Onko Selby tylsä?

Viime sunnuntaiaamuna Mark Selby ja Barry Hawkins aloittelivat China Openin finaalia. Pitkään ei tarvinnut Twitteriä selailla kuuma kahvikuppi kädessä, kun ruutuuni ilmestyi näitä tyypillisiä, Selbyn persoonaa ja pelitapaa väheksyviä viestejä. "Selby tuhoaa snookerin pelitavallaan" (wtf?). "Kuolettavan tylsää snookeria". "Selby on niin tylsä".

On olemassa snooker-faneja, sitten on olemassa ns. Ronnie-faneja. On varmasti tarpeetonta huomauttaa, että kritiikkini asiassa ei liity Ronnieen - kukapa snookerin ystävä ei nauttisi hänen pelistään?

Snooker-fanit arvostavat hyvää snookeria ja hyviä snookerpelaajia, ja ennen kaikkea, he arvostavat ja ymmärtävät snookeria pelinä. Ronnie-fanit ovat puolestaan - hieman yleistettynä - yksinkertaisempaa kansaa: heidän mielestään Ronnie on ainoa mielenkiintoinen pelaaja, ja snooker lajina kiinnostava vain kun Ronnie pelaa. Yleisesti ottaen ärsyttävää porukkaa, joiden kanssa on tylsää seurustella.

Selbyn vähättelijät ovat yleensä ns. Ronnie-faneja, tai ainakin heihin rinnastettavia.

Snookerfania usein ärsyttää Selbyn väheksyminen, vaikka hänen taitojaan ei kiistä enää kukaan. 3 maailmanmestaruutta, 8 Triple Crown-titteliä, rankingturnausvoittoja 12 kpl. Hänen ansioluettelonsa on selkeästi kovempi kuin vaikkapa Dingin, Robertsonin, Murphyn tai Trumpin. Legendojen listalla hänen nimensä on heti Ronnien, Higginsin ja Williamsin perässä. Numeroita ja rankkauksia voi jokainen vääntää haluamaansa suuntaan, itselleni Triple Crownit ja erityisesti maailmanmestaruudet painavat vaakakupeissa aina eniten.

Mutta onko Selby tylsä? Väittäisin, että ei ole - ellei nyt ole pakko verrata häntä Ronnieen. Vertailu Ronnieen ei ole kenellekään eduksi. Kaikki ovat hitaita ja konservatiivisia Ronnieen verrattuna. Selby pelaa klassista snookeria. Hänen lyöntivalikoimansa on erinomainen. Hän tietää tasan tarkkaan milloin hyökätä ja milloin puolustaa. On äärimmäisen harvinaista nähdä Selbyn tekevän väärää lyöntivalintaa.

Selbyä on kutsuttu usein myös negatiiviseksi pelaajaksi. Tämä on mielestäni selvää: Selby ei ole missään nimessä negatiivinen pelaaja. Negatiivinen pelaaja pelaa turvalyönnin silloinkin kun selkeänä vaihtoehtona on hyökkäys (tästä raadollisin esimerkki Rory McLeod). Taas, kysymys on lyöntivalikoimasta, pitää tietää milloin hyökätä ja milloin puolustaa. Steve Davis oli tässä omana aikanaan mestari - siitäkin huolimatta, että oli omalta osaltaan viemässä snookeria aggressiivisempaan suuntaan. Selby ei ole tässä sen huonompi. Hän hyökkää silloin kun se on fiksua, ja hän osaa tehdä tämän valinnan kenties paremmin kuin kukaan muu ammattilaisista. Tässä mielessä hän on selkeästi vahvempi pelaaja kuin esim. Ronnie, joka usein hyökkää silloinkin, kun ei ehkä kannattaisi. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä Ronnien ottelu Elliot Slessoria vastaan Kiinassa.

Kun Selby hyökkää, hän on useimmiten tappava. Satasen breikkejä hänellä on tilillään jo 520, jolla hän sijoittuu kaikkien aikojen listalla sijalle 6. Ammattilaisena hän on pelannut tilastollisesti 7759 erää, joissa siis 520 satasta. Erät/sataset-prosentiksi tulee siis 6.7% - kaikkien aikojen listalla hän on tässä sijalla 7.

Onko Selby hidas? Riippuu keneen verrataan. Taas, Ronnieen verrattuna on. Ronnie on menneellä kaudella ollut 131 pelaajasta nopein pelaaja n. 16 sekunnin AST (average shot time) ajalla. Selbyn vastaava luku on 23, joka sijoittaa hänet 131 pelaajan listalla sijalle 48. Listan loppupäästä löytyy yli 30 sekunnin lukuja, joten Selby lähempänä tourin nopeimpia kuin hitaimpia. Selby ottaa sen ajan, mikä lyönnin suorittamiseen vaaditaan, ei enempää eikä vähempää. Mielestäni tourilla on pelaajia, jotka kuhnaavat lyöntinsä äärellä tarpeettoman kauan, mutta Selby ei ole yksi heistä. Jokaisella pelaajalla on oma rytminsä.

Turvapelissä ja taktiikkapuolella Selbyä parempaa pelaajaa ei ole. Vaikka näin kuulee joskus väitettävän, mielestäni Selbyllä ei ole pakonomaista taipumusta turvapeliin, tässä on kysymys edelleenkin siitä lyöntivalikoimasta. Selby pelaa yleensä oikean lyönnin oikeassa paikassa. Olen kuullut sanottavan, että tällainen on tylsää ("Ronnie olisi hyökännyt"), mutta toisaalta, tällaiset kommentit kertovat ennen kaikkea ymmärtämättömyydestä. Pelaajan ensisijainen tehtävä on voittaa jokainen erä, jonka hän pelaa, keinolla millä hyvänsä. Vaikka eipä sinänsä, Selby on suorittanut muutamia pöydän putsauksia, jotka luovuudessaan ja taidossaan ovat kerta kaikkiaan maailman hienoimpia - viihdyttävyydessään täysin verrattavissa vaikkapa Ronnien vastaaviin.

Mitä tulee Selbyn persoonaan, jokainen muodostakoon oman mielipiteensä. Selby ei ehkä enää ole lempinimensä "The Jester from Leicester" veroinen virnistelijä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä itse snookerin kanssa. Jokaisella saa ja pitääkin olla omia näkemyksiä pelaajista, suosikkeja ja inhokkeja - ne tekevät hommasta mielenkiintoisen. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa mistä näkemykset kumpuavat ja olla rehellinen niistä. Selbyn snookeria on vaikea moittia, mutta jos hänestä ei pidä persoonana, niin olkoon.

Loppuun vielä video tylsästä Selbystä tekemässä tylsää breikkiä.

Interview with Nigel Bond: "Semifinal in India proved that I can still do it at 51"

Recently i got a chance to chat with Nigel Bond. He´s a proper old school potter whose had a long and respectable career. He was nice enough to do this interview with me which i thought was very kind of him, considering i´m a Finnish blogger with a tiny blog. He talked to me about many things, for example about the possibility of continuing his career, and about the love he still feels towards snooker, a game that got him hooked more than 30 years ago.

