Ronnie on CoC, mestareiden mestari

Viime viikolla pelattiin uusi (sic, turnaus on peräisin 70/80-luvuilta) kutsuturnaus, Champion of Champions, jossa viimeisen 12 kuukauden 16 menestyneintä pelaajaa ottivat mittaa toisistaan. Poikkeuksellisen korkealaatuisen turnauksen pokaalin nosti lopulta käsivarsilleen kukas muu kuin todellinen mestareiden mestari, Ronnie O`Sullivan.

Kuva: Tai Chengzhe / Matchroom sport

Formaatti toimii

Ideana oli, että viimeisen vuoden ranking-voittajat ja muut poikkeukselliset menestyjät kootaan yhteen porukkaan ja kaverit taistelevat keskenään huimasta 100 000 punnan pääpalkinnosta. Koska kysymyksessä on kutsuturnaus, ei rankingpisteitä tietenkään ollut jaossa.

Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että edes top 16 -pelaajat pystyvät tuottamaan huippuviihdyttävää snookeria. Usein jopa huippunimien välisissä kahinoissa lopputulokset saattavat olla hyvinkin selviä. Päivän kunto ratkaisee, ja parhaidenkin peli tökkii joskus. Nyt formaatti kuitenkin toimi. Turnauksessa nähtiin poikkeuksellisen korkeatasoista snookeria, ja erittäin jänniä otteluita.

Poikkeuksellisen mielenkiintoisia otteluita oli monia. Esimerkiksi Ali Carter vastaan Mark Allen, joka kontraerässä meni tiukasti Carterille 4-3. Allenin kommentit Carterin pelinhäirinnästä antoivat oman mausteensa pelille. Carterin seuraava peli Neil Robertsonia vastaan olikin jo sitten klassikko: peli oli poikkeuksellisen kovatasoinen, siinä tehtiin viisi yli sadan pisteen sarjaa, ja päättyi dramaattisten vaiheiden jälkeen Robertsonin tiukkaan 6-5 voittoon. Tuo peli oli snookerviihdettä parhaimmillaan, vaikka kumpikaan pelaaja ei kiinnostavuudessa ole omassa muistiossani ihan huippuluokkaa. Robertsonin tarve pitää viiden minuutin tauko jokaisen erän välissä on ärsyttävä. Onneksi tämä turnaus nähtiin ITV4:n lähetyksinä, joten tauot jäivät mainoksien alle.

Ronnie Taistelija

Myös Ronnien pelit olivat huimaa katsottavaa. Ensimmäinen peli Mark Davisia vastaan meni helposti 4-0, mutta loput kolme olivat tiukkoja vääntöjä, joissa virheisiin ei ollut juuri varaa: huippukuntoinen Ding Junhui kaatui saappaat jalassa 6-5, samoin Neil Robertson samaisin lukemin. Helpolla Ronnie ei päässyt finaalissakaan, kun Stuart Bingham jopa hallitsi ottelun alkupuolta. Lopulta Ronnien kaasujalka oli kuitenkin painavampi, ja yön pikkutunneilla Ronnie painoi rinnalle ja ohi, voitto lukemin 10-8. Bingham ei todellakaan ollut vähäpätöinen vastustaja, eikä ottelu pelkkä muodollisuus. Silti on sanottava, ettei Ronnie edes ollut parhaassa mahdollisessa vedossa finaalissa. Tuli jopa niitä helppoja missejä, ja naamasta näkyi ärsyyntyminen hetkittäin. Silti "B-peli" riitti voittoon, kuten Ronniella usein riittää, jos vain taistelutahtoa riittää. Se kertoo tähtitieteellisestoä erosta useimpiin muihin. Kun 100 000 punnan palkkio odottaa voittajaa, ei Ronnienkaan ole vaikeaa löytää sitä taistelutahtoa.

Ronnie on aina ansainnut voittonsa, mutta tuntuu siltä, että hän harvoin joutuu taistelemaan pokaaleista. Voittaminen tuntuu usein hänelle niin helpolta, eikä ilmekään juuri värähdä, kun isoja shekkejä ja pokaaleita kiikutetaan syliin kottikärrykaupalla. Tällä kertaa Ronnie ei saanut mitään ilmaiseksi, hän joutui taistelemaan turnausvoitosta. Peli peliltä, erä erältä, pallo pallolta. Pienikin virhe missä tahansa kolmessa viimeisessä ottelussa olisi voinut kääntää voiton tappioksi.

Mutta näin ei käynyt. Aina kun peli kävi kuumaksi, Ronnie löi uuden vaihteen silmään ja piti pään kylmänä. Ronnien kylmäpäisyys ei ole ollut todellakaan hänen tavaramerkkinsä, mutta pian se saattaa sellaiseksi muodostua. Niin vakuuttavasti on Ronnie viime vuosina pelannut tiukoissa paikoissa. Champion of Champions -turnaus oli tavallaan tämän kehityksen kulminaatiopiste: kolme kovinta mahdollista tulikoetta, ja hän selvisi niistä jokaisesta voittajana. Hän taisteli, ansaitsi voittonsa.

Kohti UK Championship -turnausta

Pienen hengähdystauon jälkeen Snookerblogi palaa taas itse asiaan. Kausi 2013-2014 on jo lähes puolivälissä, ja edessä on yksi kauden kohokohdista: perinteinen UK Championship.

Kausi tähän mennessä

Tähän mennessä kauden suurimmat menestyjät ovat olleet ehdottomasti Ding Junhui ja Neil Robertson. Robertsonin paikka ranking-ykkösenä näyttää turvalliselta, kun hän saavuttaa huippusijoituksia melkein joka turnauksessa. Yli satasen breikkejäkin hänellä on jo tehtynä n. 40. Tätä menoa Judd Trumpin viimekautinen ennätys (61) on historiaa jo ennen MM-kisoja.

