Champion of Champions -turnaus kokoaa yhteen lajin kuumimmat pelaajat

Englannin Coventry toimii näyttämönä Champion of Champions -turnaukselle (hauskasti sanottuna CoC) 3.-9.11. Vasta toista kertaa pelattavassa suuren rahan kutsuturnauksessa hyvää on se, että siellä nähdään lajin kuumimmat pelaajat, eli pääasiassa pelaajat, jotka ovat yltäneet turnausvoittoihin viimeisen vuoden aikana. Huonompi juttu turnauksessa on se, että se on ITV4:n televisioima turnaus, eli Eurosporttia on turha snookerin toivossa vilkuilla.

 

Vähän raakaa faktaa turnauksesta

Palkintorahaa on poolissa 270 000 puntaa, voittajalle tästä lohkaistaan 100 000 euroa. Kysymyksessä on siis yksi kauden suurimmista turnauksista rahamielessä. Rankingiin turnaus ei kuitenkaan vaikuta, sillä koska se ei ole avoin kaikille, tästä turnauksesta saatuja tuloja ei lasketa rahalistalle.

Turnaukseen on kutsuttu mukaan 16 "kuuminta" pelaajaa (12 viime kuukauden ajalta kaikki turnausvoittajat + loput kuudestatoista paikasta täytetään rankinglistan ylimmiltä mahdollisilta sijoilta). 16 pelaajaa on jaettu neljään ryhmään, tarkemmat tiedot ryhmistä Worldsnookerin sivuilta.

Pelaajista

Puolustava mestari on Ronnie O´Sullivan ja pelaajalista on lähes kaikilta osin hyvin tuttu. Ainoa silmäänpistävä nimi - tosin pelkästään positiivisessa mielessä - on snookerjumala, Snookerin Suurlähettiläs, kuusinkertainen maailmanmestari Steve Davis, joka ansaitsi pelioikeuden turnaukseen voittamalla senioreiden MM-turnauksen. Davis pelaa ryhmässä 2 Mark Selbyä vastaan. On mielenkiintoista nähdä pystyykö vanha legenda antamaan Selbylle minkäänlaista vastusta. Sopisi toivoa, ettei Davis joudu ainakaan kovin nöyryyttävää tappiota kokemaan.

Positiivista on myös nähdä Ali Carterin paluu. "Kapteeni" on ollut syöpäsairauden takia pitkään sivussa, mutta on nyt jälleen terveiden kirjoissa.

Harvoin jos koskaan olen lähtenyt veikkailemaan turnauksien voittajia, enkä aio tehdä sitä tälläkään kertaa. Suurimmat ennakkosuosikit ovat taas O´Sullivan, Neil Robertson ja Selby. Yleensä Ding Junhui mainittaisiin tässä samassa yhteydessä, mutta johtuen hänen heikoista otteistaan tällä kaudella, harva varmaan luottaa häneen kuin Karhun suksiin. Ennemmin suosikeiden joukkoon täytyy nostaa tuore International Champ Ricky Walden, sekä vahvat alkukaudet pelanneet Mark Allen ja Stuart Bingham.

Ronnie on yksi suosikeista, oli turnaus mikä tahansa. Hänen otteissa on kuitenkin tällä kaudella näkynyt melkoista ailahtelua. Kiinan turnaukset eivät kuitenkaan ole koskaan olleet hänelle erityisen mieluisia, joten henkilökohtaisesti uskon, että Ronnien peli alkaa kulkea vakaammin kunhan vain palataan kotimaisemiin. CoC ja pian sitä seuraava UK Champs ovat Ronnien "kotiturnauksia" ja uskon, että kotikenttäetu tuo hänelle rentoutta, jolla taas nykäistään peliä yksi pykälä ylemmäs.

On ikävää...

...että CoC:in kaltainen vähän normaalista poikkeava, mielenkiintoinen turnaus on tehty Brittien ulkopuolella asuville niin vaikeasti seurattavaksi. Nettistriimejä kuitenkin löytyy kunhan vaan jaksaa googlettaa. Itse aion nojautua seuraavan viikon aikana vahvasti www.filmon.com -sivustoon, jonka kautta saa katsottua ITV4 -kanavaa. Ainakin androidille löytyy myös FilmonTV -appi, joka toimi vuosi sitten moitteetta.

