Champion of Champions -turnaus kokoaa yhteen lajin kuumimmat pelaajat

Englannin Coventry toimii näyttämönä Champion of Champions -turnaukselle (hauskasti sanottuna CoC) 3.-9.11. Vasta toista kertaa pelattavassa suuren rahan kutsuturnauksessa hyvää on se, että siellä nähdään lajin kuumimmat pelaajat, eli pääasiassa pelaajat, jotka ovat yltäneet turnausvoittoihin viimeisen vuoden aikana. Huonompi juttu turnauksessa on se, että se on ITV4:n televisioima turnaus, eli Eurosporttia on turha snookerin toivossa vilkuilla.

 

Vähän raakaa faktaa turnauksesta

Palkintorahaa on poolissa 270 000 puntaa, voittajalle tästä lohkaistaan 100 000 euroa. Kysymyksessä on siis yksi kauden suurimmista turnauksista rahamielessä. Rankingiin turnaus ei kuitenkaan vaikuta, sillä koska se ei ole avoin kaikille, tästä turnauksesta saatuja tuloja ei lasketa rahalistalle.

Turnaukseen on kutsuttu mukaan 16 "kuuminta" pelaajaa (12 viime kuukauden ajalta kaikki turnausvoittajat + loput kuudestatoista paikasta täytetään rankinglistan ylimmiltä mahdollisilta sijoilta). 16 pelaajaa on jaettu neljään ryhmään, tarkemmat tiedot ryhmistä Worldsnookerin sivuilta.

Pelaajista

Puolustava mestari on Ronnie O´Sullivan ja pelaajalista on lähes kaikilta osin hyvin tuttu. Ainoa silmäänpistävä nimi - tosin pelkästään positiivisessa mielessä - on snookerjumala, Snookerin Suurlähettiläs, kuusinkertainen maailmanmestari Steve Davis, joka ansaitsi pelioikeuden turnaukseen voittamalla senioreiden MM-turnauksen. Davis pelaa ryhmässä 2 Mark Selbyä vastaan. On mielenkiintoista nähdä pystyykö vanha legenda antamaan Selbylle minkäänlaista vastusta. Sopisi toivoa, ettei Davis joudu ainakaan kovin nöyryyttävää tappiota kokemaan.

Positiivista on myös nähdä Ali Carterin paluu. "Kapteeni" on ollut syöpäsairauden takia pitkään sivussa, mutta on nyt jälleen terveiden kirjoissa.

Harvoin jos koskaan olen lähtenyt veikkailemaan turnauksien voittajia, enkä aio tehdä sitä tälläkään kertaa. Suurimmat ennakkosuosikit ovat taas O´Sullivan, Neil Robertson ja Selby. Yleensä Ding Junhui mainittaisiin tässä samassa yhteydessä, mutta johtuen hänen heikoista otteistaan tällä kaudella, harva varmaan luottaa häneen kuin Karhun suksiin. Ennemmin suosikeiden joukkoon täytyy nostaa tuore International Champ Ricky Walden, sekä vahvat alkukaudet pelanneet Mark Allen ja Stuart Bingham.

Ronnie on yksi suosikeista, oli turnaus mikä tahansa. Hänen otteissa on kuitenkin tällä kaudella näkynyt melkoista ailahtelua. Kiinan turnaukset eivät kuitenkaan ole koskaan olleet hänelle erityisen mieluisia, joten henkilökohtaisesti uskon, että Ronnien peli alkaa kulkea vakaammin kunhan vain palataan kotimaisemiin. CoC ja pian sitä seuraava UK Champs ovat Ronnien "kotiturnauksia" ja uskon, että kotikenttäetu tuo hänelle rentoutta, jolla taas nykäistään peliä yksi pykälä ylemmäs.

On ikävää...

...että CoC:in kaltainen vähän normaalista poikkeava, mielenkiintoinen turnaus on tehty Brittien ulkopuolella asuville niin vaikeasti seurattavaksi. Nettistriimejä kuitenkin löytyy kunhan vaan jaksaa googlettaa. Itse aion nojautua seuraavan viikon aikana vahvasti www.filmon.com -sivustoon, jonka kautta saa katsottua ITV4 -kanavaa. Ainakin androidille löytyy myös FilmonTV -appi, joka toimi vuosi sitten moitteetta.

Tämä blogi julkaistaan poikkeuksellisesti oman blogialustani lisäksi FinnSnooker -sivustolla. Olen lupautunut ainakin jossain määrin tuottamaan sisältöä tälle hyvää työtä tekevälle sivustolle. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta tämä oma blogi kyllä pysyy paikallaan vastaisuudessakin.

