Onko Selby tylsä?

Viime sunnuntaiaamuna Mark Selby ja Barry Hawkins aloittelivat China Openin finaalia. Pitkään ei tarvinnut Twitteriä selailla kuuma kahvikuppi kädessä, kun ruutuuni ilmestyi näitä tyypillisiä, Selbyn persoonaa ja pelitapaa väheksyviä viestejä. "Selby tuhoaa snookerin pelitavallaan" (wtf?). "Kuolettavan tylsää snookeria". "Selby on niin tylsä".

On olemassa snooker-faneja, sitten on olemassa ns. Ronnie-faneja. On varmasti tarpeetonta huomauttaa, että kritiikkini asiassa ei liity Ronnieen - kukapa snookerin ystävä ei nauttisi hänen pelistään?

Snooker-fanit arvostavat hyvää snookeria ja hyviä snookerpelaajia, ja ennen kaikkea, he arvostavat ja ymmärtävät snookeria pelinä. Ronnie-fanit ovat puolestaan - hieman yleistettynä - yksinkertaisempaa kansaa: heidän mielestään Ronnie on ainoa mielenkiintoinen pelaaja, ja snooker lajina kiinnostava vain kun Ronnie pelaa. Yleisesti ottaen ärsyttävää porukkaa, joiden kanssa on tylsää seurustella.

Selbyn vähättelijät ovat yleensä ns. Ronnie-faneja, tai ainakin heihin rinnastettavia.

Snookerfania usein ärsyttää Selbyn väheksyminen, vaikka hänen taitojaan ei kiistä enää kukaan. 3 maailmanmestaruutta, 8 Triple Crown-titteliä, rankingturnausvoittoja 12 kpl. Hänen ansioluettelonsa on selkeästi kovempi kuin vaikkapa Dingin, Robertsonin, Murphyn tai Trumpin. Legendojen listalla hänen nimensä on heti Ronnien, Higginsin ja Williamsin perässä. Numeroita ja rankkauksia voi jokainen vääntää haluamaansa suuntaan, itselleni Triple Crownit ja erityisesti maailmanmestaruudet painavat vaakakupeissa aina eniten.

Mutta onko Selby tylsä? Väittäisin, että ei ole - ellei nyt ole pakko verrata häntä Ronnieen. Vertailu Ronnieen ei ole kenellekään eduksi. Kaikki ovat hitaita ja konservatiivisia Ronnieen verrattuna. Selby pelaa klassista snookeria. Hänen lyöntivalikoimansa on erinomainen. Hän tietää tasan tarkkaan milloin hyökätä ja milloin puolustaa. On äärimmäisen harvinaista nähdä Selbyn tekevän väärää lyöntivalintaa.

Selbyä on kutsuttu usein myös negatiiviseksi pelaajaksi. Tämä on mielestäni selvää: Selby ei ole missään nimessä negatiivinen pelaaja. Negatiivinen pelaaja pelaa turvalyönnin silloinkin kun selkeänä vaihtoehtona on hyökkäys (tästä raadollisin esimerkki Rory McLeod). Taas, kysymys on lyöntivalikoimasta, pitää tietää milloin hyökätä ja milloin puolustaa. Steve Davis oli tässä omana aikanaan mestari - siitäkin huolimatta, että oli omalta osaltaan viemässä snookeria aggressiivisempaan suuntaan. Selby ei ole tässä sen huonompi. Hän hyökkää silloin kun se on fiksua, ja hän osaa tehdä tämän valinnan kenties paremmin kuin kukaan muu ammattilaisista. Tässä mielessä hän on selkeästi vahvempi pelaaja kuin esim. Ronnie, joka usein hyökkää silloinkin, kun ei ehkä kannattaisi. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä Ronnien ottelu Elliot Slessoria vastaan Kiinassa.