Tämä blogi julkaistaan poikkeuksellisesti oman blogialustani lisäksi FinnSnooker -sivustolla. Olen lupautunut ainakin jossain määrin tuottamaan sisältöä tälle hyvää työtä tekevälle sivustolle. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämä oma blogi kyllä pysyy paikallaan vastaisuudessakin.

Snookerkrapula, osa 1: Mitä kaudesta jäi käteen?

MM-kisojen karsinnat ja varsinaiset MM-kisat, siinä melkein kuukausi mitä parhainta snookerviihdettä. Kevät on tosiaan snookerfanin parasta aikaa. Viimeisen kuukauden ajan snooker on täyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani, ja nyt, tämän mahtavan kuukauden loputtua, onkin aika tyhjä olo. Snookereuforia loppui kuin seinään. Tämä on siis snookerkrapula.

Mutta ei hätä ole tietenkään tämän näköinen. Kausi oli pitkä ja jännittävä, ja uusi kausi on jo ihan kulman takana. Oikeastaan aika surrealistista, että edellisen kauden ja seuraavan kauden välissä on vain kolme viikkoa. Tai no, kuten fiksu kollegani Snookerbacker sanoi: "Vaikea edes sanoa päättyykö kausi QSchooliin vai alkaako siitä". Joka tapauksessa, suurimmalle osalle ammattilaisista uusi kausi alkaa Gloucesterissä tämän kuun lopulla, jossa käydään karsinnat kauden ensimmäisiin turnauksiin, Wuxiin ja Australiaan. Miettikää miten asiat olivat vielä 4-5 vuotta sitten. Toki tämä on fanille hienoa. Mutta ennen kun mietitään tulevia, muistellaan vähän päättynyttä kautta.

Kauden neljä suurinta

Kauden neljä suurinta pelaajaa on helppoa valita: Ding Junhui, Ronnie O´Sullivan, Mark Selby ja Neil Robertson - ei välttämättä tuossa järjestyksessä tosin.

Dingillä oli kokonaisuutena mahtava kausi. Ding voitti Shanghai Mastersin, Indian Openin, International Championshipsin (kolme turnausta putkeen), German Mastersin sekä China Openin. Viisi isoa turnausta kaudessa on merkittävä saavutus. Edellinen pelaaja joka tähän pystyi oli Stephen Hendry. Kokonaisuus oli siis mahtava, mutta pahan jälkimaun Dingin suuhun jätti varmasti surkea MM-turnaus -jälleen. Ensimmäisen kierroksen tappio Michael Wasleylle. Ding varmasti vaihtaisi viisi ranking-titteliään siihen yhteen isoon, MM-titteliin. Crucible on toisille taivas, toisille helvetti.

Robertson voitti kauden alussa Wuxi Classicin ja jouluna UK Champsin. Lisäksi hän kantoi yllään ykköspelaajan viittaa koko kauden, hän menetti sen Selbylle vasta nyt MM-kisojen jälkeen. Teki myös 103 satasen breikkiä kauden aikana, mikä on selkeästi uusi ennätys ja ensimmäinen kerta, kun kukaan on pystynyt saman kauden aikana sataan sataseen. Suoritus on historiallinen ja aplodien arvoinen, vaikka mitään konkreettista hyötyä siitä ei olekaan. Ja kaikki on suhteellista: Robertson pelasi huippupelaajista eniten otteluita ja eriä: 115 ottelua ja 842 erää, hän teki siis yhden satasen 8.17 erää kohden. Verrattuna esim. Ronnieen: Ronnie pelasi 59 ottelua, 468 erää (noin puolet vähemmän kuin Robertson) ja teki 53 satasta, eli teki yhden satasen 8.83 erää kohden, lukema lähes sama kuin Robertsonilla. Tilastonikkareita saattaa kiinnostaa myös se, että ammattilaisuralla Ronnie on edelleen Robertsonia tehokkaampi break-builderi suhteutettuna pelattuihin eriin: Ronniella suhdeluku on 1/12.21, Robertsonilla 1/13.58.