Lets start with the latest news (which at the time was German Masters qualifiers). You suffered what I imagine was a pretty painful defeat against Aditya Mehta. You led 3-1 after the interval but in the end lost the deciding frame. Based on numbers it was a pretty long match, quite a few scrappy frames and lot of safety game. How do you feel about that match?

The German masters was pretty much like it's just been in the Scottish open. It's difficult when you are suffering with a lack of confidence, you tend to play less aggressive and frames can go scrappy like you say. I started the match well to go 3-1 up but as the match went on I got worse. I did have the chances to win 5-3 against Adiyta.


Your season so far has been a bit of mixed bag: great run in India (semifinal) but after that it´s been quite tough for you. Tell us a little bit about how you´re feeling right now about your game and the season so far?

I feel I'm playing OK in practice against the Chinese boys at the academy in Sheffield, which has been good for me but losing a lot of first round matches dents your confidence and you get on a downward spiral which is hard to get off.


Last season you talked about the strong possibility of retirement after the season, but then decided to continue. What kept you playing?

I think practicing at the academy has given me a spark. All the Chinese players work hard and put the hours in, it's a great set up and makes you want to play. I did well in the World Championship qualifiers and when you've devoted your life to something it's hard to just stop.


You´ve slipped in rankings a bit now, and your pro-card expires after this season unless you can get back to the top64, or finish in the top eight outside of the top 64, based on prize money won during the 2016/17 season (tricky stuff this!). And actually your situation is pretty good on the latter scenario. How do you fancy continuing your career after this season if it´s possible?

 If I was to drop off the tour there´s no way would I go to Q-School. I've had my time but if I stay on then I will see how things pan out.


You´ve had a long and successful career. You started your professional career in 1989. Many things have changed since then. How do you see snooker as a sport now opposed to what it was when you started? 

The game has changed massively. The tour has become worldwide. When I turned pro the game was mainly British based with a couple of tournaments overseas. There was a lot of dead wood on the tour with the same faces on the TV all the time hence why they became household names. Now even down the rankings the standard is so good. The players are more professional, practice more and more disciplined which you have to be. Sport in general is so much more competitive nowadays.


Can you tell us about how you feel about snooker these days? I mean you´ve played snooker for such a long time, and i'm sure you started out like most of us, simply because you loved the game. How much of that love is left? Is it still more about the love for the game, or is it more professional thing, just something you have gotten used to doing? How much of that old magic is still left in your eyes, do you still love the game?

Absolutely yes. I got hooked on the game and you couldn't keep me off the table. It's harder to love it when you are on a bad run but the highs far out way all the lows. To reach a ranking semifinal this season in India for the first time in 14 years was a massive buzz and that's what drives you as a player. It proves to me that I can still do it at 51!


Jimmy White, Stephen Hendry, Ronnie O´Sullivan and Mark Williams, to mention a few, have all said that in the 90´s the standard of playing was higher than today. Everyone knows there are more players now than ever, who are able to win tournaments, but i presume they mean that the top players were better in the 90´s. How do you feel about that?

Some of the top players from the 90's are still up there which shows just how good they are. It was a golden era for the game. There was a club in every town and everyone played. They certainly set the bar high. The standard at the bottom has gotten closer to the top, that´s why there aren't really any shocks these days as you know how good everyone has become. There are more players now capable of winning tournaments than ever.


During this long career you´ve had some great moments like World Championship final (1995), winning British Open (1996), Shoot-out (2011) and World Seniors (2012). Of course you´ve had disappointments as well. What do you consider the high points and low points of your career so far?

My high points are obviously the World Championship final and winning the British Open but any tournament win is a high point. I suppose the lows for me are when I play poorly and don't perform to the standard I know I can.


You are coaching at the Victoria Snooker Academy these days, which I hear is an amazing place for practicing snooker. Can you tell us a little bit more about your involvement? How much you coach, who you coach? Are you planning to turn into a full time coach after your snooker career ends?

My involvement was from the outset. I had asked Victoria with her contacts in China about the possibility of doing some coaching over there. That´s when she mentioned about setting up her own academy in Sheffield. We looked at a few possible properties to set an academy up. Any enquiries we receive regarding coaching will go through myself but they are mostly amateur players. I think coaching is the right way for me to go, I've done some coaching in Germany, Macedonia and Russia. I think in the UK to be a full time coach is difficult so it would be nice to coach all over the world as I enjoy the travel, seeing different places and meeting new people.


Ronnie O´Sullivan has, or at least had, his own show on the EuroSport. If you had your own show, The Nigel Bond Show, who would be your first guest and why?

If it was a fellow snooker player it would have to be Darren Morgan. He was one of my best mates on tour and we're still good friends, although he never shuts up but I'm sure it would be funny and entertaining!

*****

CuePower Snookerblog would like to thank Nigel Bond for taking time to do this interview. I hope his career will go on and he will get the results I feel he deserves. Class act, on and off the table.

Retiring Andrew Pagett: "Been there, done it, got the T-shirt"

Cue Power Snookerblog had an opportunity to chat with the retiring snooker pro Andrew "The Welsh Wizard" Pagett from Wales. Pagett talked about the reasons why he wanted to retire, about his friendship with legendary Mark Williams, about his family and even about the possibility of a comeback. 

 

Great chat, great person, great (ex) player. Here´s the Q & A.

 

Andrew "The Welsh Wizard" Pagett

 

Q: Some time ago you made it public that after this season you are going to retire from snooker. What led you to this decision? After all you are quite young for a snooker player.

A: The professional snooker tour has reached a stage that to be a top player you must play in every tournament. Its hard when you’ve got a young family. For most of the season I was living out of a suit case, jumping on planes, going from one hotel to another and sometimes this can all get on top of you!

 

Q: Now it seems that the last match you ever played as a pro was your second round match against Alan McManus in the 2015 World Championship qualifiers at Ponds Forge. How did you feel after the last ball was potted and the match ended?

 

A: Do you know what, I couldn't wait for the match to be over with, I was sat in my seat thinking what the hell am I doing here! I'd been up in Ponds Forge qualifying for 5 days and it hit home that the professional game is now for single lads without a family!

Q: What kind of role will snooker play in your life after retirement? Like i said, you´re quite young, surely there can be a possibility for a comeback someday?

A: I’m going to take the whole summer off and spend some quality time with my fiancé and 2 daughters, go on a few holidays and then maybe I will want to come back to snooker. I think I will play a lot of local stuff first and then you never know I might feel hungry enough to come back as a professional.

 

Q: I´ve heard you say you don´t need to play snooker to earn a living. Do you have some other profession outside snooker tables already? If yes, has it been difficult to balance snooker with your work outside the tables?

