Q & A with Martin Gould

CuePower Snookerblog had a great chance to chat with former Championship League, Power Snooker and Shoot-Out champion, Martin Gould. Martin proved to be exceptionally friendly and he seems to always have time for his fans – including a certain annoyingly persistent Finnish blogger. Martin and I discussed his ultimate snooker “dream match” and watching Teletubbies rather than... Well, read on and You´ll find out!

 

I´ve done some research on you, and there´s a wikipedia article on you that says you work "part-time as a debt collector". That sounds interesting. Can you tell me a little bit more about that? Do you have to break knees a lot?
I would like to say my Wikipedia account is full of rubbish. I've never ever been a debt collector. I was a part time croupier though. I'll only break kneecaps if someone messes me around :)


I´ve heard you say that you have a backround in pool. Was pool your first love in billiards? How did the transition from pool to snooker happen?

I used to play pool when I was around 7. I would go into local pub with my mum and dad. I got barred from playing when I was 9 as I was beating the adults and they didn't like it. I also played pool for London and also was England captain at junior level. I even won European under 18s in France back in 1999. I gave up pool shortly after to concentrate on snooker.


The season 2013/2014 seemed a little difficult for you. You´ve come down in rankings a bit, but still within top 32. How do you feel about this past season?

Last season was a bit hit and miss really. I had few problems during the start of the season. I didn't have a club to practice in as I got kicked out by my old club. I fell ill a couple times at wrong times like hour before my match at the uk champs. I don't make excuses, I just get on with it. But the end part of the season was good, I felt like I was findin some form again.

You played against Marco Fu in the first round at World Champs. That was your third match (of which you´ve won 2) against Fu in the first round at the Crucible. It was a great match to watch, but unfortenately you lost 10-7. What are your thoughts about that match?

The match with Marco I think was the pick of the 1st round. We both played very well and brought best out of each other. I feel I only made one mistake in the match and it cost me, but that is snooker for you.


I´ve understood you don´t want to set targets for your career, but what do you expect from next season? You must be thinking about getting back to the top 16? You should be there, you are good enough.

I've never been one for setting targets as I find something always goes wrong. But I think you´re right, I should be in top 16 but I shall just keep plugging away, doing my best and enjoy playing the game I love.


Are you a snooker fan? Do you watch games and read the news and blogs about snooker, or is playing as a professional enough snooker for you?

I am a snooker fan yes, but I do find it hard to watch other matches if I been involved in that tournament. I read some of the blogs from time to time.

Did You watch the world final, Ronnie vs Selby? How do you feel about the match?

Did I watch the final? I can politely say NO to that question. I think I watched a repeat of teletubbies......


Do you have a coach or a mentor? I know You´ve been working with Stephen Feeney?

I´ve been working with Stephen Feeney for around two years now. His sight right technology has been something that has helped me. It's been revelation to me how good he is as a coach. During this period it was the best choice I ever made so far in my career working with him. But I would also like to thank Del Hill, my former coach, he is a fantastic coach and I owe him for all the help he gave me until I met Stephen.


If you´d be allowed to play only one match ever again, who would it be against, where would it take place, and who would be the referee? Why?

That's a really tough question. I would have to choose 2010 World Champs and be 11-5 up again against Neil Robertson. Having learnt from the experience I know I can finish the job now, so it would be me against Neil and Oli Marteel as ref at the Crucible and a packed audience watching.


What is the most enjoyable memory from your pro-snooker career so far? Is there anything you´d like to forget?

I would like to forget between 2004/5 until late 2006/7 as I wasn't even playing snooker. I had given up the game and had thought I would never play again. Not many people know the problems on a personal level that I went through. Since 2007/8 I have enjoyed every moment of my career whether it was highs or lows. I am lucky I get to do this for a living, I get to see many countries, meet lots of great fans everyday. But winning tournaments is always the highlight of anyone's career and I've been good enough to win 4 so far and Im aiming to win a few more as time goes on.



CuePower Snookerblog would like to thank Martin Gould for this interview. It´s been a privilege.

You can fallow Martin Gould on twitter @gouldyballs147
Also on Facebook - Martin Gould

Muistakaa Joe Davis

Komea Lisowski, viihdyttävä Trump, maaginen O´Sullivan, konemainen Robertson. Snookerpelaajat ovat nykyään kovempia ja taitavampia kuin koskaan ennen. On kuitenkin hyvä muistaa, että kyllä sitä muinoinkin osattiin: Joe Davis ainakin osasi. Uutta snookerkautta odotellessa on hyvä hetki suunnata ajatukset hetkeksi historiaan, todelliseen snookerlegendaan.

