ja siihen mennessä hänen on pitänyt kivuta rankingissa joko top 64:ään, tai ansaita paikka EPTC-kiertueelta, Order of Merit -listan kautta.

Robin pelasi vahvat MM-kisat ja kipusi sen ansiosta rahalistalla sijalle 73. Matka 64:n joukkoon ei siis ole lainkaan mahdoton tavoite ottaen huomioon kuinka vakuuttavia otteita Robin MM-kisoissa esitti. Jos hän on samassa kunnossa läpi kauden 2014/15, voidaan pitää Robinin mahdollisuuksia hyvinä - ihan ilman sinivalkoisia lasejakin.

Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että matkakassa on siinä määrin kunnossa, että Robin pystyy pelaamaan ehjän kauden. Tässä lienee avainasemassa alkukausi. Olisi tärkeää saada hyviä sijoituksia ja hyviä palkintorahoja, jotta matkakassa karttuu. Täysin kädestä suuhun eläminen, yksi turnaus kerralla, on epäilemättä stressaavaa, eikä voi tehdä hyvää tuloksille. Toivomme varmasti kaikki Robinille hyvää menestystä, ja loistavaa kautta.

Haastattelusta sovittiin jo Robinin kanssa, mutta aikataulujen sovittaminen yhteen Englannissa asuvan ammattilaisen kanssa on hieman haastavaa. Toivotaan kuitenkin, että tilaisuus haastatteluun aukeaa ennen keskikesää.

Viihdyttävää snookerkautta 2014/2015 kaikille blogin lukijoille ja kaikille snookerin ystäville.

Snookerkrapula, osa 1: Mitä kaudesta jäi käteen?

MM-kisojen karsinnat ja varsinaiset MM-kisat, siinä melkein kuukausi mitä parhainta snookerviihdettä. Kevät on tosiaan snookerfanin parasta aikaa. Viimeisen kuukauden ajan snooker on täyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani, ja nyt, tämän mahtavan kuukauden loputtua, onkin aika tyhjä olo. Snookereuforia loppui kuin seinään. Tämä on siis snookerkrapula.

Mutta ei hätä ole tietenkään tämän näköinen. Kausi oli pitkä ja jännittävä, ja uusi kausi on jo ihan kulman takana. Oikeastaan aika surrealistista, että edellisen kauden ja seuraavan kauden välissä on vain kolme viikkoa. Tai no, kuten fiksu kollegani Snookerbacker sanoi: "Vaikea edes sanoa päättyykö kausi QSchooliin vai alkaako siitä". Joka tapauksessa, suurimmalle osalle ammattilaisista uusi kausi alkaa Gloucesterissä tämän kuun lopulla, jossa käydään karsinnat kauden ensimmäisiin turnauksiin, Wuxiin ja Australiaan. Miettikää miten asiat olivat vielä 4-5 vuotta sitten. Toki tämä on fanille hienoa. Mutta ennen kun mietitään tulevia, muistellaan vähän päättynyttä kautta.

Kauden neljä suurinta

Kauden neljä suurinta pelaajaa on helppoa valita: Ding Junhui, Ronnie O´Sullivan, Mark Selby ja Neil Robertson - ei välttämättä tuossa järjestyksessä tosin.

Dingillä oli kokonaisuutena mahtava kausi. Ding voitti Shanghai Mastersin, Indian Openin, International Championshipsin (kolme turnausta putkeen), German Mastersin sekä China Openin. Viisi isoa turnausta kaudessa on merkittävä saavutus. Edellinen pelaaja joka tähän pystyi oli Stephen Hendry. Kokonaisuus oli siis mahtava, mutta pahan jälkimaun Dingin suuhun jätti varmasti surkea MM-turnaus -jälleen. Ensimmäisen kierroksen tappio Michael Wasleylle. Ding varmasti vaihtaisi viisi ranking-titteliään siihen yhteen isoon, MM-titteliin. Crucible on toisille taivas, toisille helvetti.

Robertson voitti kauden alussa Wuxi Classicin ja jouluna UK Champsin. Lisäksi hän kantoi yllään ykköspelaajan viittaa koko kauden, hän menetti sen Selbylle vasta nyt MM-kisojen jälkeen. Teki myös 103 satasen breikkiä kauden aikana, mikä on selkeästi uusi ennätys ja ensimmäinen kerta, kun kukaan on pystynyt saman kauden aikana sataan sataseen. Suoritus on historiallinen ja aplodien arvoinen, vaikka mitään konkreettista hyötyä siitä ei olekaan. Ja kaikki on suhteellista: Robertson pelasi huippupelaajista eniten otteluita ja eriä: 115 ottelua ja 842 erää, hän teki siis yhden satasen 8.17 erää kohden. Verrattuna esim. Ronnieen: Ronnie pelasi 59 ottelua, 468 erää (noin puolet vähemmän kuin Robertson) ja teki 53 satasta, eli teki yhden satasen 8.83 erää kohden, lukema lähes sama kuin Robertsonilla. Tilastonikkareita saattaa kiinnostaa myös se, että ammattilaisuralla Ronnie on edelleen Robertsonia tehokkaampi break-builderi suhteutettuna pelattuihin eriin: Ronniella suhdeluku on 1/12.21, Robertsonilla 1/13.58.

Ronnie O´Sullivan voitti Champion of Champions -turnauksen, Mastersin, ja Welsh Openin sekä saavutti finaalipaikan MM-kisoissa. Teki Welsh Openin viimeiseen erään maksimibreikin. Mielettömän hieno kausi. Suhteutettuna pelimääriin (O´Sullivan jätti väliin useita turnauksia), O´Sullivan oli kauden tehokkain pelaaja, hän voitti 83% pelaamistaan otteluista. Hän myös osallistui selkeästi harvemmin turnauksiin kuin muut huiput, mutta teki silti toiseksi isoimman tilin kauden aikana: 570 000 puntaa (ainoastaan Selby meni tällä listalla Ronnien ohi saadessaan MM-tittelista 300 000 puntaa, Selbyn lopputili oli siis 698 000 puntaa). Karu finaalitappio MM-kisoissa oli varmasti hänelle ja hänen faneilleen karvas pettymys, mutta em. mittapuilla mitattuna voidaan sanoa, että Ronnie oli silti ehkäpä kauden paras ja tasaisin pelaaja.

Tuo finaalimaanantai 5.5. ei ollut kokonaisuutena mukava päivä Ronnielle: hän hävisi lopulta finaalin ja matkalla kotiin hän joutui auto-onnettomuuteen kuusivuotiaan poikansa kanssa. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut. On kohtalon ivaa, että onnettomuus tapahtui juuri Leicesterin, Selbyn kotikaupungin kohdalla.

Selbyn kausi oli ennen MM-kisoja itse asiassa melko vaatimaton. Ennen MM-turnausta hän raivasi tiensä toki kolmeen isoon finaaliin, mutta hävisi ne kaikki. Yhden Eurooppa Tourin kisan hän voitti. Hänen otteluiden ja erien voittoprosentti koko kaudelta oli selkeästi huonompi kuin kolmen edellä mainitun. Mutta MM-titteli, ja erityisesti siellä huippukuntoisen Ronnien voittaminen on niin suuri saavutus, että hänet on kuitenkin pakko nostaa kolmen huippusuorittajan rinnalle.

Kaiken kaikkiaan...