 

A: I am the proud owner of AP DISCOUNTS. This is a discount shop in the valleys that I set up about 4-5 years ago, my family help to run it when I’m away playing snooker but yes its hard to juggle 2 businesses.
 

Andew and "Willo"

Q: You are good mates with Mark Williams. In Twitter your relationship seems to be built on banter (Mark once said that Pagett is the worst snookerplayer ever to play in Crucible), but what about in "real life"?

A: What you’ve got to understand about our relationship is that I was brought up by Mark playing snooker basically, I first met Mark when he was about 19 from then I’v probably spent more time with him then I do with my family, I once lived with him for about 6 months when I was 18, he has helped me out no ends and vice versa, normally our banter on twitter is when we are sat in the club doing nothing and we’ll target someone to wind up! It always works a treat!

Q: I know you practice together as well. What is your relationship like around snookertable, do you train as equal professionals or is Mark coaching you? It must be quite an advantage to have a player of that caliber in your corner?

A: Yes we practise together most days when I can be bothered, I’m not too dedicated I’ll be honest. I’ve always said if it wasn’t for Mark I would never have got to a professional standard, he is tough to play against and if you want to win then you have to be at the top of your game. He does give me a few pointers but not many, I’m not really one that believes in coaches.

Q: So what do you like to do outside the snookerworld? What are your interests and hobbies?

A: I like to go on weekends away with the family, I play golf, cricket and like socializing in the local pub with a few pints and a game of cards!

Q: Im interested in snooker cues so i have to ask about what kind of cue do you use now, and how many cues have you had during your career?

A: At the moment I use a trevor white cue, I’ve had it for about 7-8 years now but I am looking to try something new so John Parris is in the middle of making me a new cue

The Welsh Wizard with his family

Q: Are you a snooker fan? Do you watch a lot of snooker from telly, read blogs or anything like that?

A: If I’m out of tournament then I wont watch the snooker unless one of the welsh boys are playing just so that I can give my bit of support, other then that I don’t think it’s a very good spectator sport because its too slow.

Q: Now that your snooker career is ending, what are the memories that you will be taking with you? Best moments of your career, worst moments?

A: I’m never one to take the worst moments, I can’t really remember any as I can just shrug them off. As for my best memories the one for me will always be playing at the Crucible, when you start out as a professional that’s where everyone wants to play and luckily I can say that I’ve been there, done it and got the t-shirt. Other memories are getting to the semi-final of the Antwerp open with wins over Bingham, Robertson and then another memory is beating world no1 Mark Selby in the Wuxi classic.

Q: And finally, what will you be missing most about being a professional snooker player?

A: Not a lot to be honest, I played at the highest level for years and had some great times and great laughs with all of the lads on tour and will leave with some fab memories that I can tell the kids when their older. Sadly I just fell out of love for the game and felt like it was getting in the way of my personal life. I will miss traveling with Mark and most of the welsh boys because I felt that we were like a little family, I’m sure they won’t miss me though because I was a little pain haha.

*************

I would like to thank Andrew for taking the time to talk to me and answer my questions during the last couple of months or so. I wish him and his lovely family nothing but best for the years to come. 

And who knows, maybe we´ll see him pick up his cue again one day and maybe he´ll give us more shots like this (which was NOT a fluke but a carefully calculated attacking shot by a professional player in a tough situation):  

Robin Hull uuden kauden kynnyksellä: "Nyt on virtaa"

Positiivisesti sujuneen MM-kampanjan jälkeen, ja ennen uutta kautta, oli hyvä hetki jututtaa taas Suomen snookerlegendaa, Robin Hullia. Haastattelussa Hull kertoo henkisestä valmistautumisestaan otteluihin ja fiiliksistä liittyen uuteen kauteen.Tavoitteistaan hän kuitenkin vaikenee tiukasti.

Kuva: Zimbio.com

Aloitetaan MM-kisojen karsinnoista, ja päättyneen kauden positiivisimmasta jutusta: mahtavat MM-karsinnat. Millä fiiliksillä lähdit karsintoihin vaikean talven jälkeen? Minkälaiset tavoitteet asetit itsellesi silloin?

Fiilis oli karsintoihin hyvä, pelin puolesta olin jättänyt teknillisen kehittämisen joulukuussa taakseni ja kehittänyt ajattelupuolta, joten oli mielenkiintoista nähdä tapahtuiko liikettä oikeeseen suuntaan. Tavoitteet oli läpäistä karsinnat ja Cruciblessa asetettiin uusi tavoite. En yleisesti puhu omista tavoitteista, mutta sen verran voin sanoa etten MM-kisoissa päässyt lähellekään niitä.

Kolme ensimmäistä karsintaottelua sujuivat erinomaisesti, tilastojen valossa olit selkeästi vahvempi pelaaja joka ottelussa. Neljännessä ottelussa tuli vastaan Ebdon, ja varmasti itsekin ajattelit, että voitto ei tule helposti. Minkälaisella fiiliksellä/mentaliteetilla lähdit tuohon viimeiseen karsintaotteluun? Voiko tällaiseen otteluun sinänsä valmistautua mitenkään erityisesti?

Pelitaktiikan puolesta ei voi valmistautua oikeastaan mihinkään matsiin, pelaajat osaa nykyään sopeutua niin hyvin eri tyyleihin. Varmistin että olin henkisesti ladattu koska oli varmaa että sitä testattaisi, sen jälkeen keskityin vaan omaan tekemiseen. Mentaliteetti on aina sama joka matsiin: VOITA!

Crucibleen pääseminen oli varmasti taas unelmien täyttymys. Rob Walker kutsui sinua Fighting Finn´iksi kun kävelit sisälle areenalle pelaamaan Ronnieta vastaan. Tuntuiko siltä, että olet jälleen siellä missä sinun kuuluukin olla? Taistelemassa isoista voitoista isolla areenalla?

Crucible on erityinen mesta pelaajille ja paluu nosti kyllä niskakarvat pystyyn. Se että kuulunko sinne kärkipelaajien joukkoon niin siihen tarvitaan vielä enemmän todisteita voittojen muodossa, halu on erittäin kova päästä kilpailemaan noihin tilanteisiin, varmaan isoin motivoiva tekijä harjoittelemiseen.

Pelasit hetkittäin hyvin Ronnieta vastaan, mutta Ronnie pääsi kuitenkin dominoimaan peliä käytännössä alusta saakka. Miten analysoisit itse tuota peliä?

En asettunut peliin sillä tavoin kuin olisin halunnut, oma tekeminen oli liian katkonaista ja liian paljon virheitä tuli. Siinä vaiheessa kun oma fiilis rupesi avautumaan vähän niin oltiin jo jahtaustilanteessa. Pitkät pallot oli aivan järkyttävässä kunnossa, tuntu matsin jälkeen etten lyöny yhtäkään pussiin, nyt onkin tehty töitä sen eteen. Arvosana sille matsille: 7.

