Champion of Champions -turnaus kokoaa yhteen lajin kuumimmat pelaajat

Englannin Coventry toimii näyttämönä Champion of Champions -turnaukselle (hauskasti sanottuna CoC) 3.-9.11. Vasta toista kertaa pelattavassa suuren rahan kutsuturnauksessa hyvää on se, että siellä nähdään lajin kuumimmat pelaajat, eli pääasiassa pelaajat, jotka ovat yltäneet turnausvoittoihin viimeisen vuoden aikana. Huonompi juttu turnauksessa on se, että se on ITV4:n televisioima turnaus, eli Eurosporttia on turha snookerin toivossa vilkuilla.

 

Vähän raakaa faktaa turnauksesta

Palkintorahaa on poolissa 270 000 puntaa, voittajalle tästä lohkaistaan 100 000 euroa. Kysymyksessä on siis yksi kauden suurimmista turnauksista rahamielessä. Rankingiin turnaus ei kuitenkaan vaikuta, sillä koska se ei ole avoin kaikille, tästä turnauksesta saatuja tuloja ei lasketa rahalistalle.

Turnaukseen on kutsuttu mukaan 16 "kuuminta" pelaajaa (12 viime kuukauden ajalta kaikki turnausvoittajat + loput kuudestatoista paikasta täytetään rankinglistan ylimmiltä mahdollisilta sijoilta). 16 pelaajaa on jaettu neljään ryhmään, tarkemmat tiedot ryhmistä Worldsnookerin sivuilta.

Pelaajista

Puolustava mestari on Ronnie O´Sullivan ja pelaajalista on lähes kaikilta osin hyvin tuttu. Ainoa silmäänpistävä nimi - tosin pelkästään positiivisessa mielessä - on snookerjumala, Snookerin Suurlähettiläs, kuusinkertainen maailmanmestari Steve Davis, joka ansaitsi pelioikeuden turnaukseen voittamalla senioreiden MM-turnauksen. Davis pelaa ryhmässä 2 Mark Selbyä vastaan. On mielenkiintoista nähdä pystyykö vanha legenda antamaan Selbylle minkäänlaista vastusta. Sopisi toivoa, ettei Davis joudu ainakaan kovin nöyryyttävää tappiota kokemaan.

Positiivista on myös nähdä Ali Carterin paluu. "Kapteeni" on ollut syöpäsairauden takia pitkään sivussa, mutta on nyt jälleen terveiden kirjoissa.

Harvoin jos koskaan olen lähtenyt veikkailemaan turnauksien voittajia, enkä aio tehdä sitä tälläkään kertaa. Suurimmat ennakkosuosikit ovat taas O´Sullivan, Neil Robertson ja Selby. Yleensä Ding Junhui mainittaisiin tässä samassa yhteydessä, mutta johtuen hänen heikoista otteistaan tällä kaudella, harva varmaan luottaa häneen kuin Karhun suksiin. Ennemmin suosikeiden joukkoon täytyy nostaa tuore International Champ Ricky Walden, sekä vahvat alkukaudet pelanneet Mark Allen ja Stuart Bingham.

Ronnie on yksi suosikeista, oli turnaus mikä tahansa. Hänen otteissa on kuitenkin tällä kaudella näkynyt melkoista ailahtelua. Kiinan turnaukset eivät kuitenkaan ole koskaan olleet hänelle erityisen mieluisia, joten henkilökohtaisesti uskon, että Ronnien peli alkaa kulkea vakaammin kunhan vain palataan kotimaisemiin. CoC ja pian sitä seuraava UK Champs ovat Ronnien "kotiturnauksia" ja uskon, että kotikenttäetu tuo hänelle rentoutta, jolla taas nykäistään peliä yksi pykälä ylemmäs.

On ikävää...

...että CoC:in kaltainen vähän normaalista poikkeava, mielenkiintoinen turnaus on tehty Brittien ulkopuolella asuville niin vaikeasti seurattavaksi. Nettistriimejä kuitenkin löytyy kunhan vaan jaksaa googlettaa. Itse aion nojautua seuraavan viikon aikana vahvasti www.filmon.com -sivustoon, jonka kautta saa katsottua ITV4 -kanavaa. Ainakin androidille löytyy myös FilmonTV -appi, joka toimi vuosi sitten moitteetta.