... nämä neljä persoonaa dominoivat snookerskeneä aika vahvasti läpi kauden. Muut kärkinimet näyttivät lähinnä varjoilta näihin kavereihin verrattuna.

Ehkä suurin pettymys monille oli Judd Trumpin mitättömyys. Hän ei saanut käytännössä mitään aikaiseksi koko kaudella. Toki voitti Championship Leaguen, mutta eipä juuri muuta. Trump näytti aluksi vahvalta MM-kisoissa, mutta sitten romahti Robertsonia vastaan. Tuntui menevän niin aivot kuin lyöntirulettikin sekaisin. Trumpista on povattu Ronnien seuraajaa, mutta ainakaan tällä hetkellä noita puheita ei voi perustaa juuri millekään. Onhan Trump lahjakas, mutta hän tuntuu pitävän lahjakkuuttaan vakan alla. Pahat pikkulinnut visertävät liian riehakkaasta elämäntavasta, johon kuuluu liian vähän treenausta, mutta kuka tietää, pikkulinnut visertelevät kaikenlaista shaissea jatkuvasti. Toivotaan, että Trumpin lahjakkuus ja potentiaali vielä realisoituu pelipöytien ääressä.

Suomalaisittain...

...kausi oli kaksijakoinen. Robin Hullin kausi lähti käyntiin surkeasti, voittoja ei juuri tullut, eikä sen takia myöskään palkintorahaa. Niinpä kausi piti UK Champsien jälkeen keskeyttää. Tilanne oli brutaali, ja osoittaa sen realiteetin, että nykykalenterissa pitää pystyä reissaamaan ja voittamaan matseja jatkuvalla syötöllä jos haluaa raivata tiensä sinne top-64:n. Eihän sen toki ole helppoa (tai halpaa) tarkoituskaan olla.

Onneksi MM-karsinnoissa saatiin balsamia haavoille, kun Robin veti neljä hyvää voittoa putkeen ja raivasi tiensä MM-näyttämölle. Ensimmäisellä kierroksella tuli nekkuun Ronnielta itseltään, mutta mitäs pienistä, saavutus oli silti hieno. Antaa epäilemättä hyvät eväät ensi kaudelle. Raha-provisiolistalla Robin nousi kuitenkin vain sijalle 95, eli ensi kaudelle jäi töitä tehtäväksi.

Kiitos kaikille lukijoille palautteesta ja kommenteista. Ja kiitos, että olette jaksaneet käydä lukemassa blogia siitä huolimatta, että julkaisutahti on varovasti sanottuna vaihteleva.

Muistakaa, että blogia, ja omia mietoksiani voi seurata myös Twitterissä @CuePowerBlog

Laitetaan tähän loppuun vielä loppukevennykseksi kuva Stephen Leestä. Tiedätte varmaan tapauksen. Palataan asiaan vielä varmasti...

Kiistelty/kiitelty UK Championship alkoi

Kauden toiseksi suurin rankingturnaus UK Championship alkoi 26.11. ja jatkuu aina sunnuntaihin 8.12. asti. Perinteinen ja arvostettu turnaus on edelleen yksi vuoden snookerkalenterin kohokohdista, vaikka muutettu formaatti ja uudet järjestelyt ovat herättäneet runsaasti kritiikkiäkin. Hallitseva mestari on Mark Selby.

UK Championship ennen

UK Championship on vanha turnaus, vaikka saikin rankingstatuksen "vasta" vuonna 1984. Steve Davisia voi sanoa turnauksen hallitsijaksi, sillä hän on voittanut sen kuusi kertaa vuosivälillä 1980-87. Stephen Hendry valloitti tittelin viisi kertaa, Ronnie O´Sullivan (toistaiseksi) neljä kertaa, ja John Higgins (toistaiseksi) kolme kertaa.

Peliformaatti oli ennen hyvinkin pitkä. Vielä hetki sitten ottelut olivat paras 17:sta erästä, ja finaali paras 19:sta, mutta nyt formaattia on lyhennetty. Alkupään ottelut ovat enää paras 11:sta erästä, semifinaalit paras 17:sta ja finaali paras 19:sta.

UK Championship 2013

Pelejä on lyhennetty ennen kaikkea uuden karsintajärjestelmän takia. Ennen TV-vaiheessa pelasivat vain top 32-pelaajat, mutta nykyään kaikki joutuvat karsimaan ja turnaus alkaa suoraan 128 pelaajan kaaviosta. Otteluita tulee jumalaton määrä. Tämä on johtanut myös siihen, että kaikkia otteluita ei ehditä enää pelaamaan perinteisellä Yorkin kaupungin Barbican Centre -areenalla, vaan osa peleistä on siiretty viereiseen urheiluhalliin.

Muuttunut formaatti ja pelien hajauttaminen ovat saaneet monet snookeralan ihmiset ärsyyntymään, "eihän tämä ole enää UK Champs". BBC, joka maksaa tapahtuman televisioinnista huimat rahat, ei myöskään ollut täysin tyytyväinen uuteen systeemiin, koska nyt on mahdollista, että osa huippupelaajista tipahtaa pelistä jo ennen TV-kameroiden saapumista paikalle lauantaina. BBC:n ohjelmatietojen lukeminen on surullista katsottavaa, he lähettävät suoria lähetyksiä vain päivällä muutaman tunnin päivässä ja myöhään illalla/yöllä koostelähetyksiä. Ei ole snookerin voima BBC:llä entisen veroinen.

Monet ovat sitä mieltä, että UK Champs on MM-kisojen ja Mastersin ohella yksi sellainen snookerinstituutio, jota pitäisi suojella lajin modernisoinnilta, jota Barry Hearn suorittaa rautaisella kädellä. Toisaalta olen samaa mieltä, koska "vanha UK" oli mahtava TV-tapahtuma. Toisaalta, formaatin säilyttäminen sotisi sitä uutta periaatetta vastaan, jota Worldsnooker yrittää orjallisesti toteuttaa: kaikkien pelaajien tulee ansaita paikka huipulla, myös huippujen täytyy karsia. Olkoon näin.

Pelaajat

Vahvimmat suosikit tämän vuoden turnauksessa ovat ilmeisesti myös vedonlyöjien silmissä ne vanhat tutut: Ronnie O´Sullivan, Neil Robertson, Ding Junhui ja Mark Selby. Nämä neljä ovat viime aikoina erottuneet muista yllättävän selkeästi tasaisuudellaan. Snooker on kuitenkin laji, jota on vaikea ennustaa, kuka tahansa top 16-pelaajasta on täysin kykeneväinen voittamaan turnauksen. 32 parhaan joukosta ja jopa sen ulkopuoleltakin löytyy monia varteenotettavia veikkauksia ja pelaajia, jotka ovat jo todistaneet kykenevänsä turnausvoittoihin.

Ennustajaksi en vieläkään tahdo, mutta uskoisin, että uudesta formaatista huolimatta neljännesfinaaleista löytyy niitä samoja, tuttuja nimiä. Uusi rankingjärjestelmä ei ole tähän juuri vaikuttanut.