Kun Selby hyökkää, hän on useimmiten tappava. Satasen breikkejä hänellä on tilillään jo 520, jolla hän sijoittuu kaikkien aikojen listalla sijalle 6. Ammattilaisena hän on pelannut tilastollisesti 7759 erää, joissa siis 520 satasta. Erät/sataset-prosentiksi tulee siis 6.7% - kaikkien aikojen listalla hän on tässä sijalla 7.

Onko Selby hidas? Riippuu keneen verrataan. Taas, Ronnieen verrattuna on. Ronnie on menneellä kaudella ollut 131 pelaajasta nopein pelaaja n. 16 sekunnin AST (average shot time) ajalla. Selbyn vastaava luku on 23, joka sijoittaa hänet 131 pelaajan listalla sijalle 48. Listan loppupäästä löytyy yli 30 sekunnin lukuja, joten Selby lähempänä tourin nopeimpia kuin hitaimpia. Selby ottaa sen ajan, mikä lyönnin suorittamiseen vaaditaan, ei enempää eikä vähempää. Mielestäni tourilla on pelaajia, jotka kuhnaavat lyöntinsä äärellä tarpeettoman kauan, mutta Selby ei ole yksi heistä. Jokaisella pelaajalla on oma rytminsä.

Turvapelissä ja taktiikkapuolella Selbyä parempaa pelaajaa ei ole. Vaikka näin kuulee joskus väitettävän, mielestäni Selbyllä ei ole pakonomaista taipumusta turvapeliin, tässä on kysymys edelleenkin siitä lyöntivalikoimasta. Selby pelaa yleensä oikean lyönnin oikeassa paikassa. Olen kuullut sanottavan, että tällainen on tylsää ("Ronnie olisi hyökännyt"), mutta toisaalta, tällaiset kommentit kertovat ennen kaikkea ymmärtämättömyydestä. Pelaajan ensisijainen tehtävä on voittaa jokainen erä, jonka hän pelaa, keinolla millä hyvänsä. Vaikka eipä sinänsä, Selby on suorittanut muutamia pöydän putsauksia, jotka luovuudessaan ja taidossaan ovat kerta kaikkiaan maailman hienoimpia - viihdyttävyydessään täysin verrattavissa vaikkapa Ronnien vastaaviin.

Mitä tulee Selbyn persoonaan, jokainen muodostakoon oman mielipiteensä. Selby ei ehkä enää ole lempinimensä "The Jester from Leicester" veroinen virnistelijä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä itse snookerin kanssa. Jokaisella saa ja pitääkin olla omia näkemyksiä pelaajista, suosikkeja ja inhokkeja - ne tekevät hommasta mielenkiintoisen. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa mistä näkemykset kumpuavat ja olla rehellinen niistä. Selbyn snookeria on vaikea moittia, mutta jos hänestä ei pidä persoonana, niin olkoon.

Loppuun vielä video tylsästä Selbystä tekemässä tylsää breikkiä.

Snookerkrapula, osa 1: Mitä kaudesta jäi käteen?

MM-kisojen karsinnat ja varsinaiset MM-kisat, siinä melkein kuukausi mitä parhainta snookerviihdettä. Kevät on tosiaan snookerfanin parasta aikaa. Viimeisen kuukauden ajan snooker on täyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani, ja nyt, tämän mahtavan kuukauden loputtua, onkin aika tyhjä olo. Snookereuforia loppui kuin seinään. Tämä on siis snookerkrapula.

Mutta ei hätä ole tietenkään tämän näköinen. Kausi oli pitkä ja jännittävä, ja uusi kausi on jo ihan kulman takana. Oikeastaan aika surrealistista, että edellisen kauden ja seuraavan kauden välissä on vain kolme viikkoa. Tai no, kuten fiksu kollegani Snookerbacker sanoi: "Vaikea edes sanoa päättyykö kausi QSchooliin vai alkaako siitä". Joka tapauksessa, suurimmalle osalle ammattilaisista uusi kausi alkaa Gloucesterissä tämän kuun lopulla, jossa käydään karsinnat kauden ensimmäisiin turnauksiin, Wuxiin ja Australiaan. Miettikää miten asiat olivat vielä 4-5 vuotta sitten. Toki tämä on fanille hienoa. Mutta ennen kun mietitään tulevia, muistellaan vähän päättynyttä kautta.