Olitko henkisesti valmis tuohon urakkaan, Crucible ja Ronnie on kuitenkin varmaan se vaikein mahdollinen yhdistelmä? Uskoitko kuitenkin, että taistelemalla se voitto saattaisi irrota?

Niin valmis kuin voi olla tällä paketilla. Vaikea kombinaatio tuo Ronnie ja Crucible, mutta usko oli kohdallaan. En osaa pelata matsia niin etten uskoisi voittoon. Ihan sama onko paperilla 1% tai 99% voittomahikset.

Kokonaisuudessaan tämä MM-turnaus oli kuitenkin sinulle menestys, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka hiljainen tuo lopputalvi ja kevät oli osaltasi. Tämä varmastikin antaa uskoa ja voimia tulevalle kaudelle? Minkälaisia tavoitteita olet itsellesi asettanut? Varmasti pysyvä main tour paikka top 64:n kautta on kiikarissa?

Tour paikkaan liittyen ei ole tavoitteita, jos muut tavoitteet osuu tai pääsee lähelle niin tourpaikka pysyy kyllä siinä ohessa. On niin helppo tarkertua tuohon tour paikan säilyttämiseen että se sumentaa turnauskohtaiset tavoitteet eli en pidä sitä fiksuna tavoitteena, on katsottava pidemmälle. Avarran lisää tavoitteistani sitten kun niitä rupee saavuttamaan, siihen asti pidän itselläni.

Jos mietitään päättynyttä kautta 2013/2014, jouduit taloudellisista syistä jättämään kauden ikään kuin kesken. Tämä oli juuri se seikka, mitä eniten pelkäsit kun haastattelin sinua viimeksi: "Se on ainoa asia mitä pelkään, katsoa vierestä kun kisat rullaa ohi, eikä itse pääse mukaan rahoituksen takia. Se on kertaalleen koettu ja ei ole asia minkä haluan toistuvan." Ja nyt se juuri taisi toistua?

Kyllä, olen joutunut muuttamaan asennettani sen suhteen ja ymmärtämään että näin voi käydä myös tällä kaudella. Henkisesti raskasta mutta nyt on virtaa, ei se pahemmin paina. Jos ei tykkää tilanteesta niin voi aina pakata pillit pussiin.

Olet itse sanonut, että sinun kohdalla sponsorirahan saaminen on vaikeaa. Ainoa ratkaisu tähän tilanteeseen taitaa olla se, että rahat matkoihin pitäisi tulla palkintorahojen kautta. Onko henkisesti raskasta lähteä kauteen tästä asetelmasta, vaikka pelillisesti näyttäisikin siltä, että kuuluisit ehdottomasti siihen joukkoon, joka säännöllisesti taistelee voitoista 32-kaaviossa jne.?

Se on juuri näin, kattavaa sponsorointia ei ole löytynyt ja homma pitää saada pyörimään ns. oman käden kautta, sillä mennään. Toivottavasti tietoisuus kilpasnookerista ja mitä se vaatii kasvaa Suomessa jotta seuraavalla sukupolvelle löytyy mahdollisia sponsoreita.

CuePower -snookerblogi kiittää Robin Hullia jälleen haastattelusta ja toivottaa roppakaudella hyvää menestystä tulevalle kaudelle.

Snookerkrapula, osa 1: Mitä kaudesta jäi käteen?

MM-kisojen karsinnat ja varsinaiset MM-kisat, siinä melkein kuukausi mitä parhainta snookerviihdettä. Kevät on tosiaan snookerfanin parasta aikaa. Viimeisen kuukauden ajan snooker on täyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani, ja nyt, tämän mahtavan kuukauden loputtua, onkin aika tyhjä olo. Snookereuforia loppui kuin seinään. Tämä on siis snookerkrapula.

Mutta ei hätä ole tietenkään tämän näköinen. Kausi oli pitkä ja jännittävä, ja uusi kausi on jo ihan kulman takana. Oikeastaan aika surrealistista, että edellisen kauden ja seuraavan kauden välissä on vain kolme viikkoa. Tai no, kuten fiksu kollegani Snookerbacker sanoi: "Vaikea edes sanoa päättyykö kausi QSchooliin vai alkaako siitä". Joka tapauksessa, suurimmalle osalle ammattilaisista uusi kausi alkaa Gloucesterissä tämän kuun lopulla, jossa käydään karsinnat kauden ensimmäisiin turnauksiin, Wuxiin ja Australiaan. Miettikää miten asiat olivat vielä 4-5 vuotta sitten. Toki tämä on fanille hienoa. Mutta ennen kun mietitään tulevia, muistellaan vähän päättynyttä kautta.

Kauden neljä suurinta

Kauden neljä suurinta pelaajaa on helppoa valita: Ding Junhui, Ronnie O´Sullivan, Mark Selby ja Neil Robertson - ei välttämättä tuossa järjestyksessä tosin.

Dingillä oli kokonaisuutena mahtava kausi. Ding voitti Shanghai Mastersin, Indian Openin, International Championshipsin (kolme turnausta putkeen), German Mastersin sekä China Openin. Viisi isoa turnausta kaudessa on merkittävä saavutus. Edellinen pelaaja joka tähän pystyi oli Stephen Hendry. Kokonaisuus oli siis mahtava, mutta pahan jälkimaun Dingin suuhun jätti varmasti surkea MM-turnaus -jälleen. Ensimmäisen kierroksen tappio Michael Wasleylle. Ding varmasti vaihtaisi viisi ranking-titteliään siihen yhteen isoon, MM-titteliin. Crucible on toisille taivas, toisille helvetti.

Robertson voitti kauden alussa Wuxi Classicin ja jouluna UK Champsin. Lisäksi hän kantoi yllään ykköspelaajan viittaa koko kauden, hän menetti sen Selbylle vasta nyt MM-kisojen jälkeen. Teki myös 103 satasen breikkiä kauden aikana, mikä on selkeästi uusi ennätys ja ensimmäinen kerta, kun kukaan on pystynyt saman kauden aikana sataan sataseen. Suoritus on historiallinen ja aplodien arvoinen, vaikka mitään konkreettista hyötyä siitä ei olekaan. Ja kaikki on suhteellista: Robertson pelasi huippupelaajista eniten otteluita ja eriä: 115 ottelua ja 842 erää, hän teki siis yhden satasen 8.17 erää kohden. Verrattuna esim. Ronnieen: Ronnie pelasi 59 ottelua, 468 erää (noin puolet vähemmän kuin Robertson) ja teki 53 satasta, eli teki yhden satasen 8.83 erää kohden, lukema lähes sama kuin Robertsonilla. Tilastonikkareita saattaa kiinnostaa myös se, että ammattilaisuralla Ronnie on edelleen Robertsonia tehokkaampi break-builderi suhteutettuna pelattuihin eriin: Ronniella suhdeluku on 1/12.21, Robertsonilla 1/13.58.