Suomen Robin Hull on Twitterviesteistä päätellen matkalla Yorkiin hyvillä mielin ja täynnä tarmoa. Tämä innostunut ja peräänantamaton asenne on huokunut hänestä koko kauden, ja se lupaa hyvää. Hänen vastaansa asettuu ensimmäisellä kierroksella huippupelaaja Mark Davis (ranking 13). Vaikka monet valittelevat Robinin arpaonnea vastustajissa, tällä kertaa arpaa ei heitetty, se oli ennalta-asetettu formaattiin: UK Champsin formaatin mukaan ykkössijoitettu pelaaja pelaa ensimmäisellä kierroksella turnauksen viimeiseksi rankattua pelaajaa (sija 128) vastaan, toiseksi rankattu pelaa toiseksi viimeistä (sija 127) vastaan jne. Juuri nyt Robin on rankattu jaetulle sijalle 119 maailmassa, joten vastaan tulee maailman 13:sta rankattu pelaaja - edelleen Mark Davis.

Jos Robin kykenee esittämään ottelussaan samanlaisia otteita kuin ottelussaan Ronnieta vastaan taannoin, sanoisin, että Mark Davis lähtee kotiin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mutta juuri niin hyvä esitys Robinilta täytyy tulla. Vähemmällä Davisin kaltainen kokenut, ja elämänsä kultakautta pelaava ammattilainen ei kaadu. Robinin ensimmäinen matsi pelataan  perjantaina 29.11. Kysymyksessä aamuottelu, joka alkaa klo 11.30 Suomen aikaa. Ottelua ei valitettavasti televisioida. Tsemppiä Robinille!

Ronnie on CoC, mestareiden mestari

Viime viikolla pelattiin uusi (sic, turnaus on peräisin 70/80-luvuilta) kutsuturnaus, Champion of Champions, jossa viimeisen 12 kuukauden 16 menestyneintä pelaajaa ottivat mittaa toisistaan. Poikkeuksellisen korkealaatuisen turnauksen pokaalin nosti lopulta käsivarsilleen kukas muu kuin todellinen mestareiden mestari, Ronnie O`Sullivan.

Kuva: Tai Chengzhe / Matchroom sport

Formaatti toimii

Ideana oli, että viimeisen vuoden ranking-voittajat ja muut poikkeukselliset menestyjät kootaan yhteen porukkaan ja kaverit taistelevat keskenään huimasta 100 000 punnan pääpalkinnosta. Koska kysymyksessä on kutsuturnaus, ei rankingpisteitä tietenkään ollut jaossa.

Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että edes top 16 -pelaajat pystyvät tuottamaan huippuviihdyttävää snookeria. Usein jopa huippunimien välisissä kahinoissa lopputulokset saattavat olla hyvinkin selviä. Päivän kunto ratkaisee, ja parhaidenkin peli tökkii joskus. Nyt formaatti kuitenkin toimi. Turnauksessa nähtiin poikkeuksellisen korkeatasoista snookeria, ja erittäin jänniä otteluita.

Poikkeuksellisen mielenkiintoisia otteluita oli monia. Esimerkiksi Ali Carter vastaan Mark Allen, joka kontraerässä meni tiukasti Carterille 4-3. Allenin kommentit Carterin pelinhäirinnästä antoivat oman mausteensa pelille. Carterin seuraava peli Neil Robertsonia vastaan olikin jo sitten klassikko: peli oli poikkeuksellisen kovatasoinen, siinä tehtiin viisi yli sadan pisteen sarjaa, ja päättyi dramaattisten vaiheiden jälkeen Robertsonin tiukkaan 6-5 voittoon. Tuo peli oli snookerviihdettä parhaimmillaan, vaikka kumpikaan pelaaja ei kiinnostavuudessa ole omassa muistiossani ihan huippuluokkaa. Robertsonin tarve pitää viiden minuutin tauko jokaisen erän välissä on ärsyttävä. Onneksi tämä turnaus nähtiin ITV4:n lähetyksinä, joten tauot jäivät mainoksien alle.

Ronnie Taistelija

Myös Ronnien pelit olivat huimaa katsottavaa. Ensimmäinen peli Mark Davisia vastaan meni helposti 4-0, mutta loput kolme olivat tiukkoja vääntöjä, joissa virheisiin ei ollut juuri varaa: huippukuntoinen Ding Junhui kaatui saappaat jalassa 6-5, samoin Neil Robertson samaisin lukemin. Helpolla Ronnie ei päässyt finaalissakaan, kun Stuart Bingham jopa hallitsi ottelun alkupuolta. Lopulta Ronnien kaasujalka oli kuitenkin painavampi, ja yön pikkutunneilla Ronnie painoi rinnalle ja ohi, voitto lukemin 10-8. Bingham ei todellakaan ollut vähäpätöinen vastustaja, eikä ottelu pelkkä muodollisuus. Silti on sanottava, ettei Ronnie edes ollut parhaassa mahdollisessa vedossa finaalissa. Tuli jopa niitä helppoja missejä, ja naamasta näkyi ärsyyntyminen hetkittäin. Silti "B-peli" riitti voittoon, kuten Ronniella usein riittää, jos vain taistelutahtoa riittää. Se kertoo tähtitieteellisestoä erosta useimpiin muihin. Kun 100 000 punnan palkkio odottaa voittajaa, ei Ronnienkaan ole vaikeaa löytää sitä taistelutahtoa.

Ronnie on aina ansainnut voittonsa, mutta tuntuu siltä, että hän harvoin joutuu taistelemaan pokaaleista. Voittaminen tuntuu usein hänelle niin helpolta, eikä ilmekään juuri värähdä, kun isoja shekkejä ja pokaaleita kiikutetaan syliin kottikärrykaupalla. Tällä kertaa Ronnie ei saanut mitään ilmaiseksi, hän joutui taistelemaan turnausvoitosta. Peli peliltä, erä erältä, pallo pallolta. Pienikin virhe missä tahansa kolmessa viimeisessä ottelussa olisi voinut kääntää voiton tappioksi.

Mutta näin ei käynyt. Aina kun peli kävi kuumaksi, Ronnie löi uuden vaihteen silmään ja piti pään kylmänä. Ronnien kylmäpäisyys ei ole ollut todellakaan hänen tavaramerkkinsä, mutta pian se saattaa sellaiseksi muodostua. Niin vakuuttavasti on Ronnie viime vuosina pelannut tiukoissa paikoissa. Champion of Champions -turnaus oli tavallaan tämän kehityksen kulminaatiopiste: kolme kovinta mahdollista tulikoetta, ja hän selvisi niistä jokaisesta voittajana. Hän taisteli, ansaitsi voittonsa.

Kohti UK Championship -turnausta

Pienen hengähdystauon jälkeen Snookerblogi palaa taas itse asiaan. Kausi 2013-2014 on jo lähes puolivälissä, ja edessä on yksi kauden kohokohdista: perinteinen UK Championship.

Kausi tähän mennessä

Tähän mennessä kauden suurimmat menestyjät ovat olleet ehdottomasti Ding Junhui ja Neil Robertson. Robertsonin paikka ranking-ykkösenä näyttää turvalliselta, kun hän saavuttaa huippusijoituksia melkein joka turnauksessa. Yli satasen breikkejäkin hänellä on jo tehtynä n. 40. Tätä menoa Judd Trumpin viimekautinen ennätys (61) on historiaa jo ennen MM-kisoja.