Ding näyttää hiljalleen muotoutuneen sellaiseksi epäinhimilliseksi voittokoneeksi kuin mitä häneltä on odotettukin jo pitkään. Vaikka Ding on rankinglistalla "vasta" sijalla 3. ja lähes 10 000 pistettä Robertsonia jäljessä, hän on tekemässä hurjaa nousua. Hänestä tuli vastikään ainoa pelaaja Stephen Hendryn jälkeen, joka on voittanut kolme rankingturnausta putkeen. Edes Ronnie, Higgins tai Williams eivät ole pystyneet tähän. Nyt Dingillä on yhdeksän rankingvoittoa tilillään, saman verran kuin Ebdonilla ja Parrott´illa. Vain Hendry, Davis, O´Sullivan, Higgins, Williams ja White ovat voittaneet useamman uransa aikana.

Kauden isojen turnauksien muita voittajia ovat Robertson (Wuxi Classic) ja Marco Fu (Australian Open). Pienempiä PTC-kisoja ovat voittaneet John Higgins, Mark Williams, Ricky Walden, Ronnie O´Sullivan, Mark Allen - hänelle kaksi viimeistä putkeen.

Kauden alisuorittajista voi olla useampaa mieltä. Itse sanoisin, että Stuart Bingham ja Ricky Walden ovat pelanneet huonosti, molemmat ovat pudonneet neljä sijaa. Vaikka Judd Trump saavutti juuri PTC-turnauksen finaalin (mutta myös kärsi tappion Allenille), on kausi ollut hänelle vaisu, ja hän on tippunut sijalta 3. sijalle 4. Monet uskoivat hänen pikemminkin nousevan. Pikkulinnut kertovat, että treeni ei ole maistunut kuten ennen, "Playboin" elämä Ferrareineen kaikkineen ovat ehkäpä ottaneet miehestä erävoiton. Katsotaan.

Robin Hullin paluu

Me kaikki suomalaisethan olemme kiinnostuneita Robin Hullin menestyksestä. Uber-lahjakas snookeristi ansaitsi pitkän sairastelun jälkeen kahden vuoden kortin valioiden joukkoon. Pitkä tauko näkyi aluksi Robinin otteissa. Kun ei ole sitä kovista kovinta kisatuntumaa ja homma pitää varmaankin tavalla tai toisella opetella ainakin osittain uudestaan, tulokset vaativat hetken.

Aluksi tulikin tappiot heti ensimmäisissä otteluissa, mutta 6 Red Championshipsissa tuli jo hyviä sulkia hattuun. Samoin läpipääsy International Championshipsiin oli lupauksia antava suoritus Robinilta, ikävää vain, ettei kisakassa antanut periksi Aasiaan matkustamiselle, joten Bingham pääsi paikan päällä helpolla.

Kauden tähän mennessä vakuuttavimmat suoritukset Robinilta nähtiin kuitenkin juuri hiljattain Kay Suzanne Memorial Cup -turnauksessa, jossa hän voitti Tony Dragon helpon oloisesti 4-2. Seuraavassa matsissa tulikin sitten pataan itse Ronnie O´Sullivanilta, mutta Robin ei antanut mitään ilmaiseksi edes Raketille: Robin johti matsia jopa 3-1, mutta lopulta Ronnie pyyhälsi ohi 4-3 voittoon. Tuloksesta huolimatta ottelu näytti suomalsifanien näkökulmasta rohkaisevalta: Robin pystyi jopa dominoimaan ottelua, pelasi aggressiivista, hyökkäävää peliä. Pitkätkin upposivat tiukassa paikassa nätisti. Se oli hetken aikaa runoutta.

Kuten Robin itse sanoi, tiukassa paikassa vielä vähän paukut loppuivat, mutta tulos on silti ilahduttava. Robin lähetti selkeän viestin kaikille: ura jatkuu vahvana, ja tulosta on vielä luvassa. Allekirjoittanut uskoo Robiniin nyt vielä vahvemmin kuin ennen. Uskon puhuvani monien äänellä.

Yksi tippui kastikejunasta...

... ja se on Stephen Lee. Tutkinta kesti kauan, ja lopulta tämä huippuammattilainen sai kärsiäkseen 12 vuoden bannin pelien järjestämisestä. Lee on valittanut päätöksestä ja väittää uskovansa voittoonsa ja paluuseen.

Me sivusta seuraajat pudistelemme surullisina päitämme. Ei tuosta mitään enää tule. Taitaa Lee itsekin sen tietää, ja onkin suunnannut ambitionsa jo poolin puolelle.

Tapaus vetää surulliseksi. Olen edelleen sitä mieltä, että Stephen Lee parhaimmillaan erottui jopa huippuammattilaisista kauniilla tekniikallaan. Hänen pelejään oli ilo seurata ja hän vaikutti aina hyvän urheiluhengen omaavalta kaverilta, herrasmieheltä. Lopullinen totuus tapahtumista jäänee salaisuudeksi, ellei mies itse päädy joskus tekemään avointa tiliä tapahtuneesta. Epäilen, että näin ei tule tapahtumaan.

Tulossa Antwerp Open, Champion of Champions ja Uk Championship

Seuraavan neljän päivän aikana (14.-17.11.2013) pelataan vielä yksi PTC-turnaus Antwerpenissä, jonka jälkeen seuraa kaksi isoa turnausta: uusi Champion of Champions, jonka palkintopotissa on poikkeuksellisen iso tukku rahaa, mutta ei rankingpisteitä. Kauden ensimmäisen puolikkaan paketoi isojen turnausten osalta 26.11-8.12. UK Championship, jossa palataan taas tutummalle maaperälle, isoihin rankingpisteisiin ja pitkiin otteluihin.

Allekirjoittanut toivoo menestystä ennen kaikkea Robin Hullille karsintoihin ja myös Antwerpenin otteluun 15.11., jossa hän kohtaa maailman kakkospelaajan Mark Selbyn. Jälleen kova testeri Robinille. Vuori on suuri, mutta ei valloittamaton.