Kauden neljä suurinta

Kauden neljä suurinta pelaajaa on helppoa valita: Ding Junhui, Ronnie O´Sullivan, Mark Selby ja Neil Robertson - ei välttämättä tuossa järjestyksessä tosin.

Dingillä oli kokonaisuutena mahtava kausi. Ding voitti Shanghai Mastersin, Indian Openin, International Championshipsin (kolme turnausta putkeen), German Mastersin sekä China Openin. Viisi isoa turnausta kaudessa on merkittävä saavutus. Edellinen pelaaja joka tähän pystyi oli Stephen Hendry. Kokonaisuus oli siis mahtava, mutta pahan jälkimaun Dingin suuhun jätti varmasti surkea MM-turnaus -jälleen. Ensimmäisen kierroksen tappio Michael Wasleylle. Ding varmasti vaihtaisi viisi ranking-titteliään siihen yhteen isoon, MM-titteliin. Crucible on toisille taivas, toisille helvetti.

Robertson voitti kauden alussa Wuxi Classicin ja jouluna UK Champsin. Lisäksi hän kantoi yllään ykköspelaajan viittaa koko kauden, hän menetti sen Selbylle vasta nyt MM-kisojen jälkeen. Teki myös 103 satasen breikkiä kauden aikana, mikä on selkeästi uusi ennätys ja ensimmäinen kerta, kun kukaan on pystynyt saman kauden aikana sataan sataseen. Suoritus on historiallinen ja aplodien arvoinen, vaikka mitään konkreettista hyötyä siitä ei olekaan. Ja kaikki on suhteellista: Robertson pelasi huippupelaajista eniten otteluita ja eriä: 115 ottelua ja 842 erää, hän teki siis yhden satasen 8.17 erää kohden. Verrattuna esim. Ronnieen: Ronnie pelasi 59 ottelua, 468 erää (noin puolet vähemmän kuin Robertson) ja teki 53 satasta, eli teki yhden satasen 8.83 erää kohden, lukema lähes sama kuin Robertsonilla. Tilastonikkareita saattaa kiinnostaa myös se, että ammattilaisuralla Ronnie on edelleen Robertsonia tehokkaampi break-builderi suhteutettuna pelattuihin eriin: Ronniella suhdeluku on 1/12.21, Robertsonilla 1/13.58.

Ronnie O´Sullivan voitti Champion of Champions -turnauksen, Mastersin, ja Welsh Openin sekä saavutti finaalipaikan MM-kisoissa. Teki Welsh Openin viimeiseen erään maksimibreikin. Mielettömän hieno kausi. Suhteutettuna pelimääriin (O´Sullivan jätti väliin useita turnauksia), O´Sullivan oli kauden tehokkain pelaaja, hän voitti 83% pelaamistaan otteluista. Hän myös osallistui selkeästi harvemmin turnauksiin kuin muut huiput, mutta teki silti toiseksi isoimman tilin kauden aikana: 570 000 puntaa (ainoastaan Selby meni tällä listalla Ronnien ohi saadessaan MM-tittelista 300 000 puntaa, Selbyn lopputili oli siis 698 000 puntaa). Karu finaalitappio MM-kisoissa oli varmasti hänelle ja hänen faneilleen karvas pettymys, mutta em. mittapuilla mitattuna voidaan sanoa, että Ronnie oli silti ehkäpä kauden paras ja tasaisin pelaaja.

Tuo finaalimaanantai 5.5. ei ollut kokonaisuutena mukava päivä Ronnielle: hän hävisi lopulta finaalin ja matkalla kotiin hän joutui auto-onnettomuuteen kuusivuotiaan poikansa kanssa. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut. On kohtalon ivaa, että onnettomuus tapahtui juuri Leicesterin, Selbyn kotikaupungin kohdalla.