Ding näyttää hiljalleen muotoutuneen sellaiseksi epäinhimilliseksi voittokoneeksi kuin mitä häneltä on odotettukin jo pitkään. Vaikka Ding on rankinglistalla "vasta" sijalla 3. ja lähes 10 000 pistettä Robertsonia jäljessä, hän on tekemässä hurjaa nousua. Hänestä tuli vastikään ainoa pelaaja Stephen Hendryn jälkeen, joka on voittanut kolme rankingturnausta putkeen. Edes Ronnie, Higgins tai Williams eivät ole pystyneet tähän. Nyt Dingillä on yhdeksän rankingvoittoa tilillään, saman verran kuin Ebdonilla ja Parrott´illa. Vain Hendry, Davis, O´Sullivan, Higgins, Williams ja White ovat voittaneet useamman uransa aikana.

Kauden isojen turnauksien muita voittajia ovat Robertson (Wuxi Classic) ja Marco Fu (Australian Open). Pienempiä PTC-kisoja ovat voittaneet John Higgins, Mark Williams, Ricky Walden, Ronnie O´Sullivan, Mark Allen - hänelle kaksi viimeistä putkeen.

Kauden alisuorittajista voi olla useampaa mieltä. Itse sanoisin, että Stuart Bingham ja Ricky Walden ovat pelanneet huonosti, molemmat ovat pudonneet neljä sijaa. Vaikka Judd Trump saavutti juuri PTC-turnauksen finaalin (mutta myös kärsi tappion Allenille), on kausi ollut hänelle vaisu, ja hän on tippunut sijalta 3. sijalle 4. Monet uskoivat hänen pikemminkin nousevan. Pikkulinnut kertovat, että treeni ei ole maistunut kuten ennen, "Playboin" elämä Ferrareineen kaikkineen ovat ehkäpä ottaneet miehestä erävoiton. Katsotaan.

Robin Hullin paluu

Me kaikki suomalaisethan olemme kiinnostuneita Robin Hullin menestyksestä. Uber-lahjakas snookeristi ansaitsi pitkän sairastelun jälkeen kahden vuoden kortin valioiden joukkoon. Pitkä tauko näkyi aluksi Robinin otteissa. Kun ei ole sitä kovista kovinta kisatuntumaa ja homma pitää varmaankin tavalla tai toisella opetella ainakin osittain uudestaan, tulokset vaativat hetken.

Aluksi tulikin tappiot heti ensimmäisissä otteluissa, mutta 6 Red Championshipsissa tuli jo hyviä sulkia hattuun. Samoin läpipääsy International Championshipsiin oli lupauksia antava suoritus Robinilta, ikävää vain, ettei kisakassa antanut periksi Aasiaan matkustamiselle, joten Bingham pääsi paikan päällä helpolla.

Kauden tähän mennessä vakuuttavimmat suoritukset Robinilta nähtiin kuitenkin juuri hiljattain Kay Suzanne Memorial Cup -turnauksessa, jossa hän voitti Tony Dragon helpon oloisesti 4-2. Seuraavassa matsissa tulikin sitten pataan itse Ronnie O´Sullivanilta, mutta Robin ei antanut mitään ilmaiseksi edes Raketille: Robin johti matsia jopa 3-1, mutta lopulta Ronnie pyyhälsi ohi 4-3 voittoon. Tuloksesta huolimatta ottelu näytti suomalsifanien näkökulmasta rohkaisevalta: Robin pystyi jopa dominoimaan ottelua, pelasi aggressiivista, hyökkäävää peliä. Pitkätkin upposivat tiukassa paikassa nätisti. Se oli hetken aikaa runoutta.

Kuten Robin itse sanoi, tiukassa paikassa vielä vähän paukut loppuivat, mutta tulos on silti ilahduttava. Robin lähetti selkeän viestin kaikille: ura jatkuu vahvana, ja tulosta on vielä luvassa. Allekirjoittanut uskoo Robiniin nyt vielä vahvemmin kuin ennen. Uskon puhuvani monien äänellä.

Yksi tippui kastikejunasta...

... ja se on Stephen Lee. Tutkinta kesti kauan, ja lopulta tämä huippuammattilainen sai kärsiäkseen 12 vuoden bannin pelien järjestämisestä. Lee on valittanut päätöksestä ja väittää uskovansa voittoonsa ja paluuseen.

Me sivusta seuraajat pudistelemme surullisina päitämme. Ei tuosta mitään enää tule. Taitaa Lee itsekin sen tietää, ja onkin suunnannut ambitionsa jo poolin puolelle.

Tapaus vetää surulliseksi. Olen edelleen sitä mieltä, että Stephen Lee parhaimmillaan erottui jopa huippuammattilaisista kauniilla tekniikallaan. Hänen pelejään oli ilo seurata ja hän vaikutti aina hyvän urheiluhengen omaavalta kaverilta, herrasmieheltä. Lopullinen totuus tapahtumista jäänee salaisuudeksi, ellei mies itse päädy joskus tekemään avointa tiliä tapahtuneesta. Epäilen, että näin ei tule tapahtumaan.

Tulossa Antwerp Open, Champion of Champions ja Uk Championship

Seuraavan neljän päivän aikana (14.-17.11.2013) pelataan vielä yksi PTC-turnaus Antwerpenissä, jonka jälkeen seuraa kaksi isoa turnausta: uusi Champion of Champions, jonka palkintopotissa on poikkeuksellisen iso tukku rahaa, mutta ei rankingpisteitä. Kauden ensimmäisen puolikkaan paketoi isojen turnausten osalta 26.11-8.12. UK Championship, jossa palataan taas tutummalle maaperälle, isoihin rankingpisteisiin ja pitkiin otteluihin.

Allekirjoittanut toivoo menestystä ennen kaikkea Robin Hullille karsintoihin ja myös Antwerpenin otteluun 15.11., jossa hän kohtaa maailman kakkospelaajan Mark Selbyn. Jälleen kova testeri Robinille. Vuori on suuri, mutta ei valloittamaton.

Taustalla kuplii

Vaikka kaikkien snookerfanien huomio kohdistuukin nyt MM-kisoihin, on myös varsinaisten pelitapahtumien taustalla puhuttu mielenkiintoisista asioista. Snookerblogi kertaa viime aikojen kiinnostavimpia teemoja.

Mark Allen puhuu suunsa puhtaaksi - taas

Mark Allen on sohinut jälleen kepillä mehiläispesää kritisoituaan main tourilla pelaamisen kallista hintaa. Nykysnooker vaatii pelaajalta jatkuvaa matkustamista, eivätkä lentoliput ja hotellit ole ilmaisia.

"Tulevaisuudessa monella pelaajalle ei enää ole varaa pelata ammattilaisena", totesi Allen hiljattain haastattelussa ja povaa ammattilaispelaajien määrän jopa puolittuvan tulevaisuudessa. "Kun aloitimme ravaamaan Kiinassa aikoinaan, meille maksettiin lennot sinne. Barry Hearn (kattojärjestön johtaja) lopetti tämän, nyt joudumme maksamaan matkakustannuksia n. 10 000 - 15 000 puntaa vuodessa."

Hän myös totesi World Openin voitettuaan, että jos olisi hävinnyt ensimmäisen kierroksen ottelunsa, hänellä olisi todennäköisesti ollut vaikeuksia saada laskunsa maksettua. "Olen maailman kuudenneksi paras pelaaja. Minun pitäisi saada enemmän rahaa."

On hyvä muistaa, että kukaan pelaaja top 48-listan ulkopuolelta ei ole ansainnut yli 50 000 puntaa kahden viime vuoden ajalta.