Ronnie O´Sullivan voitti Champion of Champions -turnauksen, Mastersin, ja Welsh Openin sekä saavutti finaalipaikan MM-kisoissa. Teki Welsh Openin viimeiseen erään maksimibreikin. Mielettömän hieno kausi. Suhteutettuna pelimääriin (O´Sullivan jätti väliin useita turnauksia), O´Sullivan oli kauden tehokkain pelaaja, hän voitti 83% pelaamistaan otteluista. Hän myös osallistui selkeästi harvemmin turnauksiin kuin muut huiput, mutta teki silti toiseksi isoimman tilin kauden aikana: 570 000 puntaa (ainoastaan Selby meni tällä listalla Ronnien ohi saadessaan MM-tittelista 300 000 puntaa, Selbyn lopputili oli siis 698 000 puntaa). Karu finaalitappio MM-kisoissa oli varmasti hänelle ja hänen faneilleen karvas pettymys, mutta em. mittapuilla mitattuna voidaan sanoa, että Ronnie oli silti ehkäpä kauden paras ja tasaisin pelaaja.

Tuo finaalimaanantai 5.5. ei ollut kokonaisuutena mukava päivä Ronnielle: hän hävisi lopulta finaalin ja matkalla kotiin hän joutui auto-onnettomuuteen kuusivuotiaan poikansa kanssa. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut. On kohtalon ivaa, että onnettomuus tapahtui juuri Leicesterin, Selbyn kotikaupungin kohdalla.

Selbyn kausi oli ennen MM-kisoja itse asiassa melko vaatimaton. Ennen MM-turnausta hän raivasi tiensä toki kolmeen isoon finaaliin, mutta hävisi ne kaikki. Yhden Eurooppa Tourin kisan hän voitti. Hänen otteluiden ja erien voittoprosentti koko kaudelta oli selkeästi huonompi kuin kolmen edellä mainitun. Mutta MM-titteli, ja erityisesti siellä huippukuntoisen Ronnien voittaminen on niin suuri saavutus, että hänet on kuitenkin pakko nostaa kolmen huippusuorittajan rinnalle.

Kaiken kaikkiaan...

... nämä neljä persoonaa dominoivat snookerskeneä aika vahvasti läpi kauden. Muut kärkinimet näyttivät lähinnä varjoilta näihin kavereihin verrattuna.

Ehkä suurin pettymys monille oli Judd Trumpin mitättömyys. Hän ei saanut käytännössä mitään aikaiseksi koko kaudella. Toki voitti Championship Leaguen, mutta eipä juuri muuta. Trump näytti aluksi vahvalta MM-kisoissa, mutta sitten romahti Robertsonia vastaan. Tuntui menevän niin aivot kuin lyöntirulettikin sekaisin. Trumpista on povattu Ronnien seuraajaa, mutta ainakaan tällä hetkellä noita puheita ei voi perustaa juuri millekään. Onhan Trump lahjakas, mutta hän tuntuu pitävän lahjakkuuttaan vakan alla. Pahat pikkulinnut visertävät liian riehakkaasta elämäntavasta, johon kuuluu liian vähän treenausta, mutta kuka tietää, pikkulinnut visertelevät kaikenlaista shaissea jatkuvasti. Toivotaan, että Trumpin lahjakkuus ja potentiaali vielä realisoituu pelipöytien ääressä.

Suomalaisittain...

...kausi oli kaksijakoinen. Robin Hullin kausi lähti käyntiin surkeasti, voittoja ei juuri tullut, eikä sen takia myöskään palkintorahaa. Niinpä kausi piti UK Champsien jälkeen keskeyttää. Tilanne oli brutaali, ja osoittaa sen realiteetin, että nykykalenterissa pitää pystyä reissaamaan ja voittamaan matseja jatkuvalla syötöllä jos haluaa raivata tiensä sinne top-64:n. Eihän sen toki ole helppoa (tai halpaa) tarkoituskaan olla.