Selbyn kausi oli ennen MM-kisoja itse asiassa melko vaatimaton. Ennen MM-turnausta hän raivasi tiensä toki kolmeen isoon finaaliin, mutta hävisi ne kaikki. Yhden Eurooppa Tourin kisan hän voitti. Hänen otteluiden ja erien voittoprosentti koko kaudelta oli selkeästi huonompi kuin kolmen edellä mainitun. Mutta MM-titteli, ja erityisesti siellä huippukuntoisen Ronnien voittaminen on niin suuri saavutus, että hänet on kuitenkin pakko nostaa kolmen huippusuorittajan rinnalle.

Kaiken kaikkiaan...

... nämä neljä persoonaa dominoivat snookerskeneä aika vahvasti läpi kauden. Muut kärkinimet näyttivät lähinnä varjoilta näihin kavereihin verrattuna.

Ehkä suurin pettymys monille oli Judd Trumpin mitättömyys. Hän ei saanut käytännössä mitään aikaiseksi koko kaudella. Toki voitti Championship Leaguen, mutta eipä juuri muuta. Trump näytti aluksi vahvalta MM-kisoissa, mutta sitten romahti Robertsonia vastaan. Tuntui menevän niin aivot kuin lyöntirulettikin sekaisin. Trumpista on povattu Ronnien seuraajaa, mutta ainakaan tällä hetkellä noita puheita ei voi perustaa juuri millekään. Onhan Trump lahjakas, mutta hän tuntuu pitävän lahjakkuuttaan vakan alla. Pahat pikkulinnut visertävät liian riehakkaasta elämäntavasta, johon kuuluu liian vähän treenausta, mutta kuka tietää, pikkulinnut visertelevät kaikenlaista shaissea jatkuvasti. Toivotaan, että Trumpin lahjakkuus ja potentiaali vielä realisoituu pelipöytien ääressä.

Suomalaisittain...

...kausi oli kaksijakoinen. Robin Hullin kausi lähti käyntiin surkeasti, voittoja ei juuri tullut, eikä sen takia myöskään palkintorahaa. Niinpä kausi piti UK Champsien jälkeen keskeyttää. Tilanne oli brutaali, ja osoittaa sen realiteetin, että nykykalenterissa pitää pystyä reissaamaan ja voittamaan matseja jatkuvalla syötöllä jos haluaa raivata tiensä sinne top-64:n. Eihän sen toki ole helppoa (tai halpaa) tarkoituskaan olla.

Onneksi MM-karsinnoissa saatiin balsamia haavoille, kun Robin veti neljä hyvää voittoa putkeen ja raivasi tiensä MM-näyttämölle. Ensimmäisellä kierroksella tuli nekkuun Ronnielta itseltään, mutta mitäs pienistä, saavutus oli silti hieno. Antaa epäilemättä hyvät eväät ensi kaudelle. Raha-provisiolistalla Robin nousi kuitenkin vain sijalle 95, eli ensi kaudelle jäi töitä tehtäväksi.

Kiitos kaikille lukijoille palautteesta ja kommenteista. Ja kiitos, että olette jaksaneet käydä lukemassa blogia siitä huolimatta, että julkaisutahti on varovasti sanottuna vaihteleva.

Muistakaa, että blogia, ja omia mietoksiani voi seurata myös Twitterissä @CuePowerBlog

Laitetaan tähän loppuun vielä loppukevennykseksi kuva Stephen Leestä. Tiedätte varmaan tapauksen. Palataan asiaan vielä varmasti...

Kuningas Selbyn valtakausi alkoi

Mark Selby voitti viimeinkin snookerin maailmanmestaruuden 5.5.2014 kukistamalla finaalissa itsensä Ronnie O´Sullivanin 18-14.