Tähän samaan tosiasiaan viittasi myös Robin Hull Snookerblogin haastattelussa 12.4.:"Se (rahoituksen puute) on ainoa asia mitä pelkään, katsoa vierestä kun kisat rullaa ohi, eikä itse pääse mukaan rahoituksen takia. Se on kertaalleen koettu ja ei ole asia minkä haluan toistuvan. Kahden kauden kortti tuo tietenkin optioita eli voi jättää 1. kaudella PTC-kisat väliin ja pelata vaan 'isot' ranking kisat. Kauden kiertäminen kokonaisuudessa täältä suomen kamaralta vaatii noin 22.000e, noiden isojen rankingkisojen noin 8000e."

Kun suhteutetaan kauden pakolliset menot palkintorahoihin, voidaan todeta, että vain ne pelaajat, jotka pelaavat TV-tasolla jatkuvasti, voivat pitää elantoaan jokseenkin varmana - siitä huolimatta, että Hearnin aikana koko kauden palkintorahasto on kasvanut 3.5 miljoonasta punnasta 8 miljoonaan. Muut, ja varsinkin huonommin kuin 48. sijalle sijoitetut pelaajat, joutuvat elämään epävarmuudessa. Palkintorahojen päälle pelaajat saavat toki myös sponsorirahaa, mutta useimpien pelaajien kohdalla sponsorirahatkaan eivät ole järin suuria. Snookerammattilaiset ovat käyneet aiheesta vilkasta keskustelua Twitterissä, mm. Barry Pinches on julkisesti pohtinut uuden järjestelyn mielekkyyttä Twittertilillään.

Mark Allen on laukonut ennenkin kovia totuuksia suustaan, ja saanut tämän vuoksi maksaa viime vuonna 20 000 punnan arvosta sakkoja kattojärjestölle. "Pieni ääni takaraivossani yrittää sanoa minulle, että olisi parempi pitää pää kiinni. Snooker on hyvin sensuroitu laji, ja se on surkeaa. En ymmärrä miten laji voi päästä eteenpäin, jos kaikki (vastakkaiset mielipiteet) vaimennetaan."

Tapaus Stephen Lee

Stephen Lee, joka on suljettu sarjasta toistaiseksi sopupelisyytösten takia, ylitti ensimmäisen esteen taistelussaan WPBSA:ta vastaan, kun syytökset liittyen Premierliigan Higgins -otteluun hylättiin.

Häntä syytetään kuitenkin edelleen kahdeksasta muusta epäilyttävästä ottelusta, jotka pelattiin vuosina 2008 ja 2009. Asiaa käsitellään kesäkuussa. Lee ei ole itse juurikaan kommentoinut syytöksiä, lähinnä tyytynyt toteamaan olevansa syytön kaikkeen.

Joe Swail palaa ammattilaiseksi

Onneksi jotain positiivistakin: snookerveteraani Joe "The Outlaw" Swail, 43, palaa main tourille. Hän pelasi monia kehnoja kausia, ja lopulta tippui kokonaan pois ammattilaiskiertueelta vuonna 2012. Tällä kaudella hän on jatkanut pelaamista amatöörinimikkeellä, ja saanut siinä määrin menestystä (yksi PTC-finaali, sijoittuminen 16 parhaan joukkoon PTC Grand Finaalissa), että hänelle annettiin kahden vuoden pelioikeus.

Snookerin MM-kisat Sheffieldissä, Crucible -teatterissa, 20.4. - 6.5. 2013

Kahden viikon armoton kisaputki alkaa siis huomenna, lauantaina 20.4. Tulessa ensimmäisenä on titteliään puolustava mestari Ronnie O´Sullivan, joka saa vastaansa Marcus Campbellin. Ottelun voi katsoa televisiosta Eurosportilta, tai netistä maksulliselta Eurosportplayeriltä, niin tietokoneella kuin mobiililaitteillakin. Tarjolla on myös ilmaisia nettistriimejä, joita löytää otteluiden aikana mm. SportLemonista.
Koko kisojen ottelut ja aikataulut Worldsnookerin sivuilta.




Artikkelin lähteet:


Mark Allen: Players will quit expensive tour (Eurosport.com)

Pistol Mark Allen vows to keep shooting from the lip (Belfast Telegraph)

World Snooker Championship: Mark Allen has no regrets (BBC)

WPBSA drops separate Stephen Lee 'match-fixing' inquiry (BBC)

Stephen Lee hopes to clear his name of match-fixing charges in time to play in World Championship (Sky Sports)

Joe Swail back on world snooker tour after season as amateur (BBC)

Nuorta voimaa snookerin MM-karsinnoissa - Cruciblen peliparit selvisivät

MM-karsinnat pelattiin viikoilla 14. ja 15. Suuria yllätyksiä ei nähty, mutta viimeistään nyt voidaan puhua nuorten snookeristien noususta parrasvaloihin. Tendenssi, joka on näkynyt vahvana jo koko kauden.

Tämän vuoden MM-kisoissa tullaan näkemään peräti kuusi ensikertalaista: Jack Lisowski, Michael White, Ben Woollaston, Dechewat Poomjaeng, Matthew Selt ja Sam Baird. Lisowski kohtaa Barry Hawkingsin, White Mark Williamsin, Woollaston Allister Carterin, Poomjaeng Stephen Maguiren, Selt Mark Selbyn ja Baird Stuart Binghamin

Vanhat mestarit jätettiin tällä kertaa junasta: Steve Davis hävisi heti ensimmäisen karsintaottelunsa Norjan Kurt Maflinia vastaan. Jimmy White voitti kaksi ensimmäistä otteluaan vakuuttavasti, mutta hävisi lopulta vahvaa kautta pelaavalle Robert Milkinsille. Ken Doherty puolestaan hävisi hyvästä noususta huolimatta Matthew Seltille.

Veteraaniosastoon lukeutuva Tony Drago aloitti karsinnat vahvasti kaatamalla Mohamed Khairyn ja Andy Hicksinkin, mutta kolmannessa ottelussa David Gilbert osoittautui vahvemmaksi. Vanhoista mestareista mukaan Crucibleen selviytyi ainoastaan Peter Ebdon, joka on aina ollut vahva MM-kisoissa.

Suomalaisittain karsinnat tarjosivat hyvin vähän. Vaikka Robin Hull pääsikin esikarsintoihin, kompastui hän heti ensimmäiseen vastustajaansa, Paul Wykesiin. Edes vakuuttava 137 pisteen breikki ei auttanut kokenutta suomalaista.

Karsintojen jälkeen suoritettiin kisaparien arvonta itse MM-turnaukseen. Maailman 16 parasta pelaajaa saavat vastaansa 16 karsinnat läpäissyttä pelaajaa. Peliparit ovat:

Yläkaavio:

O´Sullivan vs. Marcus Campbell
Allister Carter vs. Ben Woollaston

Stuart Bingham vs. Sam Baird
John Higgins vs. Mark Davis

Shaun Murphy vs. Martin Gould
Greame Dott vs. Peter Ebdon

Matthew Stevens vs. Marco Fu
Judd Trump vs. Dominic Dale

Alakaavio:

Neil Robertson vs. Robert Milkins
Ricky Walden vs. Michael Holt

Mark Williams vs. Michael White
Stephen Maguire vs. Dechewat Poomjaeng

Mark Allen vs. Mark King
Ding Junhui vs. Alan McManus

Barry Hawkings vs. Jack Lisowski
Mark Selby vs. Matthew Selt

Snookerblogin Virallinen Veikkaus on, että mestaripytyn nostaa vuonna 2013 Mark Selby tai Neil Robertson. Samaa veikkaa moni muu. Mustiksi hevosiksi Snookerblogi mainitsee Allister Carterin ja Greame Dott´in. Molemmat ovat olleet vahvimmillaan Cruciblessa.