Ronnie on CoC, mestareiden mestari

Viime viikolla pelattiin uusi (sic, turnaus on peräisin 70/80-luvuilta) kutsuturnaus, Champion of Champions, jossa viimeisen 12 kuukauden 16 menestyneintä pelaajaa ottivat mittaa toisistaan. Poikkeuksellisen korkealaatuisen turnauksen pokaalin nosti lopulta käsivarsilleen kukas muu kuin todellinen mestareiden mestari, Ronnie O`Sullivan.

Kuva: Tai Chengzhe / Matchroom sport

Formaatti toimii

Ideana oli, että viimeisen vuoden ranking-voittajat ja muut poikkeukselliset menestyjät kootaan yhteen porukkaan ja kaverit taistelevat keskenään huimasta 100 000 punnan pääpalkinnosta. Koska kysymyksessä on kutsuturnaus, ei rankingpisteitä tietenkään ollut jaossa.

Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että edes top 16 -pelaajat pystyvät tuottamaan huippuviihdyttävää snookeria. Usein jopa huippunimien välisissä kahinoissa lopputulokset saattavat olla hyvinkin selviä. Päivän kunto ratkaisee, ja parhaidenkin peli tökkii joskus. Nyt formaatti kuitenkin toimi. Turnauksessa nähtiin poikkeuksellisen korkeatasoista snookeria, ja erittäin jänniä otteluita.

Poikkeuksellisen mielenkiintoisia otteluita oli monia. Esimerkiksi Ali Carter vastaan Mark Allen, joka kontraerässä meni tiukasti Carterille 4-3. Allenin kommentit Carterin pelinhäirinnästä antoivat oman mausteensa pelille. Carterin seuraava peli Neil Robertsonia vastaan olikin jo sitten klassikko: peli oli poikkeuksellisen kovatasoinen, siinä tehtiin viisi yli sadan pisteen sarjaa, ja päättyi dramaattisten vaiheiden jälkeen Robertsonin tiukkaan 6-5 voittoon. Tuo peli oli snookerviihdettä parhaimmillaan, vaikka kumpikaan pelaaja ei kiinnostavuudessa ole omassa muistiossani ihan huippuluokkaa. Robertsonin tarve pitää viiden minuutin tauko jokaisen erän välissä on ärsyttävä. Onneksi tämä turnaus nähtiin ITV4:n lähetyksinä, joten tauot jäivät mainoksien alle.

Ronnie Taistelija

Myös Ronnien pelit olivat huimaa katsottavaa. Ensimmäinen peli Mark Davisia vastaan meni helposti 4-0, mutta loput kolme olivat tiukkoja vääntöjä, joissa virheisiin ei ollut juuri varaa: huippukuntoinen Ding Junhui kaatui saappaat jalassa 6-5, samoin Neil Robertson samaisin lukemin. Helpolla Ronnie ei päässyt finaalissakaan, kun Stuart Bingham jopa hallitsi ottelun alkupuolta. Lopulta Ronnien kaasujalka oli kuitenkin painavampi, ja yön pikkutunneilla Ronnie painoi rinnalle ja ohi, voitto lukemin 10-8. Bingham ei todellakaan ollut vähäpätöinen vastustaja, eikä ottelu pelkkä muodollisuus. Silti on sanottava, ettei Ronnie edes ollut parhaassa mahdollisessa vedossa finaalissa. Tuli jopa niitä helppoja missejä, ja naamasta näkyi ärsyyntyminen hetkittäin. Silti "B-peli" riitti voittoon, kuten Ronniella usein riittää, jos vain taistelutahtoa riittää. Se kertoo tähtitieteellisestoä erosta useimpiin muihin. Kun 100 000 punnan palkkio odottaa voittajaa, ei Ronnienkaan ole vaikeaa löytää sitä taistelutahtoa.

Ronnie on aina ansainnut voittonsa, mutta tuntuu siltä, että hän harvoin joutuu taistelemaan pokaaleista. Voittaminen tuntuu usein hänelle niin helpolta, eikä ilmekään juuri värähdä, kun isoja shekkejä ja pokaaleita kiikutetaan syliin kottikärrykaupalla. Tällä kertaa Ronnie ei saanut mitään ilmaiseksi, hän joutui taistelemaan turnausvoitosta. Peli peliltä, erä erältä, pallo pallolta. Pienikin virhe missä tahansa kolmessa viimeisessä ottelussa olisi voinut kääntää voiton tappioksi.

Mutta näin ei käynyt. Aina kun peli kävi kuumaksi, Ronnie löi uuden vaihteen silmään ja piti pään kylmänä. Ronnien kylmäpäisyys ei ole ollut todellakaan hänen tavaramerkkinsä, mutta pian se saattaa sellaiseksi muodostua. Niin vakuuttavasti on Ronnie viime vuosina pelannut tiukoissa paikoissa. Champion of Champions -turnaus oli tavallaan tämän kehityksen kulminaatiopiste: kolme kovinta mahdollista tulikoetta, ja hän selvisi niistä jokaisesta voittajana. Hän taisteli, ansaitsi voittonsa.