Ronnie O´Sullivan voitti Champion of Champions -turnauksen, Mastersin, ja Welsh Openin sekä saavutti finaalipaikan MM-kisoissa. Teki Welsh Openin viimeiseen erään maksimibreikin. Mielettömän hieno kausi. Suhteutettuna pelimääriin (O´Sullivan jätti väliin useita turnauksia), O´Sullivan oli kauden tehokkain pelaaja, hän voitti 83% pelaamistaan otteluista. Hän myös osallistui selkeästi harvemmin turnauksiin kuin muut huiput, mutta teki silti toiseksi isoimman tilin kauden aikana: 570 000 puntaa (ainoastaan Selby meni tällä listalla Ronnien ohi saadessaan MM-tittelista 300 000 puntaa, Selbyn lopputili oli siis 698 000 puntaa). Karu finaalitappio MM-kisoissa oli varmasti hänelle ja hänen faneilleen karvas pettymys, mutta em. mittapuilla mitattuna voidaan sanoa, että Ronnie oli silti ehkäpä kauden paras ja tasaisin pelaaja.

Tuo finaalimaanantai 5.5. ei ollut kokonaisuutena mukava päivä Ronnielle: hän hävisi lopulta finaalin ja matkalla kotiin hän joutui auto-onnettomuuteen kuusivuotiaan poikansa kanssa. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut. On kohtalon ivaa, että onnettomuus tapahtui juuri Leicesterin, Selbyn kotikaupungin kohdalla.

Selbyn kausi oli ennen MM-kisoja itse asiassa melko vaatimaton. Ennen MM-turnausta hän raivasi tiensä toki kolmeen isoon finaaliin, mutta hävisi ne kaikki. Yhden Eurooppa Tourin kisan hän voitti. Hänen otteluiden ja erien voittoprosentti koko kaudelta oli selkeästi huonompi kuin kolmen edellä mainitun. Mutta MM-titteli, ja erityisesti siellä huippukuntoisen Ronnien voittaminen on niin suuri saavutus, että hänet on kuitenkin pakko nostaa kolmen huippusuorittajan rinnalle.

Kaiken kaikkiaan...

... nämä neljä persoonaa dominoivat snookerskeneä aika vahvasti läpi kauden. Muut kärkinimet näyttivät lähinnä varjoilta näihin kavereihin verrattuna.

Ehkä suurin pettymys monille oli Judd Trumpin mitättömyys. Hän ei saanut käytännössä mitään aikaiseksi koko kaudella. Toki voitti Championship Leaguen, mutta eipä juuri muuta. Trump näytti aluksi vahvalta MM-kisoissa, mutta sitten romahti Robertsonia vastaan. Tuntui menevän niin aivot kuin lyöntirulettikin sekaisin. Trumpista on povattu Ronnien seuraajaa, mutta ainakaan tällä hetkellä noita puheita ei voi perustaa juuri millekään. Onhan Trump lahjakas, mutta hän tuntuu pitävän lahjakkuuttaan vakan alla. Pahat pikkulinnut visertävät liian riehakkaasta elämäntavasta, johon kuuluu liian vähän treenausta, mutta kuka tietää, pikkulinnut visertelevät kaikenlaista shaissea jatkuvasti. Toivotaan, että Trumpin lahjakkuus ja potentiaali vielä realisoituu pelipöytien ääressä.

Suomalaisittain...

...kausi oli kaksijakoinen. Robin Hullin kausi lähti käyntiin surkeasti, voittoja ei juuri tullut, eikä sen takia myöskään palkintorahaa. Niinpä kausi piti UK Champsien jälkeen keskeyttää. Tilanne oli brutaali, ja osoittaa sen realiteetin, että nykykalenterissa pitää pystyä reissaamaan ja voittamaan matseja jatkuvalla syötöllä jos haluaa raivata tiensä sinne top-64:n. Eihän sen toki ole helppoa (tai halpaa) tarkoituskaan olla.

Onneksi MM-karsinnoissa saatiin balsamia haavoille, kun Robin veti neljä hyvää voittoa putkeen ja raivasi tiensä MM-näyttämölle. Ensimmäisellä kierroksella tuli nekkuun Ronnielta itseltään, mutta mitäs pienistä, saavutus oli silti hieno. Antaa epäilemättä hyvät eväät ensi kaudelle. Raha-provisiolistalla Robin nousi kuitenkin vain sijalle 95, eli ensi kaudelle jäi töitä tehtäväksi.

Kiitos kaikille lukijoille palautteesta ja kommenteista. Ja kiitos, että olette jaksaneet käydä lukemassa blogia siitä huolimatta, että julkaisutahti on varovasti sanottuna vaihteleva.

Muistakaa, että blogia, ja omia mietoksiani voi seurata myös Twitterissä @CuePowerBlog

Laitetaan tähän loppuun vielä loppukevennykseksi kuva Stephen Leestä. Tiedätte varmaan tapauksen. Palataan asiaan vielä varmasti...

Kuningas Selbyn valtakausi alkoi

Mark Selby voitti viimeinkin snookerin maailmanmestaruuden 5.5.2014 kukistamalla finaalissa itsensä Ronnie O´Sullivanin 18-14.

Kokonaisuudessaan Selby pelasi mielettömän hienon turnauksen. Jo semi-finaalivoitto Neil Robertsonista oli härkämäinen suoritus, sillä Robertson pelasi myös hienoa turnausta, tehden mm. kauden sadannen satasen breikin, historiallinen saavutus sekin. Huippukuntoisen ja kovahermoisen O´Sullivanin kaataminen finaalissa oli kuitenkin urotyö, johon lopulta aika harva tuntui uskovan. Twitterissä ja televisiossa asiantuntijoiden arviot Selbyn mahdollisuuksista ennen finaalia (ja vielä ensimmäisen päivän jälkeenkin) olivat jokseenkin pessimistiset.

Selby kuitenkin nojasi, varsinkin finaalin toisena päivänä, omiin vahvuuksiinsa: huimaan taktiseen peliin ja peräänantamattomuuteen. Ronnie pääsi vain hetkittäin domonoimaan peliä isoilla breikeillä, suurimmaksi osaksi Selby sitoi Ronnien puuduttaviin turvakamppailuihin, jotka päättyivät useimmiten Selbyn voittoihin.

Ensimmäisen päivän jälkeen Ronnie oli hienoisessa 10-7 johdossa, joka on historiallisesti yleensä riittänyt Ronnielle. Mutta ei tällä kertaa. Selby tuli toiseen finaalipäivään sissin asenteella ja alkoi nakertaa Ronnien peliä erä kerrallaan. Pala palalta Ronnien peli alkoi musertua ja pelin loppuessa Selby näyttikin, jos ei nyt selvästi, niin ainakin jokseenkin vahvemmalta pelaajalta. Selkeää kieltä kertoo sekin, että Selby voitti viimeisistä 17 erästä 13. Kukahan on viimeksi moukaroinut O´Sullivania tällä tavalla? Vai onko koskaan, kukaan?