Herkulliseksi tämän vuoden kaavion tekee se, että vahvat mestariehdokkaat Selby ja Robertson on sijoitettu alakaavioon, mikä tarkoittaa sitä, että he voivat kohdata toisensa vasta semifinaaleissa.

Alakaavioon sijoitettu hallitseva mestari, Ronnie O´Sullivan saattaa kohdata tämän ottelun voittajan finaalissa. Tähän on kuitenkin vielä pitkä matka, on täysin mahdollista, että kukaan edellämainituista ei pääse finaaliin asti. Crucible -teatterissa pelaa 29 muutakin kivenkovaa snookeristia, mm. Judd Trump, jolla on varmasti oma sanansa sanottavana kunhan vauhtiin päästään.

Snookerin MM-kilpailut pelataan 20.4. - 6.5. Ketä Sinä veikkaat tämän vuoden mestariksi? Jätä kommentti!

Ja vielä...

Reanne Evans on jälleen naisten snookerin maailmanmestari.

Naisten snookerin puolella pelattiin jo MM-kisat. Yllätyksiä ei nähty, sillä finaaliin ylsivät kahdeksankertainen maailmanmestari Reanne Evans ja Maria Catalano. Finaalin vei Evans lukemin 6-3, tehden ottelussa kaksi yli sadan pisteen lyöntisarjaa. Evans on ainoa nainen maailmassa, joka on voittanut MM-tittelin jo yhdeksän kertaa.

Evans on pyrkinyt rakentamaan uraa myös main tourilla, mutta laihoin tuloksin. Aikaa tosin vielä on, Reanne on vasta 27-vuotias.

Lue lisää:

Ronnie O'Sullivan: My return to snooker is like a reality TV show (BBC)

Maailmanmestaruuskisojen verkkosivut

Reanne on Cloud Nine (Worldsnooker.com)

Quartet Of Debutants Through To Crucible (Worldsnooker.com)

Robin Hull Snookerblogin haastattelussa: "Halu päästä kilpailemaan on todella kova"

Robin Hull. Kuva: Global-snooker.com

Cue Power - Snookerblogi sai ilokseen ja kunniakseen mahdollisuuden haastatella Suomen kaikkien aikojen kovinta snookerpelaajaa, Robin Hullia. Kohtelias kotimainen snookerlegenda vastasi kärsivällisesti, huolellisesti ja huumorillakin Snookerblogin kysymyksiin, kertoen mm. tuoreista MM-karsinnoista, tulevaisuuden suunnitelmistaan ja treenikuvioistaan. Hull antoi myös omat veikkauksensa tulevan MM-turnauksen menestyjistä.

Suomalaisille snookerin ystäville Robinia ei tarvitse esitellä. Sittenkin on hyvä muistuttaa, että Robin ei ole kova tekijä pelkästään omalla maaperällään vaan kansainvälistäkin menestystä on tullut enemmän kuin suurimmalle osalle suomalaisista urheilijoista omissa lajeissaan. Hänen saavutuksiinsa kuuluu muunmuassa alle 21-vuotiaiden maailmanmestaruus (1992), Euroopan mestaruus (1997), 16 kautta ammattilaisena snookerin main tourilla ja parhaimmillaan hän oli rankinglistoilla sijalla 31.

Myös breakbuildingin suhteen Robin voi olla ylpeä saavutuksistaan: hän on saavuttanut tähän mennessä urallaan 115 kappaletta yli 100 pisteen lyöntisarjaa, joka asettaa hänet kaikkien aikojen listalla sijalle 34. Taakse jää niinkin kovia tekijöitä, kuin Mark Davis, Paul Hunter, Darren Morgan, Ricky Walden ja Jamie Cope.

Kuinka moni suomalainen urheilija voi sanoa päässeensä omassa lajissaan koskaan tälle tasolle? Kaiken kaikkiaan Robin Hullia voi jo nyt sanoa suomalaiseksi lajin kiistattomaksi hallitsijaksi, oman lajinsa yksinäiseksi sudeksi, suomalaiseksi pioneeriksi. Eikä ura ole vielä paketissa, vaikka viime viikolla pelatut MM-kisojen esikarsinnat eivät täysin putkeen menneetkään.

"Karsinnat tulivat ja menivät", toteaa Hull kärsivällisesti. "Tavoitteena oli tietenkin karsintojen läpäisy, mutta sain irti kuitenkin arvokasta infoa liittyen omaan peliin ja fiilikseen kilpailla."

Mikä on snooker-urasi tilanne tällä hetkellä? Onko aktiivinen pelaaminen main tourilla edelleen tavoitteena?

Tilanne on vielä tällä hetkellä pikkuisen ilmassa. Pelaaminen on tietenkin sydäntä lähellä ja halu päästä kilpailemaan todella kova, kovempi kuin koskaan voisi sanoa, olen aina ollu vähän hukassa ellei ole biliskeppiä kädessä.
     Realiteetti on eri asia, tällä hetkellä Qschooliin osallistuminen on niin ja näin. Asian vaikeus ei itseasiassa ole tour-kortin hankkimisessa, tietenkin siinä on haasteensa, sehän on selvä, mutta todellinen haaste on saada paketti kuntoon alkavaa kautta varten, mikä alkaa melkein heti Qschoolin jälkeen. Tällä tarkoitan tietenkin rahoitusta. Se on ainoa asia mitä pelkään, katsoa vierestä kun kisat rullaa ohi, eikä itse pääse mukaan rahoituksen takia. Se on kertaalleen koettu ja ei ole asia minkä haluan toistuvan. Kahden kauden kortti tuo tietenkin optioita eli voi jättää 1. kaudella ptc kisat väliin ja pelata vaan 'isot' ranking kisat. Kauden kiertäminen kokonaisuudessa täältä suomen kamaralta vaatii noin 22.000e, noiden isojen rankingkisojen noin 8000e. Fakta on, että mun kohdalla sponsorin saaminen on vaikeaa.
     Pelaaminen ja harjoittelu itsessään on hyvässä mallissa, kovien treenipelien puute on ainoa osa-alue mitä pitää parantaa jotta saa paketin lopulliseen kuntoon, siihen voi laskea myös kisamatsien pelaamisen. Lähitulevaisuus tulee kertomaan paljon mahdollisen kisauran aloittamisesta.

Minkälaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi tulevaisuuteen liittyen uraasi snookerpelaajana?

Lyhyen ajan tavoite on päästä kilpailemaan maintourille. Sen jälkeiset tavoitteet pidän vielä itselläni, mutta siihen liittyy pärjäämistä kisoissa.

Snookerurasi on ollut vaikea sairastelun, sisäkorvan sairauden takia. Onko sairaus siinä määrin parantunut, että pystyt nykyään harjoittelemaan ja kilpailemaan täysillä?