Onneksi MM-karsinnoissa saatiin balsamia haavoille, kun Robin veti neljä hyvää voittoa putkeen ja raivasi tiensä MM-näyttämölle. Ensimmäisellä kierroksella tuli nekkuun Ronnielta itseltään, mutta mitäs pienistä, saavutus oli silti hieno. Antaa epäilemättä hyvät eväät ensi kaudelle. Raha-provisiolistalla Robin nousi kuitenkin vain sijalle 95, eli ensi kaudelle jäi töitä tehtäväksi.

Kiitos kaikille lukijoille palautteesta ja kommenteista. Ja kiitos, että olette jaksaneet käydä lukemassa blogia siitä huolimatta, että julkaisutahti on varovasti sanottuna vaihteleva.

Muistakaa, että blogia, ja omia mietoksiani voi seurata myös Twitterissä @CuePowerBlog

Laitetaan tähän loppuun vielä loppukevennykseksi kuva Stephen Leestä. Tiedätte varmaan tapauksen. Palataan asiaan vielä varmasti...

Kiistelty/kiitelty UK Championship alkoi

Kauden toiseksi suurin rankingturnaus UK Championship alkoi 26.11. ja jatkuu aina sunnuntaihin 8.12. asti. Perinteinen ja arvostettu turnaus on edelleen yksi vuoden snookerkalenterin kohokohdista, vaikka muutettu formaatti ja uudet järjestelyt ovat herättäneet runsaasti kritiikkiäkin. Hallitseva mestari on Mark Selby.

UK Championship ennen

UK Championship on vanha turnaus, vaikka saikin rankingstatuksen "vasta" vuonna 1984. Steve Davisia voi sanoa turnauksen hallitsijaksi, sillä hän on voittanut sen kuusi kertaa vuosivälillä 1980-87. Stephen Hendry valloitti tittelin viisi kertaa, Ronnie O´Sullivan (toistaiseksi) neljä kertaa, ja John Higgins (toistaiseksi) kolme kertaa.

Peliformaatti oli ennen hyvinkin pitkä. Vielä hetki sitten ottelut olivat paras 17:sta erästä, ja finaali paras 19:sta, mutta nyt formaattia on lyhennetty. Alkupään ottelut ovat enää paras 11:sta erästä, semifinaalit paras 17:sta ja finaali paras 19:sta.

UK Championship 2013

Pelejä on lyhennetty ennen kaikkea uuden karsintajärjestelmän takia. Ennen TV-vaiheessa pelasivat vain top 32-pelaajat, mutta nykyään kaikki joutuvat karsimaan ja turnaus alkaa suoraan 128 pelaajan kaaviosta. Otteluita tulee jumalaton määrä. Tämä on johtanut myös siihen, että kaikkia otteluita ei ehditä enää pelaamaan perinteisellä Yorkin kaupungin Barbican Centre -areenalla, vaan osa peleistä on siiretty viereiseen urheiluhalliin.

Muuttunut formaatti ja pelien hajauttaminen ovat saaneet monet snookeralan ihmiset ärsyyntymään, "eihän tämä ole enää UK Champs". BBC, joka maksaa tapahtuman televisioinnista huimat rahat, ei myöskään ollut täysin tyytyväinen uuteen systeemiin, koska nyt on mahdollista, että osa huippupelaajista tipahtaa pelistä jo ennen TV-kameroiden saapumista paikalle lauantaina. BBC:n ohjelmatietojen lukeminen on surullista katsottavaa, he lähettävät suoria lähetyksiä vain päivällä muutaman tunnin päivässä ja myöhään illalla/yöllä koostelähetyksiä. Ei ole snookerin voima BBC:llä entisen veroinen.