 

Joe Davis

Usein puhutaan siitä kuka, tai ketkä ovat kaikkien aikojen parhaimpia pelaajia. Vaikka snooker ei sinänsä ole välineurheilua niin 60-70 vuotta sitten kaikki ei ollut yhtä hyvin kuin nyt pelivälineiden osalta: verat olivat hitaampia, pallot sattumanvaraisia ja pöytä, valleja myöten, saattoi toimia eri paikoissa eri tavoilla. Lyöntivalikoima oli ipso facto rajoitetumpi. Isojen breikkien teko oli siis tuolloin vaikeampaa (eikä isojen breikkien tekeminen muutenkaan ollut samalla tavalla arvostettua kuin nykyään, isoja breikkejä ei metsästetty), vaikkakin oletetusti pussit olivat tuohon aikaan anteliaampia. Siispä pelaajia on mahdotonta arvottaa absoluuttisesti, ja parhaan pelaajan valinta on ehkä mahdotonta - varsinkin kun vielä otetaan huomioon, että pelitekniikka- ja viisaus, sekä pelikulttuuri, jossa pelaajat elävät, ja sen sisäinen kilpailu, on eri aikoina ollut täysin erilainen.

Siksi ei ole järkevää vertailla Joe Davisia nykypelaajien kanssa. Eri aikakaudet eivät snookerissa(kaan) kommunikoi hyvin. Joitain Davisin merkittäviä saavutuksia voidaan kuitenkin luetella ja ne kertovat hänestä pelaajana paljon.

Joe Davis voitti maailmanmestaruuden 15 kertaa peräkkäin aikavälillä 1927-1946. Vuonna -46 hän vetäytyi MM-snookerista (koska "hänen ylivoimaisuutensa ei ollut hyväksi snookerille", kuten hän itse asian ilmaisi), eikä enää ottanut osaa turnaukseen. Hän ei hävinnyt MM-kisoissa yhtäkään ottelua, ikinä. Tosin, MM-kisat toimivat tuohon aikaan eri tavalla, haastajia ei ollut loputtomasti, eikä MM-kannun säilyttämiseksi tarvinnut pelata useita otteluita. Joka tapauksessa, parempaan tilastoon ei ole kenelläkään mahdollisuutta. Davisia ei ylipäätänsä snookerissa juuri päihitetty virallisissa snookerotteluissa, virallisesti hänet onnistui päihittämään ainoastaan hänen oma, nuorempi veljensä Fred Davis.

Davis oli myös ensimmäinen pelaaja, joka voitti maailmanmestaruuden niin biljardissa kuin snookerissakin. Samaan saavutukseen on yltänyt ainoastaan - niinpä niin, hänen veljensä (Fred Davis olisi oikeastaan oman artikkelinsa arvoinen: voitti kahdeksan maailmanmestaruutta, pelasi Cruciblessa MM-kisoissa vielä vuonna 1984, 70-vuotiaana, ja lopetti uransa vasta vuonna 1993, 79-vuotiaana, hävittyään Ronnie O´Sullivanille (!!!) Grand Prix -turnauksessa).

Joe Davis teki maailman ensimmäisen virallisen 147-maksimibreikin vuonna 1955, 53-vuotiaana. Hän teki myös ensimmäisen virallisen satasen breikin MM-kisoissa. Sittemmin hän teki urallaan lähes 700 satasta. Hän teki myös ensimmäisen televisioidun satasen breikin vuonna 1962.

Davisin kehittämä lyöntitekniikka on periaatteessa juuri se, mitä ammattilaiset käyttävät edelleen. Steve Davis sanoi kerran, että Joe Davisin kirja "How I Play Snooker" on edelleen kurantti teos lajia opiskelevalle, ja siellä mainutut asiat pitävät edelleen paikkansa.