Taustalla kuplii

Vaikka kaikkien snookerfanien huomio kohdistuukin nyt MM-kisoihin, on myös varsinaisten pelitapahtumien taustalla puhuttu mielenkiintoisista asioista. Snookerblogi kertaa viime aikojen kiinnostavimpia teemoja.

Mark Allen puhuu suunsa puhtaaksi - taas

Mark Allen on sohinut jälleen kepillä mehiläispesää kritisoituaan main tourilla pelaamisen kallista hintaa. Nykysnooker vaatii pelaajalta jatkuvaa matkustamista, eivätkä lentoliput ja hotellit ole ilmaisia.

"Tulevaisuudessa monella pelaajalle ei enää ole varaa pelata ammattilaisena", totesi Allen hiljattain haastattelussa ja povaa ammattilaispelaajien määrän jopa puolittuvan tulevaisuudessa. "Kun aloitimme ravaamaan Kiinassa aikoinaan, meille maksettiin lennot sinne. Barry Hearn (kattojärjestön johtaja) lopetti tämän, nyt joudumme maksamaan matkakustannuksia n. 10 000 - 15 000 puntaa vuodessa."

Hän myös totesi World Openin voitettuaan, että jos olisi hävinnyt ensimmäisen kierroksen ottelunsa, hänellä olisi todennäköisesti ollut vaikeuksia saada laskunsa maksettua. "Olen maailman kuudenneksi paras pelaaja. Minun pitäisi saada enemmän rahaa."

On hyvä muistaa, että kukaan pelaaja top 48-listan ulkopuolelta ei ole ansainnut yli 50 000 puntaa kahden viime vuoden ajalta.

Tähän samaan tosiasiaan viittasi myös Robin Hull Snookerblogin haastattelussa 12.4.:"Se (rahoituksen puute) on ainoa asia mitä pelkään, katsoa vierestä kun kisat rullaa ohi, eikä itse pääse mukaan rahoituksen takia. Se on kertaalleen koettu ja ei ole asia minkä haluan toistuvan. Kahden kauden kortti tuo tietenkin optioita eli voi jättää 1. kaudella PTC-kisat väliin ja pelata vaan 'isot' ranking kisat. Kauden kiertäminen kokonaisuudessa täältä suomen kamaralta vaatii noin 22.000e, noiden isojen rankingkisojen noin 8000e."

Kun suhteutetaan kauden pakolliset menot palkintorahoihin, voidaan todeta, että vain ne pelaajat, jotka pelaavat TV-tasolla jatkuvasti, voivat pitää elantoaan jokseenkin varmana - siitä huolimatta, että Hearnin aikana koko kauden palkintorahasto on kasvanut 3.5 miljoonasta punnasta 8 miljoonaan. Muut, ja varsinkin huonommin kuin 48. sijalle sijoitetut pelaajat, joutuvat elämään epävarmuudessa. Palkintorahojen päälle pelaajat saavat toki myös sponsorirahaa, mutta useimpien pelaajien kohdalla sponsorirahatkaan eivät ole järin suuria. Snookerammattilaiset ovat käyneet aiheesta vilkasta keskustelua Twitterissä, mm. Barry Pinches on julkisesti pohtinut uuden järjestelyn mielekkyyttä Twittertilillään.

Mark Allen on laukonut ennenkin kovia totuuksia suustaan, ja saanut tämän vuoksi maksaa viime vuonna 20 000 punnan arvosta sakkoja kattojärjestölle. "Pieni ääni takaraivossani yrittää sanoa minulle, että olisi parempi pitää pää kiinni. Snooker on hyvin sensuroitu laji, ja se on surkeaa. En ymmärrä miten laji voi päästä eteenpäin, jos kaikki (vastakkaiset mielipiteet) vaimennetaan."

Tapaus Stephen Lee

Stephen Lee, joka on suljettu sarjasta toistaiseksi sopupelisyytösten takia, ylitti ensimmäisen esteen taistelussaan WPBSA:ta vastaan, kun syytökset liittyen Premierliigan Higgins -otteluun hylättiin.

Häntä syytetään kuitenkin edelleen kahdeksasta muusta epäilyttävästä ottelusta, jotka pelattiin vuosina 2008 ja 2009. Asiaa käsitellään kesäkuussa. Lee ei ole itse juurikaan kommentoinut syytöksiä, lähinnä tyytynyt toteamaan olevansa syytön kaikkeen.

Joe Swail palaa ammattilaiseksi

Onneksi jotain positiivistakin: snookerveteraani Joe "The Outlaw" Swail, 43, palaa main tourille. Hän pelasi monia kehnoja kausia, ja lopulta tippui kokonaan pois ammattilaiskiertueelta vuonna 2012. Tällä kaudella hän on jatkanut pelaamista amatöörinimikkeellä, ja saanut siinä määrin menestystä (yksi PTC-finaali, sijoittuminen 16 parhaan joukkoon PTC Grand Finaalissa), että hänelle annettiin kahden vuoden pelioikeus.

Snookerin MM-kisat Sheffieldissä, Crucible -teatterissa, 20.4. - 6.5. 2013

Kahden viikon armoton kisaputki alkaa siis huomenna, lauantaina 20.4. Tulessa ensimmäisenä on titteliään puolustava mestari Ronnie O´Sullivan, joka saa vastaansa Marcus Campbellin. Ottelun voi katsoa televisiosta Eurosportilta, tai netistä maksulliselta Eurosportplayeriltä, niin tietokoneella kuin mobiililaitteillakin. Tarjolla on myös ilmaisia nettistriimejä, joita löytää otteluiden aikana mm. SportLemonista.
Koko kisojen ottelut ja aikataulut Worldsnookerin sivuilta.