Tämä blogi julkaistaan poikkeuksellisesti oman blogialustani lisäksi FinnSnooker -sivustolla. Olen lupautunut ainakin jossain määrin tuottamaan sisältöä tälle hyvää työtä tekevälle sivustolle. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämä oma blogi kyllä pysyy paikallaan vastaisuudessakin.

Snookerkrapula, osa 1: Mitä kaudesta jäi käteen?

MM-kisojen karsinnat ja varsinaiset MM-kisat, siinä melkein kuukausi mitä parhainta snookerviihdettä. Kevät on tosiaan snookerfanin parasta aikaa. Viimeisen kuukauden ajan snooker on täyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani, ja nyt, tämän mahtavan kuukauden loputtua, onkin aika tyhjä olo. Snookereuforia loppui kuin seinään. Tämä on siis snookerkrapula.

Mutta ei hätä ole tietenkään tämän näköinen. Kausi oli pitkä ja jännittävä, ja uusi kausi on jo ihan kulman takana. Oikeastaan aika surrealistista, että edellisen kauden ja seuraavan kauden välissä on vain kolme viikkoa. Tai no, kuten fiksu kollegani Snookerbacker sanoi: "Vaikea edes sanoa päättyykö kausi QSchooliin vai alkaako siitä". Joka tapauksessa, suurimmalle osalle ammattilaisista uusi kausi alkaa Gloucesterissä tämän kuun lopulla, jossa käydään karsinnat kauden ensimmäisiin turnauksiin, Wuxiin ja Australiaan. Miettikää miten asiat olivat vielä 4-5 vuotta sitten. Toki tämä on fanille hienoa. Mutta ennen kun mietitään tulevia, muistellaan vähän päättynyttä kautta.

Kauden neljä suurinta

Kauden neljä suurinta pelaajaa on helppoa valita: Ding Junhui, Ronnie O´Sullivan, Mark Selby ja Neil Robertson - ei välttämättä tuossa järjestyksessä tosin.

Dingillä oli kokonaisuutena mahtava kausi. Ding voitti Shanghai Mastersin, Indian Openin, International Championshipsin (kolme turnausta putkeen), German Mastersin sekä China Openin. Viisi isoa turnausta kaudessa on merkittävä saavutus. Edellinen pelaaja joka tähän pystyi oli Stephen Hendry. Kokonaisuus oli siis mahtava, mutta pahan jälkimaun Dingin suuhun jätti varmasti surkea MM-turnaus -jälleen. Ensimmäisen kierroksen tappio Michael Wasleylle. Ding varmasti vaihtaisi viisi ranking-titteliään siihen yhteen isoon, MM-titteliin. Crucible on toisille taivas, toisille helvetti.

Robertson voitti kauden alussa Wuxi Classicin ja jouluna UK Champsin. Lisäksi hän kantoi yllään ykköspelaajan viittaa koko kauden, hän menetti sen Selbylle vasta nyt MM-kisojen jälkeen. Teki myös 103 satasen breikkiä kauden aikana, mikä on selkeästi uusi ennätys ja ensimmäinen kerta, kun kukaan on pystynyt saman kauden aikana sataan sataseen. Suoritus on historiallinen ja aplodien arvoinen, vaikka mitään konkreettista hyötyä siitä ei olekaan. Ja kaikki on suhteellista: Robertson pelasi huippupelaajista eniten otteluita ja eriä: 115 ottelua ja 842 erää, hän teki siis yhden satasen 8.17 erää kohden. Verrattuna esim. Ronnieen: Ronnie pelasi 59 ottelua, 468 erää (noin puolet vähemmän kuin Robertson) ja teki 53 satasta, eli teki yhden satasen 8.83 erää kohden, lukema lähes sama kuin Robertsonilla. Tilastonikkareita saattaa kiinnostaa myös se, että ammattilaisuralla Ronnie on edelleen Robertsonia tehokkaampi break-builderi suhteutettuna pelattuihin eriin: Ronniella suhdeluku on 1/12.21, Robertsonilla 1/13.58.