Davis kehitti snookerista sellaisen pelin kuin mitä se nykyään on. Ennen häntä snooker ei perustunut niinkään raskaaseen breikkien tekoon vaan taktiseen pallojen siirtelyyn, jossa "toisinaan pussitettiin punainen ja väripallo perään, sitten todennäköisesti taas turvalyönti". Davisin pelityyli oli aggressiivinen, isolla A:lla, hän kehitti tyylin, jossa pyrittiin heti punaisen jälkeen hyökkäämään mustan kimppuun ja jatkamaan breikkiä, mielellään mustalla palolla, niin pitkään kunnes erä oli voitettu. Tämä muutti pelin luonteen. Hän kehitti useita nykypelin standardilyöntejä, kuten pakan levityksen mustan pallon naulaamisen yhteydessä. Hän yksinkertaisesti ajatteli ihan eri peliä kuin edeltäjänsä. Me pelaamme nykyään Joe Davisin snookeria.

Davisin merkitys snookerille yleisölajinakin on huima. Ennen häntä snookerin suosio oli mitätöntä, mutta Davis teki siitä yleisölajin. Hän pelasi runsaasti näytösotteluita teattereissa jne. jonne saapui enemmän ja enemmän ihmisiä. Snooker ei enää ollut vain eksklusiivinen, herrojen kabinettilaji, vaan siitä tuli yleisöä viihdyttävä laji, josta kansa kiinnostui. Tämän merkitystä nykysnookerille ei voida korostaa liikaa, eikä sitä tule unohtaa.

Davis oli snookermies henkeen ja vereen kuolemaansa saakka. Hän sai pahan sydänkohtauksen vuonna 1978 katsoessaan Crucible -teatterissa veljensä MM-ottelua. Fred missasi pinkin pallon tärkeällä hetkellä (ottelussaan Perrie Mansia vastaan), jolloin Joe sai kohtauksen ja hänet vietiin sairaalaan. Tuota pinkkiä kutsutaan vieläkin "palloksi joka tappoi Joe Davisin". Joe Davis kuoli hieman myöhemmin, 79 vuoden iässä.

Muistakaa Joe Davis, hän oli snookerin pioneeri ja suuri mestari. Ensi kerralla, kun korkkaatte pullon mitä tahansa, kohottakaa yksi malja legendalle, Joe Davisille.

Onneksi Davisin loistavasta urasta on jäänyt jonkun verran videomateriaalia. Laitan tähän nyt merkittävimpiä:

Suora YouTube-linkki

Suora YouTube-linkki

Suora YouTube-linkki

Suora YouTube-linkki

Snookerkrapula pahenee, osa 2: Uuden kauden kynnyksellä

Edellinen snookerkausi päättyi vasta pari viikkoa sitten Selbyn kannunkohotukseen, ja melkoiseen snookerkrapulaan, mutta nyt jo on uusi kausi alkamassa, kun Gloucesterissä karsinnat käynnistyvät 24.5. Kausi 2014/2015 tuo mukanaan jälleen pieniä muutoksia pro-snookeriin. Edessä on huima määrä snookeria.

Arvaa kuka?

Uusi kausi alkaa

Gloucesterissä järjestetään karsinnat Wuxi Classic- ja Australian Open -turnauksiin 24.-28.5. ja 30.5.-3.6. Tästä alkaa useimpien ammattilaisten kausi, vaikka oikeastaan se alkoi jo viime viikolla QSchoolin myötä, jossa tourilta tippuneet, tai aloittelevat pelaajat taistelevat pääsystä main tourille. 8 pelaajaa saa Qschoolista kahden vuoden ammattilaiskortin, loput saavat palata treenipöydille ja yrittää uudestaan ensi vuonna.

Jos mietitään, että ammattilaiskausi on nykyään 11 kuukautta kestävä, ja sisältää 11 isoa rankingturnausta, Euroopan ja Kiinan PTC-tourit, 7 isoa kutsuturnausta, ja päälle vielä premier liiga (+ kaikenlaista pienempää), niin sirkus on nyt aika lailla eri kantimissa kuin 2000-luvun alkupuolella, jolloin pahimmillaan pelattiin 6 turnausta + Masters. Silloin eivät riemuinneet pelaajat sen enempää kuin fanitkaan. Näinä päivinä on hienoa olla snookerin ystävä, ja kuulemma ammattilaispelaajakin.

Toki näin hurjan kalenterin kanssa on omat riskinsä. Monet pelaajat, etunenässä Mark Allen, ovat valittaneet, että tourin kiertämiseen menee niin tolkuton määrä rahaa, ettei monilla pelaajilla ole siihen varaa. Tämä näkyykin monissa turnauksissa, huippupelaajia jää esim. Australian turnauksesta aina pois iso kasa. Taloudellinen riski on melkoinen, tämän ovat päässään ynnänneet monet pelaajat.