Kokonaisuudessaan Selby pelasi mielettömän hienon turnauksen. Jo semi-finaalivoitto Neil Robertsonista oli härkämäinen suoritus, sillä Robertson pelasi myös hienoa turnausta, tehden mm. kauden sadannen satasen breikin, historiallinen saavutus sekin. Huippukuntoisen ja kovahermoisen O´Sullivanin kaataminen finaalissa oli kuitenkin urotyö, johon lopulta aika harva tuntui uskovan. Twitterissä ja televisiossa asiantuntijoiden arviot Selbyn mahdollisuuksista ennen finaalia (ja vielä ensimmäisen päivän jälkeenkin) olivat jokseenkin pessimistiset.

Selby kuitenkin nojasi, varsinkin finaalin toisena päivänä, omiin vahvuuksiinsa: huimaan taktiseen peliin ja peräänantamattomuuteen. Ronnie pääsi vain hetkittäin domonoimaan peliä isoilla breikeillä, suurimmaksi osaksi Selby sitoi Ronnien puuduttaviin turvakamppailuihin, jotka päättyivät useimmiten Selbyn voittoihin.

Ensimmäisen päivän jälkeen Ronnie oli hienoisessa 10-7 johdossa, joka on historiallisesti yleensä riittänyt Ronnielle. Mutta ei tällä kertaa. Selby tuli toiseen finaalipäivään sissin asenteella ja alkoi nakertaa Ronnien peliä erä kerrallaan. Pala palalta Ronnien peli alkoi musertua ja pelin loppuessa Selby näyttikin, jos ei nyt selvästi, niin ainakin jokseenkin vahvemmalta pelaajalta. Selkeää kieltä kertoo sekin, että Selby voitti viimeisistä 17 erästä 13. Kukahan on viimeksi moukaroinut O´Sullivania tällä tavalla? Vai onko koskaan, kukaan?

Ei Ronniekaan heikolta näyttänyt, päinvastoin. Ronnie näytti kaikille, että hän ei ole hyvä pelkästään johtamaan otteluita, hän myös jaksaa taistella viimeiseen asti, vaikka tahtipuikko on livennyt jo kädestä. Selby teki ottelun mieleisekseen, eikä Ronnie saanut enää toisena päivänä määrätä rytmiä ottelulle, mutta Ronnie teki sen mitä pystyi. Kuten Ronnie itsekin sanoi, lopputulos voisi olla eri jos molemmat pelaajat olisivat heitelleet "tonneja" toistensa niskaan, mutta nyt pelissä oli kyse turvapelistä ja siinä Selby on mestari. Ronnie ikään kuin vedettiin mukaan sellaiseen otteluun, jossa hän ei missään nimessä haluaisi olla mukana. Se voitaneen sanoa nyt ääneen, Selby on nykyään lajin paras taktinen- ja turvapelaaja, parempi kuin sellaisiksi aikaisemmin mainitut Steve Davis, John Higgins tai Alan McManus. Hänen lyöntivalikoimansa on vertaansa vailla ja valkoisen hallinta on käsittämätöntä. Siihen Ronnie tässä finaalissa kompastui. Tällainen peli on pahinta myrkkyä Ronnielle, siksi hän onkin jo aikaisemmin antanut Selbylle lisänimen "The Torturer", Kiduttaja.

Selby ansaitsee mestaruutensa. Hän on alisuorittanut MM-kisoissa pitkään. Hän on ollut rankattu viiden tai kolmen parhaan joukkoon iät ja ajat, ja hänen olisi pitänyt jo saavuttaa MM-kisoissa enemmän. Mutta sellainen on Cruciblen taika, joillekin se on vaikea paikka (Jimmy White, Ding Junhui). Tämä oli vasta Selbyn toinen finaali, edellinen oli vuonna 2007 Higginsiä vastaan, ja siinäkin tuli tappio. Kaksi finaalia on suhteellisen vaatimaton tulos MM-kisoista Selbylle, ottaen esim. huomioon, että hän on samana aikana voittanut Mastersin kolmasti (+plus muita turnauksia), ja hän on juuri täyttämässä "jo" 31 vuotta. Mutta enää sillä ei ole väliä, hänellä on MM-pokaali hyppysissään, taika on murrettu, ja epäonnistumiset unohdettu.