Ei Ronniekaan heikolta näyttänyt, päinvastoin. Ronnie näytti kaikille, että hän ei ole hyvä pelkästään johtamaan otteluita, hän myös jaksaa taistella viimeiseen asti, vaikka tahtipuikko on livennyt jo kädestä. Selby teki ottelun mieleisekseen, eikä Ronnie saanut enää toisena päivänä määrätä rytmiä ottelulle, mutta Ronnie teki sen mitä pystyi. Kuten Ronnie itsekin sanoi, lopputulos voisi olla eri jos molemmat pelaajat olisivat heitelleet "tonneja" toistensa niskaan, mutta nyt pelissä oli kyse turvapelistä ja siinä Selby on mestari. Ronnie ikään kuin vedettiin mukaan sellaiseen otteluun, jossa hän ei missään nimessä haluaisi olla mukana. Se voitaneen sanoa nyt ääneen, Selby on nykyään lajin paras taktinen- ja turvapelaaja, parempi kuin sellaisiksi aikaisemmin mainitut Steve Davis, John Higgins tai Alan McManus. Hänen lyöntivalikoimansa on vertaansa vailla ja valkoisen hallinta on käsittämätöntä. Siihen Ronnie tässä finaalissa kompastui. Tällainen peli on pahinta myrkkyä Ronnielle, siksi hän onkin jo aikaisemmin antanut Selbylle lisänimen "The Torturer", Kiduttaja.

Selby ansaitsee mestaruutensa. Hän on alisuorittanut MM-kisoissa pitkään. Hän on ollut rankattu viiden tai kolmen parhaan joukkoon iät ja ajat, ja hänen olisi pitänyt jo saavuttaa MM-kisoissa enemmän. Mutta sellainen on Cruciblen taika, joillekin se on vaikea paikka (Jimmy White, Ding Junhui). Tämä oli vasta Selbyn toinen finaali, edellinen oli vuonna 2007 Higginsiä vastaan, ja siinäkin tuli tappio. Kaksi finaalia on suhteellisen vaatimaton tulos MM-kisoista Selbylle, ottaen esim. huomioon, että hän on samana aikana voittanut Mastersin kolmasti (+plus muita turnauksia), ja hän on juuri täyttämässä "jo" 31 vuotta. Mutta enää sillä ei ole väliä, hänellä on MM-pokaali hyppysissään, taika on murrettu, ja epäonnistumiset unohdettu.

Tämä saattaa Selbyn kohdalla avata tulvaportit, kukapa tietää. Joka tapauksessa, juuri nyt hallitsee Kuningas Selby I. Valtakauden kestosta ei vielä osaa kukaan sanoa, mutta ainakin O´Sullivan tekee vuoden päästä kaikkensa riistääkseen tittelin Selbyltä taas itselleen. Muutamalla muullakin ammattilaispelaajalla saattaa olla samansuuntaisia aikomuksia.

"My father passed away with cancer when I was 16, two months before I turned professional, and his last words to me were 'I want you to become World Champion'. I said to him I will be one day it's just a matter of when not if."

- Mark Selby, voitettuaan MM-tittelinsä myöhään illalla 5.5.2014.

Robin Hull pelasi itsensä MM-lopputurnaukseen Crucibleen

Kuva: Worldsnooker.com

Robin Hull teki sen, mitä kaikki suomalaiset snookerfanit toivoivat, mutta minkä toteutumista monet epäilivät: voitti kaikki neljä karsintaotteluaan ja pelasi itsensä läpi MM-lopputurnaukseen Crucibleen, snookerin pyhättöön. Tie ei ollut helppo, mutta Robin todisti olevansa valmis mihin tahansa. Nyt kaikki on mahdollista.

Heikosti sujunut kausi 2013/2014 voidaan nyt aiemmilta osilta unohtaa, vain MM-turnauksella on väliä. Robin saapui ensimmäiseen otteluunsa selvästi hyvin valmistautuneena ja kaatoi suositun maltalaislegendan Tony Dragon helpon näköisesti 10-3. Seuraavassa ottelussa kaatui taitava kiinalaispelaaja Tian Pengfei 10-6. Kolmannessa ottelussa Robin paiskoi kumoon lähes näytöstyylisesti englantilaisen Ian Burnsin 10-3.

Neljäs ja viimeinen karsintaottelu olikin sitten jo jotain ihan muuta. Vastaan asettui Peter "Psycho" Ebdon, entinen maailmanmestari, UK Champion, ja useiden muiden turnausten voittaja. Uupumattomana grinderinä tunnettu Ebdonkin helisi suomalaisen käsittelyssä, vaikka tekikin ottelusta Robinille pitkän ja vaikean. Robin ei päässyt tällä kertaa tekemään erityisen isoja breikkejä, mutta hermojaraastavan taistelun jälkeen hän upotti brittilegendan lukemin 10-8. Twitter oli taas liekeissä. Oli tapahtunut jotain uskomatonta.

Monet ulkomaiset bloggarit ja toimittajat joutuivat selailemaan arkistojaan ja näpyttelemään suomalaistaiturin nimen googleen. "Robin Hull... Nimi on tuttu, mutta mites tämä menikään...". Robin kuului 2000-luvun alussa snookereliittiin, ja pääsi myös vuonna 2002 MM-turnaukseen Crucibleen, mutta terveysongelmat alkoivat vaikeuttamaan Robinin pelaamista. Terveysongelmat johtivat lopulta vuonna 2008 siihen, että ura pistettiin pakettiin. Robinin nimi jäi useiden mieleen, mutta monelle nuoremmalle Robin on lähes tai täysin tuntematon suuruus.

Viimeiset pari vuotta Robin on yrittänyt palata huipulle, mutta tie on katkennut turnauksissa turhan usein ja turhan aikaisin. Vasta nyt kova työ on alkanut tuottamaan selkeitä hedelmiä, ja yhtäkkiä hänen nimeänsä toistellaan joka paikassa, jossa snookerista puhutaan.

Robin Hull on nyt siis 32 parhaan pelaajan joukossa MM-kisoissa. Kävi Cruciblessa mitä tahansa, on selvää, että Robinin rankingsijoitus paranee ensi kaudelle, ja tulevaisuus näyttää siltä osin kirkkaalta. Näillä näytöillä on helppo nähdä Robinin voittavan tasaisesti otteluita ensi kaudella. Taidot ja hermot eivät lopu kesken edes huipputasolla, se on nyt nähty.

Robinin nälkä ei lopu syömällä. Vaikka tien raivaaminen legendaariselle MM-näyttämölle Sheffieldiin, Crucible -teatteriin, on jo kova suoritus itsessään, Robin kokee varmasti, että urakka on vielä pahasti kesken. Nyt alkavat ne kovat pelit. Jaossa on isot rahat. Robin taitaa viimeinkin olla valmis näihin peleihin.