Alemmas rankattuja pelaajia reissaamisen hintavuus rasittaa toki eniten. Tästä hyvänä (tai huonona) esimerkkinä Robin Hull, joka joutui käytännössä laittamaan kauden pakettiin UK Champsien kohdalla, puolessa välissä kautta.

Ensimmäiset varsinaiset ranking-kisat pelataann 23.-29.6. Kiinassa ja 30.6.-6.7. Australiassa. Molemmat voi katsoa EuroSportilta, jos kesälaitumilta ehtii.

Muutoksia tourille

Stephen Hendry - happamana.

Suurin muutos kaudelle 2014/2015 on rankingjärjestelmän muuttuminen puhtaaksi rahalistaksi. Se, joka ansaitsee eniten, on ykkönen. Tämä tarkoittaa käytännössä ainakin sitä, että Selbystä tuli maailman ykköspelaaja, Dingistä kakkonen, ja Robertson tippui ykkösestä kolmanneksi. Suurin hyötyjä uudistuksessa lienee O´Sullivan, joka nousi parisenkymmentä pykälää, kertaheitolla neloseksi. Muuten kärki pysyy jokseenkin muuttumattomana. Uudistus on saanut kritiikkiäkin, mutta eräs minua ahkerampi snookerfani on jo laskenut, että rahalistaan siirtyminen ei itse asiassa muuta paljoakaan. MM-kisojen arvo nousee (koska palkintorahaa on viime vuosina korotettu) entisestään, mutta allekirjoittaneen näkökulmasta se on hyvä. Kalenterissa on niin paljon turnauksia, että MM-turnauksen täytyykin erottua kalenterista, ja selkeästi. MM-kisojen korostaminen kalenterista on hyvä juttu monessakin mielessä, kun ottaa huomioon kaupalliset näkökulmat, BBC:n ja sponsorirahat.

Toinen rahaan, nimenomaan rankingissä huomioitavaan rahaan, liittyvä uudistus on se, että turnauksista ei saa lainkaan rankingiin laskettavaa rahaa, jos häviää ensimmäisellä kierroksella. Esim. MM-kisoissa top 16 -pelaajat saivat rahalistalle automaattisesti 12 000 puntaa, vaikka tippuivat ensimmäisellä kierroksella. Ensi kerralla näin ei tule tapahtumaan, koska Barry Hearn on halunnut, että heti ensimmäisen pelinsä häviävät pelaajat eivät saa ranking rahaa (he siis saavat palkintorahansa, mutta sitä ei huomioida rahalistalla, eli se ei paranna heidän rankingiaan). Periaatteena "If you don´t win, you don´t make it to the cut".

Hearn haluaa järjestelmää muutenkin selkeämpään suuntaan: hän pyrkii siihen, että muutaman vuoden päästä kaikissa turnauksissa on ns. flat 128 -kaavio. Tämä ei tourista vielä kovinkaan helppotajuista tee, mutta ei sohita tuota ampiaspesää juuri nyt.

Yksi Hearnin läpiajamista päätöksistä oli myös se, että Stephen Hendry, Steve Davis ja James Wattana saivat villit kortit kahdeksi seuraavaksi kaudeksi WPBSA:n turnauksiin. Hendryn ja Davisin villit kortit ovat selkeästi ymmärrettäviä, nuoremmat fanit saattavat tosin kummastella Wattanan valintaa kiistanalaisen kortin saajaksi. Vanhemmat kuitenkin muistavat, kuinka Wattana oli aikoinaan Aasian ainoa huippupelaaja, ja auttoi lajia kehittymään idässä merkittävästi. Hän voitti turnauksia ja oli mielettömän suosittu pelaaja. Jos hyväksytään nyt ylipäätänsä villin kortin konsepti, niin voidaan hyväksyä Wattanan kortti samalla nyökkäyksellä. Saman oikeuden olisi varmasti saanut Jimmy White, mutta Whirlwind onnistui vielä tarrautumaan main tour-paikkaan ihan puhtaasti pelillisillä saavutuksilla. Ensi vuonna tähän aikaan hänkin saattaa jo joutua tarramaan tällaiseen Hearnin erityiskorttiin