Ronnie O´Sullivan voitti Champion of Champions -turnauksen, Mastersin, ja Welsh Openin sekä saavutti finaalipaikan MM-kisoissa. Teki Welsh Openin viimeiseen erään maksimibreikin. Mielettömän hieno kausi. Suhteutettuna pelimääriin (O´Sullivan jätti väliin useita turnauksia), O´Sullivan oli kauden tehokkain pelaaja, hän voitti 83% pelaamistaan otteluista. Hän myös osallistui selkeästi harvemmin turnauksiin kuin muut huiput, mutta teki silti toiseksi isoimman tilin kauden aikana: 570 000 puntaa (ainoastaan Selby meni tällä listalla Ronnien ohi saadessaan MM-tittelista 300 000 puntaa, Selbyn lopputili oli siis 698 000 puntaa). Karu finaalitappio MM-kisoissa oli varmasti hänelle ja hänen faneilleen karvas pettymys, mutta em. mittapuilla mitattuna voidaan sanoa, että Ronnie oli silti ehkäpä kauden paras ja tasaisin pelaaja.

Tuo finaalimaanantai 5.5. ei ollut kokonaisuutena mukava päivä Ronnielle: hän hävisi lopulta finaalin ja matkalla kotiin hän joutui auto-onnettomuuteen kuusivuotiaan poikansa kanssa. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut. On kohtalon ivaa, että onnettomuus tapahtui juuri Leicesterin, Selbyn kotikaupungin kohdalla.

Selbyn kausi oli ennen MM-kisoja itse asiassa melko vaatimaton. Ennen MM-turnausta hän raivasi tiensä toki kolmeen isoon finaaliin, mutta hävisi ne kaikki. Yhden Eurooppa Tourin kisan hän voitti. Hänen otteluiden ja erien voittoprosentti koko kaudelta oli selkeästi huonompi kuin kolmen edellä mainitun. Mutta MM-titteli, ja erityisesti siellä huippukuntoisen Ronnien voittaminen on niin suuri saavutus, että hänet on kuitenkin pakko nostaa kolmen huippusuorittajan rinnalle.

Kaiken kaikkiaan...

... nämä neljä persoonaa dominoivat snookerskeneä aika vahvasti läpi kauden. Muut kärkinimet näyttivät lähinnä varjoilta näihin kavereihin verrattuna.

Ehkä suurin pettymys monille oli Judd Trumpin mitättömyys. Hän ei saanut käytännössä mitään aikaiseksi koko kaudella. Toki voitti Championship Leaguen, mutta eipä juuri muuta. Trump näytti aluksi vahvalta MM-kisoissa, mutta sitten romahti Robertsonia vastaan. Tuntui menevän niin aivot kuin lyöntirulettikin sekaisin. Trumpista on povattu Ronnien seuraajaa, mutta ainakaan tällä hetkellä noita puheita ei voi perustaa juuri millekään. Onhan Trump lahjakas, mutta hän tuntuu pitävän lahjakkuuttaan vakan alla. Pahat pikkulinnut visertävät liian riehakkaasta elämäntavasta, johon kuuluu liian vähän treenausta, mutta kuka tietää, pikkulinnut visertelevät kaikenlaista shaissea jatkuvasti. Toivotaan, että Trumpin lahjakkuus ja potentiaali vielä realisoituu pelipöytien ääressä.

Suomalaisittain...

...kausi oli kaksijakoinen. Robin Hullin kausi lähti käyntiin surkeasti, voittoja ei juuri tullut, eikä sen takia myöskään palkintorahaa. Niinpä kausi piti UK Champsien jälkeen keskeyttää. Tilanne oli brutaali, ja osoittaa sen realiteetin, että nykykalenterissa pitää pystyä reissaamaan ja voittamaan matseja jatkuvalla syötöllä jos haluaa raivata tiensä sinne top-64:n. Eihän sen toki ole helppoa (tai halpaa) tarkoituskaan olla.