Vaikka Suomen lehdistö onkin huomioinut Robinin otteet tänään kiitettävästi, tätä uskomatonta suoritusta ei varmasti osata Suomessa arvostaa niin korkealle kuin olisi syytä. Snooker on Suomessa marginaalilaji, eikä Hullin nimi sano monellekaan mitään. Mutta kaikki alan harrastajat tietävät kuinka kovasta kaverista on kyse, ja kuinka valtava tämä saavutus on - varsinkin kun ottaa vielä huomioon Robinin vaikeudet, ja että hän on jo 39-vuotias. Kuinka moni suomalainen urheilija voi sanoa kamppailevansa paremmuudesta 32 maailman parhaan joukossa? Ei moni.

Muistakaa tämä päivä, hyvät snookerfanit. Vaikka Robin on ennenkin pelannut MM-turnauksessa, voitanee tämä suoritus arvottaa vielä korkeammalle. Käsillämme saattaa olla Suomen snookerhistorian merkittävin tapaus.

Tänään, torstaina 17.4.2014 arvotaan MM-turnauksen peliparit kisojen ensimmäiselle kierrokselle. Vastaan voi tulla kuka tahansa maailman 16 parhaan, jo valmiiksi sijoitetun pelaajan joukosta. Arvontaa voi seurata suorana klo 14.00 Suomen aikaa worldsnookerin YouTube-sivulla. 

Robin Hull raivaa tietänsä kohti MM-Cruciblea

Suomen snookerylpeys Robin Hull on takonut MM-kisojen karsintaturnauksessa jo kolme huimaa voittoa. Hänen ja Crucible -teatterin välissä seisoo enää yksi mies: Peter "Psycho" Ebdon.

Kuva: Worldsnooker.com

Kausi 2013/2014 on ollut Robinille tuskainen. Voittoja on tullut niukalti ja hän on joutunut loppukaudesta jättäytymään pois useimmista turnauksista taloudellisista syistä.

Kauden tärkeimmässä turnauksessa Sheffieldissä Robin on kuitenkin näyttänyt kaikille, että potentiaalia löytyy edelleen ja ruuti on kuivaakin kuivempaa.

Ensimmäisessä ottelussa kaatui Maltan legenda Tony Drago. Drago, joka joutui jännittämään tour-korttinsa kohtaloa, pelasi valtavien paineiden alla, eikä kausikaan ole mennyt oikein putkeen. Lukemat kertovat suhteellisen helposta voitosta: Robin voitti 10-3. Kerrottakoon kuitenkin hyvä uutinen kaikille Dragon faneille (ja hänellähän niitä riittää): Drago onnistui säilyttämään nippa nappa tourkorttinsa, tappiosta huolimatta.

Toisessa ottelussa vastaan käveli Kiinan Tian Pengfei. Vaatimattomasta rankingsijoituksesta huolimatta Pengfei on kova kaveri, tällä kaudella on kaatunut mm. Neil Robertson ja Martin Gould. Suomalaiset tiesivät, että nyt mitataan Robinin kantti ihan eri tavalla kuin ensimmäisessä ottelussa. Pengfei antoikin hyvän vastuksen, mutta ei mahtanut mitään kovahermoiselle suomalaiselle: 4-1 tappioasemassa Robin kääri hiat ylös, ja alkoi nakuttaa palloja pussiin, tuloksena 10-6 voitto. Twitter kohahti.

Kolmannessa karsintaottelussa vastaan tuli monille melko tuntematon Ian Burns. Burns todisti matsissa kyvykkyytensä nousemalla ensimmäisessä sessiossa 3-1 johtoon, ja teki ottelussa mm. 132 pisteen breikin. Tämä ei silti englantilaista pelastanut, sillä alkukankeuden jälkeen Robin hallitsi ottelua suvereenisti, tuloksena 10-4 voitto. Viimeisiin eriin Robin teki 133, 86 ja 92 pisteen sarjat. Twitterissä kävi kohina. Puhelin piipitti niin, että vaimo käski sulkemaan sen. En sulkenut.

Nyt Robin huomioitiin laajalti myös englannissa. Mm. David Hendon twiittasi:

Retweeted 10 times
David Hendon ‏@davehendon 11h
Robin Hull in the final qualifying round of the World Championship. That would be an incredible story if he made it back to the Crucible.

Aivan, aikamoinen tarina. Robinin ja Cruciblen välissä seisoo kuitenkin vielä melkoisen tanakasti yksi pelottavan kova vegaani.

Peter Ebdon

43-vuotias Peter "Psycho" Ebdon on tunnettu... sanotaanko, rauhallisesta, pelitavastaan.
Maailmanmestaruuden ja UK Champsinkin aikanaan voittanut Ebdon on pelannut melkoisen huonon 2013/14 kauden, mutta tästä huolimatta kysymyksessä on äärimmäisen vaarallinen kaveri. Ebdonin puolella on kolme kiistatonta vahvuutta:

1. Ebdon niin sanotusti "osaa voittaa", ja se on snookerpelaajalle tärkeä taito. Silloinkin kun peli ei kulje, Ebdon VÄÄNTÄÄ eriä ja matseja itselleen, vaikka väkisin.
2. Ebdonilla on hurja recordi Cruciblessa. Hän pelaa siellä aina hyvin. Hän on Crucible -teatterin kymmenenneksi menestynein pelaaja, eikä pelkää Robinia. 
3. Pelityyli: Ebdonilla on rautaiset hermot ja hänen pelityylinsä on myrkkyä useimmille. Kunto ei myöskään lopu koskaan. Pelaa sitkeää, turruttavaa turvapeliä, joka usein tuhoaa vastustajan oman pelin.

Voidaan kuitenkin sanoa, että Ebdonin pelityyli voi olla myös hänen heikkoutensa. Vaikka Ebdon on hyvä breakbuilderi, väitän, että Robin on parempi. Jos Robin pääsee paukuttamaan isoja breikkejä (ratkaisee eriä yhdellä breikillä) hyvällä itseluottamuksella, Ebdon ei välttämättä pysy mukana. En rupeaisi koskaan neuvomaan Robinia snookerissa, mutta oma kutinani on, että ei kannata antaa Ebdonin määrittää pelin tahtia turvapelillä ja 30 sekunnin lyöntiajalla. Robinin pitänee pussittaa tästä matsista voitto itselleen. Ebdonista pitää tehdä matkustaja.

Ja vielä...

Nyt voidaan jo sanoa, että Robin Hull on tehnyt paluun huippusnookeriin. Hänen nimeään ei enää kuiskata hennosti, kuten ehkä alkukaudesta, vaan nyt se karjaistaan. Robinin murahdus on kuultu Englannissa, Loud & Clear.

Kaikki varmasti uskomme ja toivomme Robinin voittavan Ebdonin (ottelu pelataan keskiviikkona 16.4., alkaen klo 13), mutta jos näin ei käy, se ei maailmaa enää kaada, Robinin suoritus on jo tähän mennessä ollut hurja. Suomalainen on nyt 48 kovimman pelimiehen joukossa, ja se lupaa hyvää ensi kaudeksi. Tämä onn noteerattu Suomen lehdistössä, mutta Robin ansaitsisi suuremman tunnustuksen. Suomalaiset eivät monissa lajeissa nouse näin korkealle.