Lisäksi kaikilla menneillä maailmanmestareilla on tulevaisuudessa oikeus osallistua MM-karsintoihin. Tämä tarkoittaisi sitä, että esim. Cliff Thorburn, Terry Griffiths, John Parrott ja Dennis Taylor voisivat osallistua kilpailuun. Parrott on jo sanonut, että ei missään nimessä aio enää poimia keppiä käteensä, näin varmasti ajattelevat muutkin em. pelaajat. Olisihan surkeaa nähdä Griffithsin kaltainen vanha mies ottavan pataan 10-0 karsintojen ensimmäisellä kierroksella, ja hän tietää sen itsekin. Sitä paitsi, tuskin näitä kavereita enää edes kiinnostaa yrittää pelata MM-tasolla, he tietävät oman aikansa menneen.

Steve Davis tarttuu varmasti tilaisuuteen. Hendry on ollut asian suhteen kryptinen sanoen, että hän voisi harkita pelaamista jos kokee pelillisesti olevansa riittävän hyvällä tasolla sitten kun karsinnat koittavat. Huhupuheiden mukaan Hendry viettää jälleen paljon aikaa treenipöydällä. Ehkä Hendry ei vielä tiedä itsekään tuleeko hän osallistumaan karsintoihin, tai muihinkaan turnauksiin. Jää nähtäväksi.

Positiivinen lisäys tourille on kutsuturnaus World Grand Prix, joka pelataan maaliskuussa 2015. Siitä kuulemme yksityiskohtia myöhemmin, mutta kysymyksessä on suuren rahan turnaus, pääpalkinto on 100 000 puntaa, ja siihen pääsee osallistumaan maailman 32 parasta pelaajaa. Kysymys on ITV:n turnauksesta, joten EuroSportilla sitä ei nähdä. Netistä sen voi toki katsoa, monestakin lähteestä.

Suomen Robin Hull

Robin Hull pelasi hienot MM-kisat 2014

Robinilla on edessään tärkeä kausi. Hänen Euroopan mestaruudellaan ansaitsemansa kaksivuotinen ammattilaiskortti umpeutuu tämän kauden jälkeen, ja siihen mennessä hänen on pitänyt kivuta rankingissa joko top 64:ään, tai ansaita paikka EPTC-kiertueelta, Order of Merit -listan kautta.

Robin pelasi vahvat MM-kisat ja kipusi sen ansiosta rahalistalla sijalle 73. Matka 64:n joukkoon ei siis ole lainkaan mahdoton tavoite ottaen huomioon kuinka vakuuttavia otteita Robin MM-kisoissa esitti. Jos hän on samassa kunnossa läpi kauden 2014/15, voidaan pitää Robinin mahdollisuuksia hyvinä - ihan ilman sinivalkoisia lasejakin.

Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että matkakassa on siinä määrin kunnossa, että Robin pystyy pelaamaan ehjän kauden. Tässä lienee avainasemassa alkukausi. Olisi tärkeää saada hyviä sijoituksia ja hyviä palkintorahoja, jotta matkakassa karttuu. Täysin kädestä suuhun eläminen, yksi turnaus kerralla, on epäilemättä stressaavaa, eikä voi tehdä hyvää tuloksille. Toivomme varmasti kaikki Robinille hyvää menestystä, ja loistavaa kautta.

Haastattelusta sovittiin jo Robinin kanssa, mutta aikataulujen sovittaminen yhteen Englannissa asuvan ammattilaisen kanssa on hieman haastavaa. Toivotaan kuitenkin, että tilaisuus haastatteluun aukeaa ennen keskikesää.

Viihdyttävää snookerkautta 2014/2015 kaikille blogin lukijoille ja kaikille snookerin ystäville.

Snookerkrapula, osa 1: Mitä kaudesta jäi käteen?

MM-kisojen karsinnat ja varsinaiset MM-kisat, siinä melkein kuukausi mitä parhainta snookerviihdettä. Kevät on tosiaan snookerfanin parasta aikaa. Viimeisen kuukauden ajan snooker on täyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani, ja nyt, tämän mahtavan kuukauden loputtua, onkin aika tyhjä olo. Snookereuforia loppui kuin seinään. Tämä on siis snookerkrapula.