Onneksi MM-karsinnoissa saatiin balsamia haavoille, kun Robin veti neljä hyvää voittoa putkeen ja raivasi tiensä MM-näyttämölle. Ensimmäisellä kierroksella tuli nekkuun Ronnielta itseltään, mutta mitäs pienistä, saavutus oli silti hieno. Antaa epäilemättä hyvät eväät ensi kaudelle. Raha-provisiolistalla Robin nousi kuitenkin vain sijalle 95, eli ensi kaudelle jäi töitä tehtäväksi.

Kiitos kaikille lukijoille palautteesta ja kommenteista. Ja kiitos, että olette jaksaneet käydä lukemassa blogia siitä huolimatta, että julkaisutahti on varovasti sanottuna vaihteleva.

Muistakaa, että blogia, ja omia mietoksiani voi seurata myös Twitterissä @CuePowerBlog

Laitetaan tähän loppuun vielä loppukevennykseksi kuva Stephen Leestä. Tiedätte varmaan tapauksen. Palataan asiaan vielä varmasti...

Kuningas Selbyn valtakausi alkoi

Mark Selby voitti viimeinkin snookerin maailmanmestaruuden 5.5.2014 kukistamalla finaalissa itsensä Ronnie O´Sullivanin 18-14.

Kokonaisuudessaan Selby pelasi mielettömän hienon turnauksen. Jo semi-finaalivoitto Neil Robertsonista oli härkämäinen suoritus, sillä Robertson pelasi myös hienoa turnausta, tehden mm. kauden sadannen satasen breikin, historiallinen saavutus sekin. Huippukuntoisen ja kovahermoisen O´Sullivanin kaataminen finaalissa oli kuitenkin urotyö, johon lopulta aika harva tuntui uskovan. Twitterissä ja televisiossa asiantuntijoiden arviot Selbyn mahdollisuuksista ennen finaalia (ja vielä ensimmäisen päivän jälkeenkin) olivat jokseenkin pessimistiset.

Selby kuitenkin nojasi, varsinkin finaalin toisena päivänä, omiin vahvuuksiinsa: huimaan taktiseen peliin ja peräänantamattomuuteen. Ronnie pääsi vain hetkittäin domonoimaan peliä isoilla breikeillä, suurimmaksi osaksi Selby sitoi Ronnien puuduttaviin turvakamppailuihin, jotka päättyivät useimmiten Selbyn voittoihin.

Ensimmäisen päivän jälkeen Ronnie oli hienoisessa 10-7 johdossa, joka on historiallisesti yleensä riittänyt Ronnielle. Mutta ei tällä kertaa. Selby tuli toiseen finaalipäivään sissin asenteella ja alkoi nakertaa Ronnien peliä erä kerrallaan. Pala palalta Ronnien peli alkoi musertua ja pelin loppuessa Selby näyttikin, jos ei nyt selvästi, niin ainakin jokseenkin vahvemmalta pelaajalta. Selkeää kieltä kertoo sekin, että Selby voitti viimeisistä 17 erästä 13. Kukahan on viimeksi moukaroinut O´Sullivania tällä tavalla? Vai onko koskaan, kukaan?

Ei Ronniekaan heikolta näyttänyt, päinvastoin. Ronnie näytti kaikille, että hän ei ole hyvä pelkästään johtamaan otteluita, hän myös jaksaa taistella viimeiseen asti, vaikka tahtipuikko on livennyt jo kädestä. Selby teki ottelun mieleisekseen, eikä Ronnie saanut enää toisena päivänä määrätä rytmiä ottelulle, mutta Ronnie teki sen mitä pystyi. Kuten Ronnie itsekin sanoi, lopputulos voisi olla eri jos molemmat pelaajat olisivat heitelleet "tonneja" toistensa niskaan, mutta nyt pelissä oli kyse turvapelistä ja siinä Selby on mestari. Ronnie ikään kuin vedettiin mukaan sellaiseen otteluun, jossa hän ei missään nimessä haluaisi olla mukana. Se voitaneen sanoa nyt ääneen, Selby on nykyään lajin paras taktinen- ja turvapelaaja, parempi kuin sellaisiksi aikaisemmin mainitut Steve Davis, John Higgins tai Alan McManus. Hänen lyöntivalikoimansa on vertaansa vailla ja valkoisen hallinta on käsittämätöntä. Siihen Ronnie tässä finaalissa kompastui. Tällainen peli on pahinta myrkkyä Ronnielle, siksi hän onkin jo aikaisemmin antanut Selbylle lisänimen "The Torturer", Kiduttaja.