Terveys on hyvällä mallilla. Ainoa jäänne on flimmeri (eteisvärinä,sydämen rytmihäiriö) minkä kanssa joudun taistelemaan joskus. En pidä sitä minkäänlaisena esteenä snookerin pelaamiselle, pelaa millä tasolla tai miten kovaa vaan. Pystyn ylläpitämään fyysistä kuntoani sekä pelikuntoani haluamallani tavalla. Rajoituksia ei sen suhteen ole.

Minkälaiset ovat treenimääräsi näinä päivinä? Tuleeko treenattua vielä yhtä paljon kuin joitakin vuosia sitten? Entäs treenirutiinit, minkälaisia ne ovat, ja ovatko treenirutiinit muuttuneet?

Neljän kuukauden ajan olen treenannut suhteellisen paljon ja tuloksia rupee nyt näkymään - vihdoin. En oikeastaan vuoden 05-06 jälkeen ole harjoitellut samaan malliin kuin nyt, siis määrällisesti.
     Viikon pöytäaika on siinä 40 tunnin kieppeillä tällä hetkellä, välillä enemmänkin. Intoa riittää. Rutiinit olen pitäny erittäin yksinkertaisina ja painottanut pre-shot rutiiniin, eli helppoja harjoituksia ja paljon toistoja jotta voi painottaa sitä pre-shottia enemmän. Olen yrittänyt nostaa pelitempoa myös joten hyvä valmistautuminen lyöntiin on avaintekijä. Rutiineja ei ole kuin vajaat 10 erilaista mikä on todella vähän, niistä puolet on erilaiset line-upit, muutama eri versio pitkistä lyönneistä ja pari seifti rutiinia mitä sitten ajan läpi.
   Kysyt varmaan onko se tylsää? No kyllä ja tarkoitus onkin että sitä henkistä terävyyttä vaaditaan jotta tulosta syntyy. No pain,no gain.

Teit viime joulun alla kotimaisessa rankingturnauksessa hurjan kilpasuorituksen, 147 maksimibreikin. Kuinka tavallisia maksimit ovat sinulla nykyään harjoitustilanteessa?

Niitähän on tullu nyt pari kisoissa mikä on aina mukavaa, piristävä lisämauste. Matsin voittaminen on kuitenkin tärkeintä. Eilen tuli treenimatsissa yksi, niitä tulee silloin tällöin, riippuu miten aggro moodi on päällä, niitä pitää kuitenkin aina hakea vähän. Eivät ne ole oleellisia freimin voittoa ajatellen.

Kenen kanssa harjoittelet? Löytyykö Suomesta niin hyviä pelaajia, että he voivat ”sparrata” sinua ammattilaispelejä silmällä pitäen?

Johannes Kauhasen kanssa harjoittelen, en paljoa muiden. Treenit menee suurimmaksi osaksi soolona. Maintour-pelejä ajatellen Suomesta ei saa treenipelien muodossa apua. Kehittyvien suomalaisten snookerpelaajien AINOA mahdollisuus saada kokemusta ja näkemys siitä mitä peli vaatii pärjäämiseen maintour tasolla, on päästä harjoittelemaan huippupelaajien kanssa. Jopa EM- tai MM-kisat amatööritasolla ovat kaukainen huuto siitä mitä peli vaatii oikeasti.

Mikä on mielestäsi suomalaisen snookerin nykytila, ja tulevaisuus? Onko näköpiirissä nuoria pelaajia, joista voisi kykyjen puolesta muotoutua tulevia ammattilaispelaajia?

Potentiaalisia pelaajia on, vaatii tietenkin koko paketin toteuttamista. Jotta näillä jätkillä olisi mitään saumaa niin britteihin niin kuin olisi jo, enkä tarkoita mitään parin viikon reissuja vaan niin että saa sen näkemyksen ja kovuuden mitkä on kisapelaajan peruspilarit. Siinä voi mennä useampi vuosi, itsellä meni 3-4 vuotta. Se on paljon pyydetty nuorelta kaverilta, mutta ainoa tapa omasta mielestäni. Toivon, että Suomesta löytyy kavereita ketkä ovat valmiita ottamaan tarpeelliset askeleet, sitä myötä on mahdollisuus pärjätä.

Olet kaikkien aikojen century breaks –tilastossa sijalla 34 (115 satasta 16 kaudessa, lähde: wikipedia), mikä on kerrassaan häkellyttävän hieno suoritus. Tuossa tilastossa taakse jäävät sellaiset nimet kuin Paul Hunter, Mark Davis, Ricky Walden ja Jamie Cope. Kuinka korkealle itse arvostat tällaista tilastokarkkia?

Ei merkitse mitään. Erän voitto tärkein aina, siihen riittää 70 pistettä ihan yhtä hyvin. Breakbuilding on yksi vahvimmista peliominaisuuksistani, joten ehkä sitä myötä niitä on tullut muutama.

Mikä on mielestäsi urasi tähän mennessä suurin saavutus?

Etten vetäny Mark Kingiä turpaan joskus UK Championship -turnauksessa matsin jälkeen, minkä hävisin 9-7. Hajotin kepin salkkuineen parkkipaikalla ja heitin pusikkoon. Suuri saavutus oli myös junnujen maailmanmestaruus, oli silloin nuorelle kollille iso juttu.

Riittääkö pelaamisen lisäksi intoa seurata ammattilais-snookeria esim. televisiosta, eli oletko edelleen ns. snookerfani?

Juu, olen fani sekä oppilas. Huippumatseista oppii aina jotain.

Onko sinulla edelleen ystäviä ammattilais-snookerpelaajien keskuudessa, pidätkö edelleen yhteyttä heihin?

Pidän yhteyttä kyllä, 4-5 kaverin kanssa juttelen vieläkin.

Ronnie O´Sullivan on pitänyt käytännössä vapaavuoden, mutta tulee virkavapaalta suoraan MM-turnaukseen puolustamaan titteliään. Minkälaisiksi arvioit Ronnien mahdollisuudet kauden suurimmassa turnauksessa?

Ronnie on aina mysteeri. Sen verran tiedän, että on pelannut näytösmatseja jonkun verran ja nyt sitten treenannut ahkerasti. Joutuu kovaan mediarumbaan, mikä voi olla kova paikka noinkin kokeneelle veturille pitää pelisilmä tarkkana. Ensimmäinen matsi kertoo paljon, toinen vielä enemmän koska silloin on odotettavissa, että vastaan tulee sijoitettu pelaaja. Sen jälkeen voi laskea, että ollaan takaisin normikaavassa. Yksi voittajaehdokkaista.

Aki Kauppinen on paljastanut, että olet ilmeisesti selostamassa jälleen MM-kilpailuja Eurosport –kanavalla. Selostatko aiempaan tapaan vain semifinaaleita ja finaalia, vai enemmänkin?

Kyllä, Aki Kauppisen vieraaksi menen. Finaali ja ainakin toinen semi on tiedossa.

Kenen toivot pärjäävän MM-kilpailuissa, eli henk. koht. suosikit ja veikkaukset menestyjistä?

Selbylle soisin voiton, kuten myös Ronnielle. On puhuttu siitä kuinka avoin kisa on tiedossa mutta totuus on, että pieni nippu pelaajia ratkaisee kenelle pytty menee. Selby, Robertson, Ding, Ronnie, Higgins - tuossa järjestyksessä mun suosikit.

Judd Trump on yksi nuorista snookertähdistä, joiden varaan lasketaan tulevaisuuden suhteen paljon snookerfanien keskuudessa. Mitä mieltä olet Trumpista ja hänen pelityylistään?