Vaikka en edelleenkään lähtisi Robinia neuvomaan, suosittelen Häntä kuitenkin katsomaan tämän videon ennen keskiviikon peliä. Asiasta voi myös mainita Ebdonille alkukättelyn yhteydessä (valitettavasti Bloggerista ei löydy alkuperäistä Peter Ebdonin "I am a clown" -videota, mutta siitä löytyy pätkä tämän videon lopussa). Ja täten myös toivotan Robinille tsemppiä peliin!

Taustalla kuplii

Vaikka kaikkien snookerfanien huomio kohdistuukin nyt MM-kisoihin, on myös varsinaisten pelitapahtumien taustalla puhuttu mielenkiintoisista asioista. Snookerblogi kertaa viime aikojen kiinnostavimpia teemoja.

Mark Allen puhuu suunsa puhtaaksi - taas

Mark Allen on sohinut jälleen kepillä mehiläispesää kritisoituaan main tourilla pelaamisen kallista hintaa. Nykysnooker vaatii pelaajalta jatkuvaa matkustamista, eivätkä lentoliput ja hotellit ole ilmaisia.

"Tulevaisuudessa monella pelaajalle ei enää ole varaa pelata ammattilaisena", totesi Allen hiljattain haastattelussa ja povaa ammattilaispelaajien määrän jopa puolittuvan tulevaisuudessa. "Kun aloitimme ravaamaan Kiinassa aikoinaan, meille maksettiin lennot sinne. Barry Hearn (kattojärjestön johtaja) lopetti tämän, nyt joudumme maksamaan matkakustannuksia n. 10 000 - 15 000 puntaa vuodessa."

Hän myös totesi World Openin voitettuaan, että jos olisi hävinnyt ensimmäisen kierroksen ottelunsa, hänellä olisi todennäköisesti ollut vaikeuksia saada laskunsa maksettua. "Olen maailman kuudenneksi paras pelaaja. Minun pitäisi saada enemmän rahaa."

On hyvä muistaa, että kukaan pelaaja top 48-listan ulkopuolelta ei ole ansainnut yli 50 000 puntaa kahden viime vuoden ajalta.

Tähän samaan tosiasiaan viittasi myös Robin Hull Snookerblogin haastattelussa 12.4.:"Se (rahoituksen puute) on ainoa asia mitä pelkään, katsoa vierestä kun kisat rullaa ohi, eikä itse pääse mukaan rahoituksen takia. Se on kertaalleen koettu ja ei ole asia minkä haluan toistuvan. Kahden kauden kortti tuo tietenkin optioita eli voi jättää 1. kaudella PTC-kisat väliin ja pelata vaan 'isot' ranking kisat. Kauden kiertäminen kokonaisuudessa täältä suomen kamaralta vaatii noin 22.000e, noiden isojen rankingkisojen noin 8000e."

Kun suhteutetaan kauden pakolliset menot palkintorahoihin, voidaan todeta, että vain ne pelaajat, jotka pelaavat TV-tasolla jatkuvasti, voivat pitää elantoaan jokseenkin varmana - siitä huolimatta, että Hearnin aikana koko kauden palkintorahasto on kasvanut 3.5 miljoonasta punnasta 8 miljoonaan. Muut, ja varsinkin huonommin kuin 48. sijalle sijoitetut pelaajat, joutuvat elämään epävarmuudessa. Palkintorahojen päälle pelaajat saavat toki myös sponsorirahaa, mutta useimpien pelaajien kohdalla sponsorirahatkaan eivät ole järin suuria. Snookerammattilaiset ovat käyneet aiheesta vilkasta keskustelua Twitterissä, mm. Barry Pinches on julkisesti pohtinut uuden järjestelyn mielekkyyttä Twittertilillään.

Mark Allen on laukonut ennenkin kovia totuuksia suustaan, ja saanut tämän vuoksi maksaa viime vuonna 20 000 punnan arvosta sakkoja kattojärjestölle. "Pieni ääni takaraivossani yrittää sanoa minulle, että olisi parempi pitää pää kiinni. Snooker on hyvin sensuroitu laji, ja se on surkeaa. En ymmärrä miten laji voi päästä eteenpäin, jos kaikki (vastakkaiset mielipiteet) vaimennetaan."

Tapaus Stephen Lee

Stephen Lee, joka on suljettu sarjasta toistaiseksi sopupelisyytösten takia, ylitti ensimmäisen esteen taistelussaan WPBSA:ta vastaan, kun syytökset liittyen Premierliigan Higgins -otteluun hylättiin.

Häntä syytetään kuitenkin edelleen kahdeksasta muusta epäilyttävästä ottelusta, jotka pelattiin vuosina 2008 ja 2009. Asiaa käsitellään kesäkuussa. Lee ei ole itse juurikaan kommentoinut syytöksiä, lähinnä tyytynyt toteamaan olevansa syytön kaikkeen.

Joe Swail palaa ammattilaiseksi

Onneksi jotain positiivistakin: snookerveteraani Joe "The Outlaw" Swail, 43, palaa main tourille. Hän pelasi monia kehnoja kausia, ja lopulta tippui kokonaan pois ammattilaiskiertueelta vuonna 2012. Tällä kaudella hän on jatkanut pelaamista amatöörinimikkeellä, ja saanut siinä määrin menestystä (yksi PTC-finaali, sijoittuminen 16 parhaan joukkoon PTC Grand Finaalissa), että hänelle annettiin kahden vuoden pelioikeus.

Snookerin MM-kisat Sheffieldissä, Crucible -teatterissa, 20.4. - 6.5. 2013

Kahden viikon armoton kisaputki alkaa siis huomenna, lauantaina 20.4. Tulessa ensimmäisenä on titteliään puolustava mestari Ronnie O´Sullivan, joka saa vastaansa Marcus Campbellin. Ottelun voi katsoa televisiosta Eurosportilta, tai netistä maksulliselta Eurosportplayeriltä, niin tietokoneella kuin mobiililaitteillakin. Tarjolla on myös ilmaisia nettistriimejä, joita löytää otteluiden aikana mm. SportLemonista.
Koko kisojen ottelut ja aikataulut Worldsnookerin sivuilta.




Artikkelin lähteet:


Mark Allen: Players will quit expensive tour (Eurosport.com)

Pistol Mark Allen vows to keep shooting from the lip (Belfast Telegraph)

World Snooker Championship: Mark Allen has no regrets (BBC)

WPBSA drops separate Stephen Lee 'match-fixing' inquiry (BBC)

Stephen Lee hopes to clear his name of match-fixing charges in time to play in World Championship (Sky Sports)

Joe Swail back on world snooker tour after season as amateur (BBC)