Artikkelin lähteet:


Mark Allen: Players will quit expensive tour (Eurosport.com)

Pistol Mark Allen vows to keep shooting from the lip (Belfast Telegraph)

World Snooker Championship: Mark Allen has no regrets (BBC)

WPBSA drops separate Stephen Lee 'match-fixing' inquiry (BBC)

Stephen Lee hopes to clear his name of match-fixing charges in time to play in World Championship (Sky Sports)

Joe Swail back on world snooker tour after season as amateur (BBC)

Nuorta voimaa snookerin MM-karsinnoissa - Cruciblen peliparit selvisivät

MM-karsinnat pelattiin viikoilla 14. ja 15. Suuria yllätyksiä ei nähty, mutta viimeistään nyt voidaan puhua nuorten snookeristien noususta parrasvaloihin. Tendenssi, joka on näkynyt vahvana jo koko kauden.

Tämän vuoden MM-kisoissa tullaan näkemään peräti kuusi ensikertalaista: Jack Lisowski, Michael White, Ben Woollaston, Dechewat Poomjaeng, Matthew Selt ja Sam Baird. Lisowski kohtaa Barry Hawkingsin, White Mark Williamsin, Woollaston Allister Carterin, Poomjaeng Stephen Maguiren, Selt Mark Selbyn ja Baird Stuart Binghamin

Vanhat mestarit jätettiin tällä kertaa junasta: Steve Davis hävisi heti ensimmäisen karsintaottelunsa Norjan Kurt Maflinia vastaan. Jimmy White voitti kaksi ensimmäistä otteluaan vakuuttavasti, mutta hävisi lopulta vahvaa kautta pelaavalle Robert Milkinsille. Ken Doherty puolestaan hävisi hyvästä noususta huolimatta Matthew Seltille.

Veteraaniosastoon lukeutuva Tony Drago aloitti karsinnat vahvasti kaatamalla Mohamed Khairyn ja Andy Hicksinkin, mutta kolmannessa ottelussa David Gilbert osoittautui vahvemmaksi. Vanhoista mestareista mukaan Crucibleen selviytyi ainoastaan Peter Ebdon, joka on aina ollut vahva MM-kisoissa.

Suomalaisittain karsinnat tarjosivat hyvin vähän. Vaikka Robin Hull pääsikin esikarsintoihin, kompastui hän heti ensimmäiseen vastustajaansa, Paul Wykesiin. Edes vakuuttava 137 pisteen breikki ei auttanut kokenutta suomalaista.

Karsintojen jälkeen suoritettiin kisaparien arvonta itse MM-turnaukseen. Maailman 16 parasta pelaajaa saavat vastaansa 16 karsinnat läpäissyttä pelaajaa. Peliparit ovat:

Yläkaavio:

O´Sullivan vs. Marcus Campbell
Allister Carter vs. Ben Woollaston

Stuart Bingham vs. Sam Baird
John Higgins vs. Mark Davis

Shaun Murphy vs. Martin Gould
Greame Dott vs. Peter Ebdon

Matthew Stevens vs. Marco Fu
Judd Trump vs. Dominic Dale

Alakaavio:

Neil Robertson vs. Robert Milkins
Ricky Walden vs. Michael Holt

Mark Williams vs. Michael White
Stephen Maguire vs. Dechewat Poomjaeng

Mark Allen vs. Mark King
Ding Junhui vs. Alan McManus

Barry Hawkings vs. Jack Lisowski
Mark Selby vs. Matthew Selt

Snookerblogin Virallinen Veikkaus on, että mestaripytyn nostaa vuonna 2013 Mark Selby tai Neil Robertson. Samaa veikkaa moni muu. Mustiksi hevosiksi Snookerblogi mainitsee Allister Carterin ja Greame Dott´in. Molemmat ovat olleet vahvimmillaan Cruciblessa.

Herkulliseksi tämän vuoden kaavion tekee se, että vahvat mestariehdokkaat Selby ja Robertson on sijoitettu alakaavioon, mikä tarkoittaa sitä, että he voivat kohdata toisensa vasta semifinaaleissa.

Alakaavioon sijoitettu hallitseva mestari, Ronnie O´Sullivan saattaa kohdata tämän ottelun voittajan finaalissa. Tähän on kuitenkin vielä pitkä matka, on täysin mahdollista, että kukaan edellämainituista ei pääse finaaliin asti. Crucible -teatterissa pelaa 29 muutakin kivenkovaa snookeristia, mm. Judd Trump, jolla on varmasti oma sanansa sanottavana kunhan vauhtiin päästään.

Snookerin MM-kilpailut pelataan 20.4. - 6.5. Ketä Sinä veikkaat tämän vuoden mestariksi? Jätä kommentti!

Ja vielä...

Reanne Evans on jälleen naisten snookerin maailmanmestari.

Naisten snookerin puolella pelattiin jo MM-kisat. Yllätyksiä ei nähty, sillä finaaliin ylsivät kahdeksankertainen maailmanmestari Reanne Evans ja Maria Catalano. Finaalin vei Evans lukemin 6-3, tehden ottelussa kaksi yli sadan pisteen lyöntisarjaa. Evans on ainoa nainen maailmassa, joka on voittanut MM-tittelin jo yhdeksän kertaa.

Evans on pyrkinyt rakentamaan uraa myös main tourilla, mutta laihoin tuloksin. Aikaa tosin vielä on, Reanne on vasta 27-vuotias.

Lue lisää:

Ronnie O'Sullivan: My return to snooker is like a reality TV show (BBC)

Maailmanmestaruuskisojen verkkosivut

Reanne on Cloud Nine (Worldsnooker.com)

Quartet Of Debutants Through To Crucible (Worldsnooker.com)

Robin Hull Snookerblogin haastattelussa: "Halu päästä kilpailemaan on todella kova"

Robin Hull. Kuva: Global-snooker.com

Cue Power - Snookerblogi sai ilokseen ja kunniakseen mahdollisuuden haastatella Suomen kaikkien aikojen kovinta snookerpelaajaa, Robin Hullia. Kohtelias kotimainen snookerlegenda vastasi kärsivällisesti, huolellisesti ja huumorillakin Snookerblogin kysymyksiin, kertoen mm. tuoreista MM-karsinnoista, tulevaisuuden suunnitelmistaan ja treenikuvioistaan. Hull antoi myös omat veikkauksensa tulevan MM-turnauksen menestyjistä.