Tämä saattaa Selbyn kohdalla avata tulvaportit, kukapa tietää. Joka tapauksessa, juuri nyt hallitsee Kuningas Selby I. Valtakauden kestosta ei vielä osaa kukaan sanoa, mutta ainakin O´Sullivan tekee vuoden päästä kaikkensa riistääkseen tittelin Selbyltä taas itselleen. Muutamalla muullakin ammattilaispelaajalla saattaa olla samansuuntaisia aikomuksia.

"My father passed away with cancer when I was 16, two months before I turned professional, and his last words to me were 'I want you to become World Champion'. I said to him I will be one day it's just a matter of when not if."

- Mark Selby, voitettuaan MM-tittelinsä myöhään illalla 5.5.2014.

Kiistelty/kiitelty UK Championship alkoi

Kauden toiseksi suurin rankingturnaus UK Championship alkoi 26.11. ja jatkuu aina sunnuntaihin 8.12. asti. Perinteinen ja arvostettu turnaus on edelleen yksi vuoden snookerkalenterin kohokohdista, vaikka muutettu formaatti ja uudet järjestelyt ovat herättäneet runsaasti kritiikkiäkin. Hallitseva mestari on Mark Selby.

UK Championship ennen

UK Championship on vanha turnaus, vaikka saikin rankingstatuksen "vasta" vuonna 1984. Steve Davisia voi sanoa turnauksen hallitsijaksi, sillä hän on voittanut sen kuusi kertaa vuosivälillä 1980-87. Stephen Hendry valloitti tittelin viisi kertaa, Ronnie O´Sullivan (toistaiseksi) neljä kertaa, ja John Higgins (toistaiseksi) kolme kertaa.

Peliformaatti oli ennen hyvinkin pitkä. Vielä hetki sitten ottelut olivat paras 17:sta erästä, ja finaali paras 19:sta, mutta nyt formaattia on lyhennetty. Alkupään ottelut ovat enää paras 11:sta erästä, semifinaalit paras 17:sta ja finaali paras 19:sta.

UK Championship 2013

Pelejä on lyhennetty ennen kaikkea uuden karsintajärjestelmän takia. Ennen TV-vaiheessa pelasivat vain top 32-pelaajat, mutta nykyään kaikki joutuvat karsimaan ja turnaus alkaa suoraan 128 pelaajan kaaviosta. Otteluita tulee jumalaton määrä. Tämä on johtanut myös siihen, että kaikkia otteluita ei ehditä enää pelaamaan perinteisellä Yorkin kaupungin Barbican Centre -areenalla, vaan osa peleistä on siiretty viereiseen urheiluhalliin.

Muuttunut formaatti ja pelien hajauttaminen ovat saaneet monet snookeralan ihmiset ärsyyntymään, "eihän tämä ole enää UK Champs". BBC, joka maksaa tapahtuman televisioinnista huimat rahat, ei myöskään ollut täysin tyytyväinen uuteen systeemiin, koska nyt on mahdollista, että osa huippupelaajista tipahtaa pelistä jo ennen TV-kameroiden saapumista paikalle lauantaina. BBC:n ohjelmatietojen lukeminen on surullista katsottavaa, he lähettävät suoria lähetyksiä vain päivällä muutaman tunnin päivässä ja myöhään illalla/yöllä koostelähetyksiä. Ei ole snookerin voima BBC:llä entisen veroinen.

Monet ovat sitä mieltä, että UK Champs on MM-kisojen ja Mastersin ohella yksi sellainen snookerinstituutio, jota pitäisi suojella lajin modernisoinnilta, jota Barry Hearn suorittaa rautaisella kädellä. Toisaalta olen samaa mieltä, koska "vanha UK" oli mahtava TV-tapahtuma. Toisaalta, formaatin säilyttäminen sotisi sitä uutta periaatetta vastaan, jota Worldsnooker yrittää orjallisesti toteuttaa: kaikkien pelaajien tulee ansaita paikka huipulla, myös huippujen täytyy karsia. Olkoon näin.