Selby ansaitsee mestaruutensa. Hän on alisuorittanut MM-kisoissa pitkään. Hän on ollut rankattu viiden tai kolmen parhaan joukkoon iät ja ajat, ja hänen olisi pitänyt jo saavuttaa MM-kisoissa enemmän. Mutta sellainen on Cruciblen taika, joillekin se on vaikea paikka (Jimmy White, Ding Junhui). Tämä oli vasta Selbyn toinen finaali, edellinen oli vuonna 2007 Higginsiä vastaan, ja siinäkin tuli tappio. Kaksi finaalia on suhteellisen vaatimaton tulos MM-kisoista Selbylle, ottaen esim. huomioon, että hän on samana aikana voittanut Mastersin kolmasti (+plus muita turnauksia), ja hän on juuri täyttämässä "jo" 31 vuotta. Mutta enää sillä ei ole väliä, hänellä on MM-pokaali hyppysissään, taika on murrettu, ja epäonnistumiset unohdettu.

Tämä saattaa Selbyn kohdalla avata tulvaportit, kukapa tietää. Joka tapauksessa, juuri nyt hallitsee Kuningas Selby I. Valtakauden kestosta ei vielä osaa kukaan sanoa, mutta ainakin O´Sullivan tekee vuoden päästä kaikkensa riistääkseen tittelin Selbyltä taas itselleen. Muutamalla muullakin ammattilaispelaajalla saattaa olla samansuuntaisia aikomuksia.

"My father passed away with cancer when I was 16, two months before I turned professional, and his last words to me were 'I want you to become World Champion'. I said to him I will be one day it's just a matter of when not if."

- Mark Selby, voitettuaan MM-tittelinsä myöhään illalla 5.5.2014.

Ronnie on CoC, mestareiden mestari

Viime viikolla pelattiin uusi (sic, turnaus on peräisin 70/80-luvuilta) kutsuturnaus, Champion of Champions, jossa viimeisen 12 kuukauden 16 menestyneintä pelaajaa ottivat mittaa toisistaan. Poikkeuksellisen korkealaatuisen turnauksen pokaalin nosti lopulta käsivarsilleen kukas muu kuin todellinen mestareiden mestari, Ronnie O`Sullivan.

Kuva: Tai Chengzhe / Matchroom sport

Formaatti toimii

Ideana oli, että viimeisen vuoden ranking-voittajat ja muut poikkeukselliset menestyjät kootaan yhteen porukkaan ja kaverit taistelevat keskenään huimasta 100 000 punnan pääpalkinnosta. Koska kysymyksessä on kutsuturnaus, ei rankingpisteitä tietenkään ollut jaossa.

Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että edes top 16 -pelaajat pystyvät tuottamaan huippuviihdyttävää snookeria. Usein jopa huippunimien välisissä kahinoissa lopputulokset saattavat olla hyvinkin selviä. Päivän kunto ratkaisee, ja parhaidenkin peli tökkii joskus. Nyt formaatti kuitenkin toimi. Turnauksessa nähtiin poikkeuksellisen korkeatasoista snookeria, ja erittäin jänniä otteluita.

Poikkeuksellisen mielenkiintoisia otteluita oli monia. Esimerkiksi Ali Carter vastaan Mark Allen, joka kontraerässä meni tiukasti Carterille 4-3. Allenin kommentit Carterin pelinhäirinnästä antoivat oman mausteensa pelille. Carterin seuraava peli Neil Robertsonia vastaan olikin jo sitten klassikko: peli oli poikkeuksellisen kovatasoinen, siinä tehtiin viisi yli sadan pisteen sarjaa, ja päättyi dramaattisten vaiheiden jälkeen Robertsonin tiukkaan 6-5 voittoon. Tuo peli oli snookerviihdettä parhaimmillaan, vaikka kumpikaan pelaaja ei kiinnostavuudessa ole omassa muistiossani ihan huippuluokkaa. Robertsonin tarve pitää viiden minuutin tauko jokaisen erän välissä on ärsyttävä. Onneksi tämä turnaus nähtiin ITV4:n lähetyksinä, joten tauot jäivät mainoksien alle.