Suomalaisille snookerin ystäville Robinia ei tarvitse esitellä. Sittenkin on hyvä muistuttaa, että Robin ei ole kova tekijä pelkästään omalla maaperällään vaan kansainvälistäkin menestystä on tullut enemmän kuin suurimmalle osalle suomalaisista urheilijoista omissa lajeissaan. Hänen saavutuksiinsa kuuluu muunmuassa alle 21-vuotiaiden maailmanmestaruus (1992), Euroopan mestaruus (1997), 16 kautta ammattilaisena snookerin main tourilla ja parhaimmillaan hän oli rankinglistoilla sijalla 31.

Myös breakbuildingin suhteen Robin voi olla ylpeä saavutuksistaan: hän on saavuttanut tähän mennessä urallaan 115 kappaletta yli 100 pisteen lyöntisarjaa, joka asettaa hänet kaikkien aikojen listalla sijalle 34. Taakse jää niinkin kovia tekijöitä, kuin Mark Davis, Paul Hunter, Darren Morgan, Ricky Walden ja Jamie Cope.

Kuinka moni suomalainen urheilija voi sanoa päässeensä omassa lajissaan koskaan tälle tasolle? Kaiken kaikkiaan Robin Hullia voi jo nyt sanoa suomalaiseksi lajin kiistattomaksi hallitsijaksi, oman lajinsa yksinäiseksi sudeksi, suomalaiseksi pioneeriksi. Eikä ura ole vielä paketissa, vaikka viime viikolla pelatut MM-kisojen esikarsinnat eivät täysin putkeen menneetkään.

"Karsinnat tulivat ja menivät", toteaa Hull kärsivällisesti. "Tavoitteena oli tietenkin karsintojen läpäisy, mutta sain irti kuitenkin arvokasta infoa liittyen omaan peliin ja fiilikseen kilpailla."

Mikä on snooker-urasi tilanne tällä hetkellä? Onko aktiivinen pelaaminen main tourilla edelleen tavoitteena?

Tilanne on vielä tällä hetkellä pikkuisen ilmassa. Pelaaminen on tietenkin sydäntä lähellä ja halu päästä kilpailemaan todella kova, kovempi kuin koskaan voisi sanoa, olen aina ollu vähän hukassa ellei ole biliskeppiä kädessä.
     Realiteetti on eri asia, tällä hetkellä Qschooliin osallistuminen on niin ja näin. Asian vaikeus ei itseasiassa ole tour-kortin hankkimisessa, tietenkin siinä on haasteensa, sehän on selvä, mutta todellinen haaste on saada paketti kuntoon alkavaa kautta varten, mikä alkaa melkein heti Qschoolin jälkeen. Tällä tarkoitan tietenkin rahoitusta. Se on ainoa asia mitä pelkään, katsoa vierestä kun kisat rullaa ohi, eikä itse pääse mukaan rahoituksen takia. Se on kertaalleen koettu ja ei ole asia minkä haluan toistuvan. Kahden kauden kortti tuo tietenkin optioita eli voi jättää 1. kaudella ptc kisat väliin ja pelata vaan 'isot' ranking kisat. Kauden kiertäminen kokonaisuudessa täältä suomen kamaralta vaatii noin 22.000e, noiden isojen rankingkisojen noin 8000e. Fakta on, että mun kohdalla sponsorin saaminen on vaikeaa.
     Pelaaminen ja harjoittelu itsessään on hyvässä mallissa, kovien treenipelien puute on ainoa osa-alue mitä pitää parantaa jotta saa paketin lopulliseen kuntoon, siihen voi laskea myös kisamatsien pelaamisen. Lähitulevaisuus tulee kertomaan paljon mahdollisen kisauran aloittamisesta.

Minkälaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi tulevaisuuteen liittyen uraasi snookerpelaajana?

Lyhyen ajan tavoite on päästä kilpailemaan maintourille. Sen jälkeiset tavoitteet pidän vielä itselläni, mutta siihen liittyy pärjäämistä kisoissa.

Snookerurasi on ollut vaikea sairastelun, sisäkorvan sairauden takia. Onko sairaus siinä määrin parantunut, että pystyt nykyään harjoittelemaan ja kilpailemaan täysillä?

Terveys on hyvällä mallilla. Ainoa jäänne on flimmeri (eteisvärinä,sydämen rytmihäiriö) minkä kanssa joudun taistelemaan joskus. En pidä sitä minkäänlaisena esteenä snookerin pelaamiselle, pelaa millä tasolla tai miten kovaa vaan. Pystyn ylläpitämään fyysistä kuntoani sekä pelikuntoani haluamallani tavalla. Rajoituksia ei sen suhteen ole.

Minkälaiset ovat treenimääräsi näinä päivinä? Tuleeko treenattua vielä yhtä paljon kuin joitakin vuosia sitten? Entäs treenirutiinit, minkälaisia ne ovat, ja ovatko treenirutiinit muuttuneet?

