Pienen hengähdystauon jälkeen Snookerblogi palaa taas itse asiaan. Kausi 2013-2014 on jo lähes puolivälissä, ja edessä on yksi kauden kohokohdista: perinteinen UK Championship.
Kausi tähän mennessä
Tähän mennessä kauden suurimmat menestyjät ovat olleet ehdottomasti Ding Junhui ja Neil Robertson. Robertsonin paikka ranking-ykkösenä näyttää turvalliselta, kun hän saavuttaa huippusijoituksia melkein joka turnauksessa. Yli satasen breikkejäkin hänellä on jo tehtynä n. 40. Tätä menoa Judd Trumpin viimekautinen ennätys (61) on historiaa jo ennen MM-kisoja.
Ding näyttää hiljalleen muotoutuneen sellaiseksi epäinhimilliseksi voittokoneeksi kuin mitä häneltä on odotettukin jo pitkään. Vaikka Ding on rankinglistalla "vasta" sijalla 3. ja lähes 10 000 pistettä Robertsonia jäljessä, hän on tekemässä hurjaa nousua. Hänestä tuli vastikään ainoa pelaaja Stephen Hendryn jälkeen, joka on voittanut kolme rankingturnausta putkeen. Edes Ronnie, Higgins tai Williams eivät ole pystyneet tähän. Nyt Dingillä on yhdeksän rankingvoittoa tilillään, saman verran kuin Ebdonilla ja Parrott´illa. Vain Hendry, Davis, O´Sullivan, Higgins, Williams ja White ovat voittaneet useamman uransa aikana.
Kauden isojen turnauksien muita voittajia ovat Robertson (Wuxi Classic) ja Marco Fu (Australian Open). Pienempiä PTC-kisoja ovat voittaneet John Higgins, Mark Williams, Ricky Walden, Ronnie O´Sullivan, Mark Allen - hänelle kaksi viimeistä putkeen.
Kauden alisuorittajista voi olla useampaa mieltä. Itse sanoisin, että Stuart Bingham ja Ricky Walden ovat pelanneet huonosti, molemmat ovat pudonneet neljä sijaa. Vaikka Judd Trump saavutti juuri PTC-turnauksen finaalin (mutta myös kärsi tappion Allenille), on kausi ollut hänelle vaisu, ja hän on tippunut sijalta 3. sijalle 4. Monet uskoivat hänen pikemminkin nousevan. Pikkulinnut kertovat, että treeni ei ole maistunut kuten ennen, "Playboin" elämä Ferrareineen kaikkineen ovat ehkäpä ottaneet miehestä erävoiton. Katsotaan.
Robin Hullin paluu
Me kaikki suomalaisethan olemme kiinnostuneita Robin Hullin menestyksestä. Uber-lahjakas snookeristi ansaitsi pitkän sairastelun jälkeen kahden vuoden kortin valioiden joukkoon. Pitkä tauko näkyi aluksi Robinin otteissa. Kun ei ole sitä kovista kovinta kisatuntumaa ja homma pitää varmaankin tavalla tai toisella opetella ainakin osittain uudestaan, tulokset vaativat hetken.
Aluksi tulikin tappiot heti ensimmäisissä otteluissa, mutta 6 Red Championshipsissa tuli jo hyviä sulkia hattuun. Samoin läpipääsy International Championshipsiin oli lupauksia antava suoritus Robinilta, ikävää vain, ettei kisakassa antanut periksi Aasiaan matkustamiselle, joten Bingham pääsi paikan päällä helpolla.
Kauden tähän mennessä vakuuttavimmat suoritukset Robinilta nähtiin kuitenkin juuri hiljattain Kay Suzanne Memorial Cup -turnauksessa, jossa hän voitti Tony Dragon helpon oloisesti 4-2. Seuraavassa matsissa tulikin sitten pataan itse Ronnie O´Sullivanilta, mutta Robin ei antanut mitään ilmaiseksi edes Raketille: Robin johti matsia jopa 3-1, mutta lopulta Ronnie pyyhälsi ohi 4-3 voittoon. Tuloksesta huolimatta ottelu näytti suomalsifanien näkökulmasta rohkaisevalta: Robin pystyi jopa dominoimaan ottelua, pelasi aggressiivista, hyökkäävää peliä. Pitkätkin upposivat tiukassa paikassa nätisti. Se oli hetken aikaa runoutta.
Kuten Robin itse sanoi, tiukassa paikassa vielä vähän paukut loppuivat, mutta tulos on silti ilahduttava. Robin lähetti selkeän viestin kaikille: ura jatkuu vahvana, ja tulosta on vielä luvassa. Allekirjoittanut uskoo Robiniin nyt vielä vahvemmin kuin ennen. Uskon puhuvani monien äänellä.