Pelaajat

Vahvimmat suosikit tämän vuoden turnauksessa ovat ilmeisesti myös vedonlyöjien silmissä ne vanhat tutut: Ronnie O´Sullivan, Neil Robertson, Ding Junhui ja Mark Selby. Nämä neljä ovat viime aikoina erottuneet muista yllättävän selkeästi tasaisuudellaan. Snooker on kuitenkin laji, jota on vaikea ennustaa, kuka tahansa top 16-pelaajasta on täysin kykeneväinen voittamaan turnauksen. 32 parhaan joukosta ja jopa sen ulkopuoleltakin löytyy monia varteenotettavia veikkauksia ja pelaajia, jotka ovat jo todistaneet kykenevänsä turnausvoittoihin.

Ennustajaksi en vieläkään tahdo, mutta uskoisin, että uudesta formaatista huolimatta neljännesfinaaleista löytyy niitä samoja, tuttuja nimiä. Uusi rankingjärjestelmä ei ole tähän juuri vaikuttanut.

Suomen Robin Hull on Twitterviesteistä päätellen matkalla Yorkiin hyvillä mielin ja täynnä tarmoa. Tämä innostunut ja peräänantamaton asenne on huokunut hänestä koko kauden, ja se lupaa hyvää. Hänen vastaansa asettuu ensimmäisellä kierroksella huippupelaaja Mark Davis (ranking 13). Vaikka monet valittelevat Robinin arpaonnea vastustajissa, tällä kertaa arpaa ei heitetty, se oli ennalta-asetettu formaattiin: UK Champsin formaatin mukaan ykkössijoitettu pelaaja pelaa ensimmäisellä kierroksella turnauksen viimeiseksi rankattua pelaajaa (sija 128) vastaan, toiseksi rankattu pelaa toiseksi viimeistä (sija 127) vastaan jne. Juuri nyt Robin on rankattu jaetulle sijalle 119 maailmassa, joten vastaan tulee maailman 13:sta rankattu pelaaja - edelleen Mark Davis.

Jos Robin kykenee esittämään ottelussaan samanlaisia otteita kuin ottelussaan Ronnieta vastaan taannoin, sanoisin, että Mark Davis lähtee kotiin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mutta juuri niin hyvä esitys Robinilta täytyy tulla. Vähemmällä Davisin kaltainen kokenut, ja elämänsä kultakautta pelaava ammattilainen ei kaadu. Robinin ensimmäinen matsi pelataan  perjantaina 29.11. Kysymyksessä aamuottelu, joka alkaa klo 11.30 Suomen aikaa. Ottelua ei valitettavasti televisioida. Tsemppiä Robinille!

Nuorta voimaa snookerin MM-karsinnoissa - Cruciblen peliparit selvisivät

MM-karsinnat pelattiin viikoilla 14. ja 15. Suuria yllätyksiä ei nähty, mutta viimeistään nyt voidaan puhua nuorten snookeristien noususta parrasvaloihin. Tendenssi, joka on näkynyt vahvana jo koko kauden.

Tämän vuoden MM-kisoissa tullaan näkemään peräti kuusi ensikertalaista: Jack Lisowski, Michael White, Ben Woollaston, Dechewat Poomjaeng, Matthew Selt ja Sam Baird. Lisowski kohtaa Barry Hawkingsin, White Mark Williamsin, Woollaston Allister Carterin, Poomjaeng Stephen Maguiren, Selt Mark Selbyn ja Baird Stuart Binghamin

Vanhat mestarit jätettiin tällä kertaa junasta: Steve Davis hävisi heti ensimmäisen karsintaottelunsa Norjan Kurt Maflinia vastaan. Jimmy White voitti kaksi ensimmäistä otteluaan vakuuttavasti, mutta hävisi lopulta vahvaa kautta pelaavalle Robert Milkinsille. Ken Doherty puolestaan hävisi hyvästä noususta huolimatta Matthew Seltille.