Neljän kuukauden ajan olen treenannut suhteellisen paljon ja tuloksia rupee nyt näkymään - vihdoin. En oikeastaan vuoden 05-06 jälkeen ole harjoitellut samaan malliin kuin nyt, siis määrällisesti.
     Viikon pöytäaika on siinä 40 tunnin kieppeillä tällä hetkellä, välillä enemmänkin. Intoa riittää. Rutiinit olen pitäny erittäin yksinkertaisina ja painottanut pre-shot rutiiniin, eli helppoja harjoituksia ja paljon toistoja jotta voi painottaa sitä pre-shottia enemmän. Olen yrittänyt nostaa pelitempoa myös joten hyvä valmistautuminen lyöntiin on avaintekijä. Rutiineja ei ole kuin vajaat 10 erilaista mikä on todella vähän, niistä puolet on erilaiset line-upit, muutama eri versio pitkistä lyönneistä ja pari seifti rutiinia mitä sitten ajan läpi.
   Kysyt varmaan onko se tylsää? No kyllä ja tarkoitus onkin että sitä henkistä terävyyttä vaaditaan jotta tulosta syntyy. No pain,no gain.

Teit viime joulun alla kotimaisessa rankingturnauksessa hurjan kilpasuorituksen, 147 maksimibreikin. Kuinka tavallisia maksimit ovat sinulla nykyään harjoitustilanteessa?

Niitähän on tullu nyt pari kisoissa mikä on aina mukavaa, piristävä lisämauste. Matsin voittaminen on kuitenkin tärkeintä. Eilen tuli treenimatsissa yksi, niitä tulee silloin tällöin, riippuu miten aggro moodi on päällä, niitä pitää kuitenkin aina hakea vähän. Eivät ne ole oleellisia freimin voittoa ajatellen.

Kenen kanssa harjoittelet? Löytyykö Suomesta niin hyviä pelaajia, että he voivat ”sparrata” sinua ammattilaispelejä silmällä pitäen?

Johannes Kauhasen kanssa harjoittelen, en paljoa muiden. Treenit menee suurimmaksi osaksi soolona. Maintour-pelejä ajatellen Suomesta ei saa treenipelien muodossa apua. Kehittyvien suomalaisten snookerpelaajien AINOA mahdollisuus saada kokemusta ja näkemys siitä mitä peli vaatii pärjäämiseen maintour tasolla, on päästä harjoittelemaan huippupelaajien kanssa. Jopa EM- tai MM-kisat amatööritasolla ovat kaukainen huuto siitä mitä peli vaatii oikeasti.

Mikä on mielestäsi suomalaisen snookerin nykytila, ja tulevaisuus? Onko näköpiirissä nuoria pelaajia, joista voisi kykyjen puolesta muotoutua tulevia ammattilaispelaajia?

Potentiaalisia pelaajia on, vaatii tietenkin koko paketin toteuttamista. Jotta näillä jätkillä olisi mitään saumaa niin britteihin niin kuin olisi jo, enkä tarkoita mitään parin viikon reissuja vaan niin että saa sen näkemyksen ja kovuuden mitkä on kisapelaajan peruspilarit. Siinä voi mennä useampi vuosi, itsellä meni 3-4 vuotta. Se on paljon pyydetty nuorelta kaverilta, mutta ainoa tapa omasta mielestäni. Toivon, että Suomesta löytyy kavereita ketkä ovat valmiita ottamaan tarpeelliset askeleet, sitä myötä on mahdollisuus pärjätä.

Olet kaikkien aikojen century breaks –tilastossa sijalla 34 (115 satasta 16 kaudessa, lähde: wikipedia), mikä on kerrassaan häkellyttävän hieno suoritus. Tuossa tilastossa taakse jäävät sellaiset nimet kuin Paul Hunter, Mark Davis, Ricky Walden ja Jamie Cope. Kuinka korkealle itse arvostat tällaista tilastokarkkia?

Ei merkitse mitään. Erän voitto tärkein aina, siihen riittää 70 pistettä ihan yhtä hyvin. Breakbuilding on yksi vahvimmista peliominaisuuksistani, joten ehkä sitä myötä niitä on tullut muutama.

Mikä on mielestäsi urasi tähän mennessä suurin saavutus?

Etten vetäny Mark Kingiä turpaan joskus UK Championship -turnauksessa matsin jälkeen, minkä hävisin 9-7. Hajotin kepin salkkuineen parkkipaikalla ja heitin pusikkoon. Suuri saavutus oli myös junnujen maailmanmestaruus, oli silloin nuorelle kollille iso juttu.

Riittääkö pelaamisen lisäksi intoa seurata ammattilais-snookeria esim. televisiosta, eli oletko edelleen ns. snookerfani?

Juu, olen fani sekä oppilas. Huippumatseista oppii aina jotain.

Onko sinulla edelleen ystäviä ammattilais-snookerpelaajien keskuudessa, pidätkö edelleen yhteyttä heihin?

Pidän yhteyttä kyllä, 4-5 kaverin kanssa juttelen vieläkin.

Ronnie O´Sullivan on pitänyt käytännössä vapaavuoden, mutta tulee virkavapaalta suoraan MM-turnaukseen puolustamaan titteliään. Minkälaisiksi arvioit Ronnien mahdollisuudet kauden suurimmassa turnauksessa?

Ronnie on aina mysteeri. Sen verran tiedän, että on pelannut näytösmatseja jonkun verran ja nyt sitten treenannut ahkerasti. Joutuu kovaan mediarumbaan, mikä voi olla kova paikka noinkin kokeneelle veturille pitää pelisilmä tarkkana. Ensimmäinen matsi kertoo paljon, toinen vielä enemmän koska silloin on odotettavissa, että vastaan tulee sijoitettu pelaaja. Sen jälkeen voi laskea, että ollaan takaisin normikaavassa. Yksi voittajaehdokkaista.

Aki Kauppinen on paljastanut, että olet ilmeisesti selostamassa jälleen MM-kilpailuja Eurosport –kanavalla. Selostatko aiempaan tapaan vain semifinaaleita ja finaalia, vai enemmänkin?

Kyllä, Aki Kauppisen vieraaksi menen. Finaali ja ainakin toinen semi on tiedossa.

Kenen toivot pärjäävän MM-kilpailuissa, eli henk. koht. suosikit ja veikkaukset menestyjistä?