Mutta ei hätä ole tietenkään tämän näköinen. Kausi oli pitkä ja jännittävä, ja uusi kausi on jo ihan kulman takana. Oikeastaan aika surrealistista, että edellisen kauden ja seuraavan kauden välissä on vain kolme viikkoa. Tai no, kuten fiksu kollegani Snookerbacker sanoi: "Vaikea edes sanoa päättyykö kausi QSchooliin vai alkaako siitä". Joka tapauksessa, suurimmalle osalle ammattilaisista uusi kausi alkaa Gloucesterissä tämän kuun lopulla, jossa käydään karsinnat kauden ensimmäisiin turnauksiin, Wuxiin ja Australiaan. Miettikää miten asiat olivat vielä 4-5 vuotta sitten. Toki tämä on fanille hienoa. Mutta ennen kun mietitään tulevia, muistellaan vähän päättynyttä kautta.

Kauden neljä suurinta

Kauden neljä suurinta pelaajaa on helppoa valita: Ding Junhui, Ronnie O´Sullivan, Mark Selby ja Neil Robertson - ei välttämättä tuossa järjestyksessä tosin.

Dingillä oli kokonaisuutena mahtava kausi. Ding voitti Shanghai Mastersin, Indian Openin, International Championshipsin (kolme turnausta putkeen), German Mastersin sekä China Openin. Viisi isoa turnausta kaudessa on merkittävä saavutus. Edellinen pelaaja joka tähän pystyi oli Stephen Hendry. Kokonaisuus oli siis mahtava, mutta pahan jälkimaun Dingin suuhun jätti varmasti surkea MM-turnaus -jälleen. Ensimmäisen kierroksen tappio Michael Wasleylle. Ding varmasti vaihtaisi viisi ranking-titteliään siihen yhteen isoon, MM-titteliin. Crucible on toisille taivas, toisille helvetti.

Robertson voitti kauden alussa Wuxi Classicin ja jouluna UK Champsin. Lisäksi hän kantoi yllään ykköspelaajan viittaa koko kauden, hän menetti sen Selbylle vasta nyt MM-kisojen jälkeen. Teki myös 103 satasen breikkiä kauden aikana, mikä on selkeästi uusi ennätys ja ensimmäinen kerta, kun kukaan on pystynyt saman kauden aikana sataan sataseen. Suoritus on historiallinen ja aplodien arvoinen, vaikka mitään konkreettista hyötyä siitä ei olekaan. Ja kaikki on suhteellista: Robertson pelasi huippupelaajista eniten otteluita ja eriä: 115 ottelua ja 842 erää, hän teki siis yhden satasen 8.17 erää kohden. Verrattuna esim. Ronnieen: Ronnie pelasi 59 ottelua, 468 erää (noin puolet vähemmän kuin Robertson) ja teki 53 satasta, eli teki yhden satasen 8.83 erää kohden, lukema lähes sama kuin Robertsonilla. Tilastonikkareita saattaa kiinnostaa myös se, että ammattilaisuralla Ronnie on edelleen Robertsonia tehokkaampi break-builderi suhteutettuna pelattuihin eriin: Ronniella suhdeluku on 1/12.21, Robertsonilla 1/13.58.

Ronnie O´Sullivan voitti Champion of Champions -turnauksen, Mastersin, ja Welsh Openin sekä saavutti finaalipaikan MM-kisoissa. Teki Welsh Openin viimeiseen erään maksimibreikin. Mielettömän hieno kausi. Suhteutettuna pelimääriin (O´Sullivan jätti väliin useita turnauksia), O´Sullivan oli kauden tehokkain pelaaja, hän voitti 83% pelaamistaan otteluista. Hän myös osallistui selkeästi harvemmin turnauksiin kuin muut huiput, mutta teki silti toiseksi isoimman tilin kauden aikana: 570 000 puntaa (ainoastaan Selby meni tällä listalla Ronnien ohi saadessaan MM-tittelista 300 000 puntaa, Selbyn lopputili oli siis 698 000 puntaa). Karu finaalitappio MM-kisoissa oli varmasti hänelle ja hänen faneilleen karvas pettymys, mutta em. mittapuilla mitattuna voidaan sanoa, että Ronnie oli silti ehkäpä kauden paras ja tasaisin pelaaja.

Tuo finaalimaanantai 5.5. ei ollut kokonaisuutena mukava päivä Ronnielle: hän hävisi lopulta finaalin ja matkalla kotiin hän joutui auto-onnettomuuteen kuusivuotiaan poikansa kanssa. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut. On kohtalon ivaa, että onnettomuus tapahtui juuri Leicesterin, Selbyn kotikaupungin kohdalla.