Veteraaniosastoon lukeutuva Tony Drago aloitti karsinnat vahvasti kaatamalla Mohamed Khairyn ja Andy Hicksinkin, mutta kolmannessa ottelussa David Gilbert osoittautui vahvemmaksi. Vanhoista mestareista mukaan Crucibleen selviytyi ainoastaan Peter Ebdon, joka on aina ollut vahva MM-kisoissa.

Suomalaisittain karsinnat tarjosivat hyvin vähän. Vaikka Robin Hull pääsikin esikarsintoihin, kompastui hän heti ensimmäiseen vastustajaansa, Paul Wykesiin. Edes vakuuttava 137 pisteen breikki ei auttanut kokenutta suomalaista.

Karsintojen jälkeen suoritettiin kisaparien arvonta itse MM-turnaukseen. Maailman 16 parasta pelaajaa saavat vastaansa 16 karsinnat läpäissyttä pelaajaa. Peliparit ovat:

Yläkaavio:

O´Sullivan vs. Marcus Campbell
Allister Carter vs. Ben Woollaston

Stuart Bingham vs. Sam Baird
John Higgins vs. Mark Davis

Shaun Murphy vs. Martin Gould
Greame Dott vs. Peter Ebdon

Matthew Stevens vs. Marco Fu
Judd Trump vs. Dominic Dale

Alakaavio:

Neil Robertson vs. Robert Milkins
Ricky Walden vs. Michael Holt

Mark Williams vs. Michael White
Stephen Maguire vs. Dechewat Poomjaeng

Mark Allen vs. Mark King
Ding Junhui vs. Alan McManus

Barry Hawkings vs. Jack Lisowski
Mark Selby vs. Matthew Selt

Snookerblogin Virallinen Veikkaus on, että mestaripytyn nostaa vuonna 2013 Mark Selby tai Neil Robertson. Samaa veikkaa moni muu. Mustiksi hevosiksi Snookerblogi mainitsee Allister Carterin ja Greame Dott´in. Molemmat ovat olleet vahvimmillaan Cruciblessa.

Herkulliseksi tämän vuoden kaavion tekee se, että vahvat mestariehdokkaat Selby ja Robertson on sijoitettu alakaavioon, mikä tarkoittaa sitä, että he voivat kohdata toisensa vasta semifinaaleissa.

Alakaavioon sijoitettu hallitseva mestari, Ronnie O´Sullivan saattaa kohdata tämän ottelun voittajan finaalissa. Tähän on kuitenkin vielä pitkä matka, on täysin mahdollista, että kukaan edellämainituista ei pääse finaaliin asti. Crucible -teatterissa pelaa 29 muutakin kivenkovaa snookeristia, mm. Judd Trump, jolla on varmasti oma sanansa sanottavana kunhan vauhtiin päästään.

Snookerin MM-kilpailut pelataan 20.4. - 6.5. Ketä Sinä veikkaat tämän vuoden mestariksi? Jätä kommentti!

Ja vielä...

Reanne Evans on jälleen naisten snookerin maailmanmestari.

Naisten snookerin puolella pelattiin jo MM-kisat. Yllätyksiä ei nähty, sillä finaaliin ylsivät kahdeksankertainen maailmanmestari Reanne Evans ja Maria Catalano. Finaalin vei Evans lukemin 6-3, tehden ottelussa kaksi yli sadan pisteen lyöntisarjaa. Evans on ainoa nainen maailmassa, joka on voittanut MM-tittelin jo yhdeksän kertaa.

Evans on pyrkinyt rakentamaan uraa myös main tourilla, mutta laihoin tuloksin. Aikaa tosin vielä on, Reanne on vasta 27-vuotias.

Lue lisää:

Ronnie O'Sullivan: My return to snooker is like a reality TV show (BBC)

Maailmanmestaruuskisojen verkkosivut

Reanne on Cloud Nine (Worldsnooker.com)

Quartet Of Debutants Through To Crucible (Worldsnooker.com)