Todella viihdyttävä pelaaja, pelityyli ei anna paljon marginaalia sille miten hyvässä kunnossa pitää olla että pärjää. Epätasaisuutta on aina odotettavissa. Kehittyy vielä mikä ei tiedä muille pelaajille hyvää. Ehdottomasti yksi snookerin johtotähdistä ja persoonaltaan hyvä sellainen niinkin nuoreksi.

Takanasi – ja toivottavasti vielä edessäkin - on suomalaisittain vertaansa vailla oleva snooker-ura, johon on mahtunut paljon värikkäitä vaiheita. Oletko koskaan harkinnut kirjan kirjoittamista aiheesta, ts. omaelämänkertaa?

(Robin nauraa) Ei ole käyny mielessä. Kyllä tässä ollaan sen verran riviukon elämää eletty että en usko että siitä kirjaa saisi.

***

Cue Power - Snookerblogi kiittää haastattelusta Robin Hullia, ja toivottaa menestystä ja ennen kaikkea onnea tulevaisuudelle. Kiitos myös Veikko Hannulalle avusta.

Snookerkevät lämpenee vähitellen

Kuva: Anna Gowthorpe/PA

Vaikka aurinko ei vielä juuri lämmitä, on snookermaailmassa jo alkanut tuttu keväinen säpinä. Kauden suurista turnauksista on enää kaksi jäljellä. China Open -turnauksessa lämmitellään Sheffieldin MM-turnausta varten, joka pelataan 20. huhtikuuta - 6. toukokuuta.

Snookerblogi on ollut pitkällä tauolla, joten yhdessä blogissa ei voi käydä läpi kaikkia kuluneen kauden tapahtumia kattavasti. On kuitenkin aiheellista todeta, että kausi on ollut hyvätasoinen ja tasainen. Kahdestatoista ensimmäisestä rankingturnauksesta (mukaanluettuna siis myös pienemmät PTC-kisat) jokaisella oli eri voittaja. Kauden loppusuoralla näyttää siltä, että kovia nimiä ovat ne vanhat tutut: Judd Trump, Mark Selby, Neil Robertson, Shaun Murphy, John Higgins, Stephen Maguire ja tuore turnausvoittaja ja 147-breikin tekijä, Ding Junhui.

Ronnie O´Sullivanin meno/paluu

Hetken aikaa näytti siltä, että Ronnie päätti lopettaa uransa huipulla: viime keväänä hän juhli neljättä maailmanmestaruuttaan - ja katosi. Uuden kauden alettua tämä snookernero ei enää ilmoittautunut mukaan main tourille ja spekulaatiot hänen uransa tolasta yltyivät. Koko kausi ilman Ronnieta on tuntunut monen snookerfanin mielestä hieman valjulta ilman hallitsevaa mestaria ja verratonta viihdyttäjää. Ronnie taitaa olla lajinsa viimeinen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Snookerin kattojärjestön päämies Barry Hearn on vakuutellut niin yleisölle kuin lehdistöllekin, että sotahan ei yhtä miestä kaipaa, ja ladannut pöytään tilastot, joiden mukaan snookerin TV-suosio olisi tällä kaudella kasvanut. Ja tottahan se on, tuskin yksikään oikea snookerin ystävä jättää lajia sikseen Ronnien poistumisen myötä, mutta suurehko enemmistö faneista tuntuu silti kaipaavan Rakettia.

Viimein Ronnie kuitenkin kutsui koolle lehdistötilaisuuden, ja 25. helmikuuta 2013 hän ilmoitti tekevänsä paluun snookerareenoille Sheffieldin maailmanmestaruusturnauksessa keväällä. Masennuksen kanssa paininut pelaaja ei sittenkään osannut elää ilman snookeria, vaikka snooker elikin ilman häntä. Snookerfanit ovat luonnollisesti repeilleet onnesta.

Snookerin maine vaakalaudalla?

Toinen kauden mittaan puhuttanut aihe on ollut sopupelit. Joe Jogia vedettiin tourilta häpeälaatikkoon jo viime kesänä ja hänet tuomittiin kahden vuoden pelikieltoon sopupeliepäilyjen vuoksi. Tuomionsa jälkeen Jogia availi pariinkin kertaan sanaisen arkkunsa. Hän vakuutti syyttömyyttään, mutta kertoi myös tietävänsä kuinka paljon snookermaailman sisällä on rikollista toimintaa ja sopupelejä. Samanlaisia kommentteja kuultiin John Higginsin sopupeliepäilyjen aikaan kesällä/syksyllä 2010.

Kirsikkana törkykakun päällä on Stephen Lee, top 16-pelaaja, joka oli vielä viime kesänä ja syksynä todella kovassa iskussa. Yhtäkkiä WPBSA rykäisi hänet kilpailukieltoon, ja tutkinta jatkuu edelleen. Leen tilanne vaikuttaa todella pahalta, ja on omalta osaltaan kiihdyttänyt pohdintaa snookerin "puhtaudesta".

Myös Lee vakuuttaa syyttömyyttään ja suunnittelee paluuta kevään MM-kilpailuissa, mikäli WPBSA sen sallii. Snookerblogi ei ota kantaa syytöksiin, vaan toivottaa Leelle tsemppiä ja toivoo pikaista paluuta. Lee on pöytien ääressä ollut aina todellinen herrasmies, ja tuottaa hyvin pelatessaan poikkeuksellisen kaunista snookeria.

Kausi jatkuu...

Kuten sanottu, keväällä snookerympyröissä käy melkoinen surina. Enää yksi valmentava Kiinan turnaus ja sitten kaikki silmät on suunnattu Crucible -teatteriin.

China Openin jälkeen lyödään myös rankinglista ajan tasalle ja tätä kohtaa pitävät huolestuneena silmällä monet pelaajat. Automaattisestihan turnaukseen pääsee mukaan 16 maailman parasta, mutta tänä vuonna tuo luku on poikkeuksellisesti 15, sillä Ronnie pääsee hallitsevana mestarina mukaan automaattisesti - ja koska hänet on rankattu nyt sijalle 28, tulee hän tiputtamaan 16. sijoituksella olevan pelaajan karsintoihin.

Tällä hetkellä huolta sijoituksistaan kantavat erityisesti Barry Hawkings (sijalla 14), Allister Carter (sijalla 15), Mark Davis (16) ja Stephen Lee (17). Kaikki eivät mahdu suoraan mukaan, osalle tie aukenee vasta karsintapelien kautta.

Kävi miten kävi, keväästä tulee epäilemättä jälleen snookerfanin kulta-aikaa. Pelaajat ovat kovassa kunnossa, ja kaikki pääsevät todistamaan hallitsevan mestarin paluuta kilpa-areenoille. Kauden huipennus ei voi olla muuta kuin herkullinen. Monien silmissä kiiluu tietenkin jo mahdollisuus Ronnien ja tämän hetken ykkösen, Judd Trumpin välienselvittelyyn.

Jättäkää toki kommentteja ja kertokaa omat suosikkinne mestaruuskilpailuihin ja arvionne Ronnien kunnosta pitkän tauon jälkeen.

Taustatietoa:

Ranking-lista
BBC Sport: Ronnie O'Sullivan to defend snooker world title
The Guardian: Stephen Lee 'devastated' by suspension over suspicious betting patterns