Selbylle soisin voiton, kuten myös Ronnielle. On puhuttu siitä kuinka avoin kisa on tiedossa mutta totuus on, että pieni nippu pelaajia ratkaisee kenelle pytty menee. Selby, Robertson, Ding, Ronnie, Higgins - tuossa järjestyksessä mun suosikit.

Judd Trump on yksi nuorista snookertähdistä, joiden varaan lasketaan tulevaisuuden suhteen paljon snookerfanien keskuudessa. Mitä mieltä olet Trumpista ja hänen pelityylistään?

Todella viihdyttävä pelaaja, pelityyli ei anna paljon marginaalia sille miten hyvässä kunnossa pitää olla että pärjää. Epätasaisuutta on aina odotettavissa. Kehittyy vielä mikä ei tiedä muille pelaajille hyvää. Ehdottomasti yksi snookerin johtotähdistä ja persoonaltaan hyvä sellainen niinkin nuoreksi.

Takanasi – ja toivottavasti vielä edessäkin - on suomalaisittain vertaansa vailla oleva snooker-ura, johon on mahtunut paljon värikkäitä vaiheita. Oletko koskaan harkinnut kirjan kirjoittamista aiheesta, ts. omaelämänkertaa?

(Robin nauraa) Ei ole käyny mielessä. Kyllä tässä ollaan sen verran riviukon elämää eletty että en usko että siitä kirjaa saisi.

***

Cue Power - Snookerblogi kiittää haastattelusta Robin Hullia, ja toivottaa menestystä ja ennen kaikkea onnea tulevaisuudelle. Kiitos myös Veikko Hannulalle avusta.

Snookerkevät lämpenee vähitellen

Kuva: Anna Gowthorpe/PA

Vaikka aurinko ei vielä juuri lämmitä, on snookermaailmassa jo alkanut tuttu keväinen säpinä. Kauden suurista turnauksista on enää kaksi jäljellä. China Open -turnauksessa lämmitellään Sheffieldin MM-turnausta varten, joka pelataan 20. huhtikuuta - 6. toukokuuta.

Snookerblogi on ollut pitkällä tauolla, joten yhdessä blogissa ei voi käydä läpi kaikkia kuluneen kauden tapahtumia kattavasti. On kuitenkin aiheellista todeta, että kausi on ollut hyvätasoinen ja tasainen. Kahdestatoista ensimmäisestä rankingturnauksesta (mukaanluettuna siis myös pienemmät PTC-kisat) jokaisella oli eri voittaja. Kauden loppusuoralla näyttää siltä, että kovia nimiä ovat ne vanhat tutut: Judd Trump, Mark Selby, Neil Robertson, Shaun Murphy, John Higgins, Stephen Maguire ja tuore turnausvoittaja ja 147-breikin tekijä, Ding Junhui.

Ronnie O´Sullivanin meno/paluu

Hetken aikaa näytti siltä, että Ronnie päätti lopettaa uransa huipulla: viime keväänä hän juhli neljättä maailmanmestaruuttaan - ja katosi. Uuden kauden alettua tämä snookernero ei enää ilmoittautunut mukaan main tourille ja spekulaatiot hänen uransa tolasta yltyivät. Koko kausi ilman Ronnieta on tuntunut monen snookerfanin mielestä hieman valjulta ilman hallitsevaa mestaria ja verratonta viihdyttäjää. Ronnie taitaa olla lajinsa viimeinen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Snookerin kattojärjestön päämies Barry Hearn on vakuutellut niin yleisölle kuin lehdistöllekin, että sotahan ei yhtä miestä kaipaa, ja ladannut pöytään tilastot, joiden mukaan snookerin TV-suosio olisi tällä kaudella kasvanut. Ja tottahan se on, tuskin yksikään oikea snookerin ystävä jättää lajia sikseen Ronnien poistumisen myötä, mutta suurehko enemmistö faneista tuntuu silti kaipaavan Rakettia.

Viimein Ronnie kuitenkin kutsui koolle lehdistötilaisuuden, ja 25. helmikuuta 2013 hän ilmoitti tekevänsä paluun snookerareenoille Sheffieldin maailmanmestaruusturnauksessa keväällä. Masennuksen kanssa paininut pelaaja ei sittenkään osannut elää ilman snookeria, vaikka snooker elikin ilman häntä. Snookerfanit ovat luonnollisesti repeilleet onnesta.

Snookerin maine vaakalaudalla?

Toinen kauden mittaan puhuttanut aihe on ollut sopupelit. Joe Jogia vedettiin tourilta häpeälaatikkoon jo viime kesänä ja hänet tuomittiin kahden vuoden pelikieltoon sopupeliepäilyjen vuoksi. Tuomionsa jälkeen Jogia availi pariinkin kertaan sanaisen arkkunsa. Hän vakuutti syyttömyyttään, mutta kertoi myös tietävänsä kuinka paljon snookermaailman sisällä on rikollista toimintaa ja sopupelejä. Samanlaisia kommentteja kuultiin John Higginsin sopupeliepäilyjen aikaan kesällä/syksyllä 2010.

Kirsikkana törkykakun päällä on Stephen Lee, top 16-pelaaja, joka oli vielä viime kesänä ja syksynä todella kovassa iskussa. Yhtäkkiä WPBSA rykäisi hänet kilpailukieltoon, ja tutkinta jatkuu edelleen. Leen tilanne vaikuttaa todella pahalta, ja on omalta osaltaan kiihdyttänyt pohdintaa snookerin "puhtaudesta".

Myös Lee vakuuttaa syyttömyyttään ja suunnittelee paluuta kevään MM-kilpailuissa, mikäli WPBSA sen sallii. Snookerblogi ei ota kantaa syytöksiin, vaan toivottaa Leelle tsemppiä ja toivoo pikaista paluuta. Lee on pöytien ääressä ollut aina todellinen herrasmies, ja tuottaa hyvin pelatessaan poikkeuksellisen kaunista snookeria.

Kausi jatkuu...