Selbyn kausi oli ennen MM-kisoja itse asiassa melko vaatimaton. Ennen MM-turnausta hän raivasi tiensä toki kolmeen isoon finaaliin, mutta hävisi ne kaikki. Yhden Eurooppa Tourin kisan hän voitti. Hänen otteluiden ja erien voittoprosentti koko kaudelta oli selkeästi huonompi kuin kolmen edellä mainitun. Mutta MM-titteli, ja erityisesti siellä huippukuntoisen Ronnien voittaminen on niin suuri saavutus, että hänet on kuitenkin pakko nostaa kolmen huippusuorittajan rinnalle.

Kaiken kaikkiaan...

... nämä neljä persoonaa dominoivat snookerskeneä aika vahvasti läpi kauden. Muut kärkinimet näyttivät lähinnä varjoilta näihin kavereihin verrattuna.

Ehkä suurin pettymys monille oli Judd Trumpin mitättömyys. Hän ei saanut käytännössä mitään aikaiseksi koko kaudella. Toki voitti Championship Leaguen, mutta eipä juuri muuta. Trump näytti aluksi vahvalta MM-kisoissa, mutta sitten romahti Robertsonia vastaan. Tuntui menevän niin aivot kuin lyöntirulettikin sekaisin. Trumpista on povattu Ronnien seuraajaa, mutta ainakaan tällä hetkellä noita puheita ei voi perustaa juuri millekään. Onhan Trump lahjakas, mutta hän tuntuu pitävän lahjakkuuttaan vakan alla. Pahat pikkulinnut visertävät liian riehakkaasta elämäntavasta, johon kuuluu liian vähän treenausta, mutta kuka tietää, pikkulinnut visertelevät kaikenlaista shaissea jatkuvasti. Toivotaan, että Trumpin lahjakkuus ja potentiaali vielä realisoituu pelipöytien ääressä.

Suomalaisittain...

...kausi oli kaksijakoinen. Robin Hullin kausi lähti käyntiin surkeasti, voittoja ei juuri tullut, eikä sen takia myöskään palkintorahaa. Niinpä kausi piti UK Champsien jälkeen keskeyttää. Tilanne oli brutaali, ja osoittaa sen realiteetin, että nykykalenterissa pitää pystyä reissaamaan ja voittamaan matseja jatkuvalla syötöllä jos haluaa raivata tiensä sinne top-64:n. Eihän sen toki ole helppoa (tai halpaa) tarkoituskaan olla.

Onneksi MM-karsinnoissa saatiin balsamia haavoille, kun Robin veti neljä hyvää voittoa putkeen ja raivasi tiensä MM-näyttämölle. Ensimmäisellä kierroksella tuli nekkuun Ronnielta itseltään, mutta mitäs pienistä, saavutus oli silti hieno. Antaa epäilemättä hyvät eväät ensi kaudelle. Raha-provisiolistalla Robin nousi kuitenkin vain sijalle 95, eli ensi kaudelle jäi töitä tehtäväksi.

Kiitos kaikille lukijoille palautteesta ja kommenteista. Ja kiitos, että olette jaksaneet käydä lukemassa blogia siitä huolimatta, että julkaisutahti on varovasti sanottuna vaihteleva.

Muistakaa, että blogia, ja omia mietoksiani voi seurata myös Twitterissä @CuePowerBlog

Laitetaan tähän loppuun vielä loppukevennykseksi kuva Stephen Leestä. Tiedätte varmaan tapauksen. Palataan asiaan vielä varmasti...

Kuningas Selbyn valtakausi alkoi

Mark Selby voitti viimeinkin snookerin maailmanmestaruuden 5.5.2014 kukistamalla finaalissa itsensä Ronnie O´Sullivanin 18-14.

Kokonaisuudessaan Selby pelasi mielettömän hienon turnauksen. Jo semi-finaalivoitto Neil Robertsonista oli härkämäinen suoritus, sillä Robertson pelasi myös hienoa turnausta, tehden mm. kauden sadannen satasen breikin, historiallinen saavutus sekin. Huippukuntoisen ja kovahermoisen O´Sullivanin kaataminen finaalissa oli kuitenkin urotyö, johon lopulta aika harva tuntui uskovan. Twitterissä ja televisiossa asiantuntijoiden arviot Selbyn mahdollisuuksista ennen finaalia (ja vielä ensimmäisen päivän jälkeenkin) olivat jokseenkin pessimistiset.