Ronnie Taistelija

Myös Ronnien pelit olivat huimaa katsottavaa. Ensimmäinen peli Mark Davisia vastaan meni helposti 4-0, mutta loput kolme olivat tiukkoja vääntöjä, joissa virheisiin ei ollut juuri varaa: huippukuntoinen Ding Junhui kaatui saappaat jalassa 6-5, samoin Neil Robertson samaisin lukemin. Helpolla Ronnie ei päässyt finaalissakaan, kun Stuart Bingham jopa hallitsi ottelun alkupuolta. Lopulta Ronnien kaasujalka oli kuitenkin painavampi, ja yön pikkutunneilla Ronnie painoi rinnalle ja ohi, voitto lukemin 10-8. Bingham ei todellakaan ollut vähäpätöinen vastustaja, eikä ottelu pelkkä muodollisuus. Silti on sanottava, ettei Ronnie edes ollut parhaassa mahdollisessa vedossa finaalissa. Tuli jopa niitä helppoja missejä, ja naamasta näkyi ärsyyntyminen hetkittäin. Silti "B-peli" riitti voittoon, kuten Ronniella usein riittää, jos vain taistelutahtoa riittää. Se kertoo tähtitieteellisestoä erosta useimpiin muihin. Kun 100 000 punnan palkkio odottaa voittajaa, ei Ronnienkaan ole vaikeaa löytää sitä taistelutahtoa.

Ronnie on aina ansainnut voittonsa, mutta tuntuu siltä, että hän harvoin joutuu taistelemaan pokaaleista. Voittaminen tuntuu usein hänelle niin helpolta, eikä ilmekään juuri värähdä, kun isoja shekkejä ja pokaaleita kiikutetaan syliin kottikärrykaupalla. Tällä kertaa Ronnie ei saanut mitään ilmaiseksi, hän joutui taistelemaan turnausvoitosta. Peli peliltä, erä erältä, pallo pallolta. Pienikin virhe missä tahansa kolmessa viimeisessä ottelussa olisi voinut kääntää voiton tappioksi.

Mutta näin ei käynyt. Aina kun peli kävi kuumaksi, Ronnie löi uuden vaihteen silmään ja piti pään kylmänä. Ronnien kylmäpäisyys ei ole ollut todellakaan hänen tavaramerkkinsä, mutta pian se saattaa sellaiseksi muodostua. Niin vakuuttavasti on Ronnie viime vuosina pelannut tiukoissa paikoissa. Champion of Champions -turnaus oli tavallaan tämän kehityksen kulminaatiopiste: kolme kovinta mahdollista tulikoetta, ja hän selvisi niistä jokaisesta voittajana. Hän taisteli, ansaitsi voittonsa.

Nuorta voimaa snookerin MM-karsinnoissa - Cruciblen peliparit selvisivät

MM-karsinnat pelattiin viikoilla 14. ja 15. Suuria yllätyksiä ei nähty, mutta viimeistään nyt voidaan puhua nuorten snookeristien noususta parrasvaloihin. Tendenssi, joka on näkynyt vahvana jo koko kauden.

Tämän vuoden MM-kisoissa tullaan näkemään peräti kuusi ensikertalaista: Jack Lisowski, Michael White, Ben Woollaston, Dechewat Poomjaeng, Matthew Selt ja Sam Baird. Lisowski kohtaa Barry Hawkingsin, White Mark Williamsin, Woollaston Allister Carterin, Poomjaeng Stephen Maguiren, Selt Mark Selbyn ja Baird Stuart Binghamin

Vanhat mestarit jätettiin tällä kertaa junasta: Steve Davis hävisi heti ensimmäisen karsintaottelunsa Norjan Kurt Maflinia vastaan. Jimmy White voitti kaksi ensimmäistä otteluaan vakuuttavasti, mutta hävisi lopulta vahvaa kautta pelaavalle Robert Milkinsille. Ken Doherty puolestaan hävisi hyvästä noususta huolimatta Matthew Seltille.