Kuten sanottu, keväällä snookerympyröissä käy melkoinen surina. Enää yksi valmentava Kiinan turnaus ja sitten kaikki silmät on suunnattu Crucible -teatteriin.

China Openin jälkeen lyödään myös rankinglista ajan tasalle ja tätä kohtaa pitävät huolestuneena silmällä monet pelaajat. Automaattisestihan turnaukseen pääsee mukaan 16 maailman parasta, mutta tänä vuonna tuo luku on poikkeuksellisesti 15, sillä Ronnie pääsee hallitsevana mestarina mukaan automaattisesti - ja koska hänet on rankattu nyt sijalle 28, tulee hän tiputtamaan 16. sijoituksella olevan pelaajan karsintoihin.

Tällä hetkellä huolta sijoituksistaan kantavat erityisesti Barry Hawkings (sijalla 14), Allister Carter (sijalla 15), Mark Davis (16) ja Stephen Lee (17). Kaikki eivät mahdu suoraan mukaan, osalle tie aukenee vasta karsintapelien kautta.

Kävi miten kävi, keväästä tulee epäilemättä jälleen snookerfanin kulta-aikaa. Pelaajat ovat kovassa kunnossa, ja kaikki pääsevät todistamaan hallitsevan mestarin paluuta kilpa-areenoille. Kauden huipennus ei voi olla muuta kuin herkullinen. Monien silmissä kiiluu tietenkin jo mahdollisuus Ronnien ja tämän hetken ykkösen, Judd Trumpin välienselvittelyyn.

Jättäkää toki kommentteja ja kertokaa omat suosikkinne mestaruuskilpailuihin ja arvionne Ronnien kunnosta pitkän tauon jälkeen.

Taustatietoa:

Ranking-lista
BBC Sport: Ronnie O'Sullivan to defend snooker world title
The Guardian: Stephen Lee 'devastated' by suspension over suspicious betting patterns

Kauden kohokohdat edessä

Snookerkausi 2011-2012 on ollut hyvässä vauhdissa jo muutaman kuukauden. Snookerblogi palaa tauolta ja kertaa snookerskenen viime aikojen tärkeimpiä tapahtumia ja pohtii tulevaa.

Viime vuosina hyvin typistetyiksi jääneet snookerkaudet ovat enää kaukainen muisto. Tänä vuonna snookerkalenteri on täynnä turnauksia, ja mm. Eurosportilta saamme seurata taitavimpien pelaajien otteluita harva se viikonloppu. Jo kesällä alkanut kausi on edennyt nyt siihen pisteeseen, että edessä on yksi kauden kohokohdista: UK Championships. Kauden muutkin helmet ovat vielä luonnollisesti edessäpäin, tammikuussa Masters ja huhtikuussa se isoista isoin, MM-kisat.

Sävelet ovat samat kuin ennenkin, kärjessä kiiltelevät mm. Mark Selby, Mark Williams ja hallitseva maailmanmestari John Higgins. Muutoksiakin on tapahtunut. Ronnie ”The Rocket” O´Sullivan on tipahtanut jopa sijalle 11. ja Stephen Hendry kokonaan ulos TOP 16:sta, sijalle 20. Virallisen, juuri uusitun rankinglistan löydät Worldsnooker.comin sivuilta

Robin Hullin paluu

Suomalaisittain tämän kauden teki erityisen kiinnostavaksi Robin Hullin, Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän snookerpelaajan paluu kilpapöydille. Terveydellisistä syistä muutamia vuosia sitten uransa paketoineen Hullin paluu on tapahtunut QSchoolin kautta. Pelit ovat näyttäneet hyviltä ja plakkarissa on hyviä voittoja. Näillä näkymin kohtuullinen tulostaso ei kuitenkaan riitä lähellekään pitämään ”Roopea” ammattilaissarjassa tätä kautta pitempään, sillä sijalta ”yhdeksänkymmentäjotain” on erittäin vaikea nousta 64:n joukkoon, ja tätä kautta turvata paikka main tourilla.

Vaikka ranking-järjestelmää on uusittu, uusien pelaajien on silti järjettömän vaikeaa nousta häntäpäästä 64:n joukkoon. Se vaatisi merkittävää menestystä useista isoista turnauksista. TV-pöytien kautta se nopea nousu voi tapahtua, ei karsintavaiheiden. Ja kun PTC-turnauksiin osallistuminen lienee monille liian kallista suhteutettuna potentiaaliseen hyötyyn, jää jäljelle vain ns. major-turnaukset. Niissä ei voi sitten montaa palloa ohi lyödä.

UK Championships

Joulukuussa starttaa kauden yksi kolmesta suur turnauksesta, UK Championships. Ensimmäisellä kierroksella ylivoimaisesti kiinnostavin ottelu on Ronnie O´Sullivan vastaan veteraanimestari Steve Davis. Vaikka Davisilla on häviävän pienet mahdollisuudet voittaa The Rocket, se on silti matsi, jota ei voi missata: kaksi legendaa vastakkain. Kysymyksessä on raketti vastaan spagetti -asetelma. Ronnie tykittää ja Davis yrittää jumittaa pelin, ja turhauttaa Ronnien. Jo selviäminen suurturnauksen pääsarjaan oli 54-vuotiaalta Davisilta hyvä suoritus, rankingsijoitus kun on nykyään jo 40:n tuolla puolen. Steve itse kommentoi asiaa:  "You can't ask for more than a match against Ronnie at the UK. It's what we play for. Plus it gives me a day when I don't have to sit next to John Parrott". UK Championshipsin pelikaavioon voit tutustua täällä

Suomen Robin Hullin tie nousi pystyyn karsintojen kolmannella kierroksella. Ensin tuli hyvät voitot Lucky Vatnanista ja varsinkin Yu Delusta, mutta Peter Lines osoittautui jo liian kovaksi pelimieheksi, pataan tuli 4-6.