Yksi tippui kastikejunasta...
... ja se on Stephen Lee. Tutkinta kesti kauan, ja lopulta tämä huippuammattilainen sai kärsiäkseen 12 vuoden bannin pelien järjestämisestä. Lee on valittanut päätöksestä ja väittää uskovansa voittoonsa ja paluuseen.
Me sivusta seuraajat pudistelemme surullisina päitämme. Ei tuosta mitään enää tule. Taitaa Lee itsekin sen tietää, ja onkin suunnannut ambitionsa jo poolin puolelle.
Tapaus vetää surulliseksi. Olen edelleen sitä mieltä, että Stephen Lee parhaimmillaan erottui jopa huippuammattilaisista kauniilla tekniikallaan. Hänen pelejään oli ilo seurata ja hän vaikutti aina hyvän urheiluhengen omaavalta kaverilta, herrasmieheltä. Lopullinen totuus tapahtumista jäänee salaisuudeksi, ellei mies itse päädy joskus tekemään avointa tiliä tapahtuneesta. Epäilen, että näin ei tule tapahtumaan.
Tulossa Antwerp Open, Champion of Champions ja Uk Championship
Seuraavan neljän päivän aikana (14.-17.11.2013) pelataan vielä yksi PTC-turnaus Antwerpenissä, jonka jälkeen seuraa kaksi isoa turnausta: uusi Champion of Champions, jonka palkintopotissa on poikkeuksellisen iso tukku rahaa, mutta ei rankingpisteitä. Kauden ensimmäisen puolikkaan paketoi isojen turnausten osalta 26.11-8.12. UK Championship, jossa palataan taas tutummalle maaperälle, isoihin rankingpisteisiin ja pitkiin otteluihin.
Allekirjoittanut toivoo menestystä ennen kaikkea Robin Hullille karsintoihin ja myös Antwerpenin otteluun 15.11., jossa hän kohtaa maailman kakkospelaajan Mark Selbyn. Jälleen kova testeri Robinille. Vuori on suuri, mutta ei valloittamaton.
Oli kai välttämätöntä, että Stephen Lee jätti tuomiosta valituksen, mutta aivan turha elätellä toiveita miehen paluusta snookerpöydille. Asianajajan yksityiskohtainen selvityshän julkistettiin, eikä siinä jäänyt sanan sijaa. Ahne mikä ahne. Poikkeuksellista keppitaituria ei enää nähdä. Waste.
VastaaPoistaDing on huippulahjakkuus, mutta mielestäni hän pääsi hieman helpolla 3 rankingvoiton putkeensa. Kovimmat vastustajat putoilivat monesti kierrosta tai kahta ennen kiinalaisvelhon kohtaamista, jonka toteutuessa olisivat luultavimmin panneet lohikäärmeen tiukoille.
Aussiässä Robertson todellakin näyttää rikkovan kauden satasennätyksen. Ei kuitenkaan aivan vielä kuuluteta sitä kirkossa, koska muistamme että Trumpin viimekautinen tahti hyytyi keväällä. Vielä UK-kisan 2012 aikoihin hän oli peräti 75–80 satasen vauhdissa. Ja ennen kuin joku alkaa ihmetellä: Hendry ja O'Sullivan tekivät +50 satkua kaudessa ennen Barry Hearnin aikaa, jolloin kisoja oli paljon paljon nykyistä vähemmän.
Loistava blogi, hyvä että kirjoittelet taas. Toivotaan että Hull alkaa pärjätä. Vaikka esitys Ronnieta vastaan oli hyvä niin karu fakta on se että äijä on ihan rankingin pohjalla eikä sieltä nousta ilman ihan oikeaa menestystä. Katsotaan...
VastaaPoistaKiitos kommenteista. Timo, itse näen Leen tilanteen samanlaisena. Itsekin tutkiskelin noita pöytäkirjoja, ja vaikka en syvälukenutkaan niitä kokonaan, olihan sivuja aikamoinen määrä ja kieli pitkälti lakilingoa, niin kyllä se tilanne kävi aika surullisen selväksi. Silti harmittaa, koska Lee oli mielenkiintoinen pelaaja, Old school -osastoa. Ja olet Robertsonista oikeassa, eihän kukaan tiedä miten pitkään tuo tahti jatkuu. Mutta kun yli puolet kaudesta pelaamatta, ja satskuja tarttisi enää tehdä n 20, niin kyllähän tuo on enteilevää.
VastaaPoistaAnonyymi, kiitos. Juu, voittoja pitää toki tulla, hyviä yrityksiä ei rankingissa lasketa. Mutta uskon kyllä, että menestys ruokkii menestystä, ja kohta tulee oikeita näyttöjä. Kenties jo tänään Selbyä vastaan?