Selby kuitenkin nojasi, varsinkin finaalin toisena päivänä, omiin vahvuuksiinsa: huimaan taktiseen peliin ja peräänantamattomuuteen. Ronnie pääsi vain hetkittäin domonoimaan peliä isoilla breikeillä, suurimmaksi osaksi Selby sitoi Ronnien puuduttaviin turvakamppailuihin, jotka päättyivät useimmiten Selbyn voittoihin.

Ensimmäisen päivän jälkeen Ronnie oli hienoisessa 10-7 johdossa, joka on historiallisesti yleensä riittänyt Ronnielle. Mutta ei tällä kertaa. Selby tuli toiseen finaalipäivään sissin asenteella ja alkoi nakertaa Ronnien peliä erä kerrallaan. Pala palalta Ronnien peli alkoi musertua ja pelin loppuessa Selby näyttikin, jos ei nyt selvästi, niin ainakin jokseenkin vahvemmalta pelaajalta. Selkeää kieltä kertoo sekin, että Selby voitti viimeisistä 17 erästä 13. Kukahan on viimeksi moukaroinut O´Sullivania tällä tavalla? Vai onko koskaan, kukaan?

Ei Ronniekaan heikolta näyttänyt, päinvastoin. Ronnie näytti kaikille, että hän ei ole hyvä pelkästään johtamaan otteluita, hän myös jaksaa taistella viimeiseen asti, vaikka tahtipuikko on livennyt jo kädestä. Selby teki ottelun mieleisekseen, eikä Ronnie saanut enää toisena päivänä määrätä rytmiä ottelulle, mutta Ronnie teki sen mitä pystyi. Kuten Ronnie itsekin sanoi, lopputulos voisi olla eri jos molemmat pelaajat olisivat heitelleet "tonneja" toistensa niskaan, mutta nyt pelissä oli kyse turvapelistä ja siinä Selby on mestari. Ronnie ikään kuin vedettiin mukaan sellaiseen otteluun, jossa hän ei missään nimessä haluaisi olla mukana. Se voitaneen sanoa nyt ääneen, Selby on nykyään lajin paras taktinen- ja turvapelaaja, parempi kuin sellaisiksi aikaisemmin mainitut Steve Davis, John Higgins tai Alan McManus. Hänen lyöntivalikoimansa on vertaansa vailla ja valkoisen hallinta on käsittämätöntä. Siihen Ronnie tässä finaalissa kompastui. Tällainen peli on pahinta myrkkyä Ronnielle, siksi hän onkin jo aikaisemmin antanut Selbylle lisänimen "The Torturer", Kiduttaja.

Selby ansaitsee mestaruutensa. Hän on alisuorittanut MM-kisoissa pitkään. Hän on ollut rankattu viiden tai kolmen parhaan joukkoon iät ja ajat, ja hänen olisi pitänyt jo saavuttaa MM-kisoissa enemmän. Mutta sellainen on Cruciblen taika, joillekin se on vaikea paikka (Jimmy White, Ding Junhui). Tämä oli vasta Selbyn toinen finaali, edellinen oli vuonna 2007 Higginsiä vastaan, ja siinäkin tuli tappio. Kaksi finaalia on suhteellisen vaatimaton tulos MM-kisoista Selbylle, ottaen esim. huomioon, että hän on samana aikana voittanut Mastersin kolmasti (+plus muita turnauksia), ja hän on juuri täyttämässä "jo" 31 vuotta. Mutta enää sillä ei ole väliä, hänellä on MM-pokaali hyppysissään, taika on murrettu, ja epäonnistumiset unohdettu.

Tämä saattaa Selbyn kohdalla avata tulvaportit, kukapa tietää. Joka tapauksessa, juuri nyt hallitsee Kuningas Selby I. Valtakauden kestosta ei vielä osaa kukaan sanoa, mutta ainakin O´Sullivan tekee vuoden päästä kaikkensa riistääkseen tittelin Selbyltä taas itselleen. Muutamalla muullakin ammattilaispelaajalla saattaa olla samansuuntaisia aikomuksia.

"My father passed away with cancer when I was 16, two months before I turned professional, and his last words to me were 'I want you to become World Champion'. I said to him I will be one day it's just a matter of when not if."

- Mark Selby, voitettuaan MM-tittelinsä myöhään illalla 5.5.2014.