Veteraaniosastoon lukeutuva Tony Drago aloitti karsinnat vahvasti kaatamalla Mohamed Khairyn ja Andy Hicksinkin, mutta kolmannessa ottelussa David Gilbert osoittautui vahvemmaksi. Vanhoista mestareista mukaan Crucibleen selviytyi ainoastaan Peter Ebdon, joka on aina ollut vahva MM-kisoissa.

Suomalaisittain karsinnat tarjosivat hyvin vähän. Vaikka Robin Hull pääsikin esikarsintoihin, kompastui hän heti ensimmäiseen vastustajaansa, Paul Wykesiin. Edes vakuuttava 137 pisteen breikki ei auttanut kokenutta suomalaista.

Karsintojen jälkeen suoritettiin kisaparien arvonta itse MM-turnaukseen. Maailman 16 parasta pelaajaa saavat vastaansa 16 karsinnat läpäissyttä pelaajaa. Peliparit ovat:

Yläkaavio:

O´Sullivan vs. Marcus Campbell
Allister Carter vs. Ben Woollaston

Stuart Bingham vs. Sam Baird
John Higgins vs. Mark Davis

Shaun Murphy vs. Martin Gould
Greame Dott vs. Peter Ebdon

Matthew Stevens vs. Marco Fu
Judd Trump vs. Dominic Dale

Alakaavio:

Neil Robertson vs. Robert Milkins
Ricky Walden vs. Michael Holt

Mark Williams vs. Michael White
Stephen Maguire vs. Dechewat Poomjaeng

Mark Allen vs. Mark King
Ding Junhui vs. Alan McManus

Barry Hawkings vs. Jack Lisowski
Mark Selby vs. Matthew Selt

Snookerblogin Virallinen Veikkaus on, että mestaripytyn nostaa vuonna 2013 Mark Selby tai Neil Robertson. Samaa veikkaa moni muu. Mustiksi hevosiksi Snookerblogi mainitsee Allister Carterin ja Greame Dott´in. Molemmat ovat olleet vahvimmillaan Cruciblessa.

Herkulliseksi tämän vuoden kaavion tekee se, että vahvat mestariehdokkaat Selby ja Robertson on sijoitettu alakaavioon, mikä tarkoittaa sitä, että he voivat kohdata toisensa vasta semifinaaleissa.

Alakaavioon sijoitettu hallitseva mestari, Ronnie O´Sullivan saattaa kohdata tämän ottelun voittajan finaalissa. Tähän on kuitenkin vielä pitkä matka, on täysin mahdollista, että kukaan edellämainituista ei pääse finaaliin asti. Crucible -teatterissa pelaa 29 muutakin kivenkovaa snookeristia, mm. Judd Trump, jolla on varmasti oma sanansa sanottavana kunhan vauhtiin päästään.

Snookerin MM-kilpailut pelataan 20.4. - 6.5. Ketä Sinä veikkaat tämän vuoden mestariksi? Jätä kommentti!

Ja vielä...

Reanne Evans on jälleen naisten snookerin maailmanmestari.

Naisten snookerin puolella pelattiin jo MM-kisat. Yllätyksiä ei nähty, sillä finaaliin ylsivät kahdeksankertainen maailmanmestari Reanne Evans ja Maria Catalano. Finaalin vei Evans lukemin 6-3, tehden ottelussa kaksi yli sadan pisteen lyöntisarjaa. Evans on ainoa nainen maailmassa, joka on voittanut MM-tittelin jo yhdeksän kertaa.

Evans on pyrkinyt rakentamaan uraa myös main tourilla, mutta laihoin tuloksin. Aikaa tosin vielä on, Reanne on vasta 27-vuotias.

Lue lisää:

Ronnie O'Sullivan: My return to snooker is like a reality TV show (BBC)

Maailmanmestaruuskisojen verkkosivut

Reanne on Cloud Nine (Worldsnooker.com)

Quartet Of Debutants Through To Crucible (Worldsnooker.com)