Monet ovat sitä mieltä, että UK Champs on MM-kisojen ja Mastersin ohella yksi sellainen snookerinstituutio, jota pitäisi suojella lajin modernisoinnilta, jota Barry Hearn suorittaa rautaisella kädellä. Toisaalta olen samaa mieltä, koska "vanha UK" oli mahtava TV-tapahtuma. Toisaalta, formaatin säilyttäminen sotisi sitä uutta periaatetta vastaan, jota Worldsnooker yrittää orjallisesti toteuttaa: kaikkien pelaajien tulee ansaita paikka huipulla, myös huippujen täytyy karsia. Olkoon näin.

Pelaajat

Vahvimmat suosikit tämän vuoden turnauksessa ovat ilmeisesti myös vedonlyöjien silmissä ne vanhat tutut: Ronnie O´Sullivan, Neil Robertson, Ding Junhui ja Mark Selby. Nämä neljä ovat viime aikoina erottuneet muista yllättävän selkeästi tasaisuudellaan. Snooker on kuitenkin laji, jota on vaikea ennustaa, kuka tahansa top 16-pelaajasta on täysin kykeneväinen voittamaan turnauksen. 32 parhaan joukosta ja jopa sen ulkopuoleltakin löytyy monia varteenotettavia veikkauksia ja pelaajia, jotka ovat jo todistaneet kykenevänsä turnausvoittoihin.

Ennustajaksi en vieläkään tahdo, mutta uskoisin, että uudesta formaatista huolimatta neljännesfinaaleista löytyy niitä samoja, tuttuja nimiä. Uusi rankingjärjestelmä ei ole tähän juuri vaikuttanut.

Suomen Robin Hull on Twitterviesteistä päätellen matkalla Yorkiin hyvillä mielin ja täynnä tarmoa. Tämä innostunut ja peräänantamaton asenne on huokunut hänestä koko kauden, ja se lupaa hyvää. Hänen vastaansa asettuu ensimmäisellä kierroksella huippupelaaja Mark Davis (ranking 13). Vaikka monet valittelevat Robinin arpaonnea vastustajissa, tällä kertaa arpaa ei heitetty, se oli ennalta-asetettu formaattiin: UK Champsin formaatin mukaan ykkössijoitettu pelaaja pelaa ensimmäisellä kierroksella turnauksen viimeiseksi rankattua pelaajaa (sija 128) vastaan, toiseksi rankattu pelaa toiseksi viimeistä (sija 127) vastaan jne. Juuri nyt Robin on rankattu jaetulle sijalle 119 maailmassa, joten vastaan tulee maailman 13:sta rankattu pelaaja - edelleen Mark Davis.

Jos Robin kykenee esittämään ottelussaan samanlaisia otteita kuin ottelussaan Ronnieta vastaan taannoin, sanoisin, että Mark Davis lähtee kotiin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mutta juuri niin hyvä esitys Robinilta täytyy tulla. Vähemmällä Davisin kaltainen kokenut, ja elämänsä kultakautta pelaava ammattilainen ei kaadu. Robinin ensimmäinen matsi pelataan  perjantaina 29.11. Kysymyksessä aamuottelu, joka alkaa klo 11.30 Suomen aikaa. Ottelua ei valitettavasti televisioida. Tsemppiä Robinille!

Ronnie on CoC, mestareiden mestari

Viime viikolla pelattiin uusi (sic, turnaus on peräisin 70/80-luvuilta) kutsuturnaus, Champion of Champions, jossa viimeisen 12 kuukauden 16 menestyneintä pelaajaa ottivat mittaa toisistaan. Poikkeuksellisen korkealaatuisen turnauksen pokaalin nosti lopulta käsivarsilleen kukas muu kuin todellinen mestareiden mestari, Ronnie O`Sullivan.

Kuva: Tai Chengzhe / Matchroom sport

Formaatti toimii

Ideana oli, että viimeisen vuoden ranking-voittajat ja muut poikkeukselliset menestyjät kootaan yhteen porukkaan ja kaverit taistelevat keskenään huimasta 100 000 punnan pääpalkinnosta. Koska kysymyksessä on kutsuturnaus, ei rankingpisteitä tietenkään ollut jaossa.

Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että edes top 16 -pelaajat pystyvät tuottamaan huippuviihdyttävää snookeria. Usein jopa huippunimien välisissä kahinoissa lopputulokset saattavat olla hyvinkin selviä. Päivän kunto ratkaisee, ja parhaidenkin peli tökkii joskus. Nyt formaatti kuitenkin toimi. Turnauksessa nähtiin poikkeuksellisen korkeatasoista snookeria, ja erittäin jänniä otteluita.

Poikkeuksellisen mielenkiintoisia otteluita oli monia. Esimerkiksi Ali Carter vastaan Mark Allen, joka kontraerässä meni tiukasti Carterille 4-3. Allenin kommentit Carterin pelinhäirinnästä antoivat oman mausteensa pelille. Carterin seuraava peli Neil Robertsonia vastaan olikin jo sitten klassikko: peli oli poikkeuksellisen kovatasoinen, siinä tehtiin viisi yli sadan pisteen sarjaa, ja päättyi dramaattisten vaiheiden jälkeen Robertsonin tiukkaan 6-5 voittoon. Tuo peli oli snookerviihdettä parhaimmillaan, vaikka kumpikaan pelaaja ei kiinnostavuudessa ole omassa muistiossani ihan huippuluokkaa. Robertsonin tarve pitää viiden minuutin tauko jokaisen erän välissä on ärsyttävä. Onneksi tämä turnaus nähtiin ITV4:n lähetyksinä, joten tauot jäivät mainoksien alle.

Ronnie Taistelija

Myös Ronnien pelit olivat huimaa katsottavaa. Ensimmäinen peli Mark Davisia vastaan meni helposti 4-0, mutta loput kolme olivat tiukkoja vääntöjä, joissa virheisiin ei ollut juuri varaa: huippukuntoinen Ding Junhui kaatui saappaat jalassa 6-5, samoin Neil Robertson samaisin lukemin. Helpolla Ronnie ei päässyt finaalissakaan, kun Stuart Bingham jopa hallitsi ottelun alkupuolta. Lopulta Ronnien kaasujalka oli kuitenkin painavampi, ja yön pikkutunneilla Ronnie painoi rinnalle ja ohi, voitto lukemin 10-8. Bingham ei todellakaan ollut vähäpätöinen vastustaja, eikä ottelu pelkkä muodollisuus. Silti on sanottava, ettei Ronnie edes ollut parhaassa mahdollisessa vedossa finaalissa. Tuli jopa niitä helppoja missejä, ja naamasta näkyi ärsyyntyminen hetkittäin. Silti "B-peli" riitti voittoon, kuten Ronniella usein riittää, jos vain taistelutahtoa riittää. Se kertoo tähtitieteellisestoä erosta useimpiin muihin. Kun 100 000 punnan palkkio odottaa voittajaa, ei Ronnienkaan ole vaikeaa löytää sitä taistelutahtoa.

Ronnie on aina ansainnut voittonsa, mutta tuntuu siltä, että hän harvoin joutuu taistelemaan pokaaleista. Voittaminen tuntuu usein hänelle niin helpolta, eikä ilmekään juuri värähdä, kun isoja shekkejä ja pokaaleita kiikutetaan syliin kottikärrykaupalla. Tällä kertaa Ronnie ei saanut mitään ilmaiseksi, hän joutui taistelemaan turnausvoitosta. Peli peliltä, erä erältä, pallo pallolta. Pienikin virhe missä tahansa kolmessa viimeisessä ottelussa olisi voinut kääntää voiton tappioksi.

Mutta näin ei käynyt. Aina kun peli kävi kuumaksi, Ronnie löi uuden vaihteen silmään ja piti pään kylmänä. Ronnien kylmäpäisyys ei ole ollut todellakaan hänen tavaramerkkinsä, mutta pian se saattaa sellaiseksi muodostua. Niin vakuuttavasti on Ronnie viime vuosina pelannut tiukoissa paikoissa. Champion of Champions -turnaus oli tavallaan tämän kehityksen kulminaatiopiste: kolme kovinta mahdollista tulikoetta, ja hän selvisi niistä jokaisesta voittajana. Hän taisteli, ansaitsi voittonsa.