Onko Selby tylsä?

Viime sunnuntaiaamuna Mark Selby ja Barry Hawkins aloittelivat China Openin finaalia. Pitkään ei tarvinnut Twitteriä selailla kuuma kahvikuppi kädessä, kun ruutuuni ilmestyi näitä tyypillisiä, Selbyn persoonaa ja pelitapaa väheksyviä viestejä. "Selby tuhoaa snookerin pelitavallaan" (wtf?). "Kuolettavan tylsää snookeria". "Selby on niin tylsä".

On olemassa snooker-faneja, sitten on olemassa ns. Ronnie-faneja. On varmasti tarpeetonta huomauttaa, että kritiikkini asiassa ei liity Ronnieen - kukapa snookerin ystävä ei nauttisi hänen pelistään?

Snooker-fanit arvostavat hyvää snookeria ja hyviä snookerpelaajia, ja ennen kaikkea, he arvostavat ja ymmärtävät snookeria pelinä. Ronnie-fanit ovat puolestaan - hieman yleistettynä - yksinkertaisempaa kansaa: heidän mielestään Ronnie on ainoa mielenkiintoinen pelaaja, ja snooker lajina kiinnostava vain kun Ronnie pelaa. Yleisesti ottaen ärsyttävää porukkaa, joiden kanssa on tylsää seurustella.

Selbyn vähättelijät ovat yleensä ns. Ronnie-faneja, tai ainakin heihin rinnastettavia.

Snookerfania usein ärsyttää Selbyn väheksyminen, vaikka hänen taitojaan ei kiistä enää kukaan. 3 maailmanmestaruutta, 8 Triple Crown-titteliä, rankingturnausvoittoja 12 kpl. Hänen ansioluettelonsa on selkeästi kovempi kuin vaikkapa Dingin, Robertsonin, Murphyn tai Trumpin. Legendojen listalla hänen nimensä on heti Ronnien, Higginsin ja Williamsin perässä. Numeroita ja rankkauksia voi jokainen vääntää haluamaansa suuntaan, itselleni Triple Crownit ja erityisesti maailmanmestaruudet painavat vaakakupeissa aina eniten.

Mutta onko Selby tylsä? Väittäisin, että ei ole - ellei nyt ole pakko verrata häntä Ronnieen. Vertailu Ronnieen ei ole kenellekään eduksi. Kaikki ovat hitaita ja konservatiivisia Ronnieen verrattuna. Selby pelaa klassista snookeria. Hänen lyöntivalikoimansa on erinomainen. Hän tietää tasan tarkkaan milloin hyökätä ja milloin puolustaa. On äärimmäisen harvinaista nähdä Selbyn tekevän väärää lyöntivalintaa.

Selbyä on kutsuttu usein myös negatiiviseksi pelaajaksi. Tämä on mielestäni selvää: Selby ei ole missään nimessä negatiivinen pelaaja. Negatiivinen pelaaja pelaa turvalyönnin silloinkin kun selkeänä vaihtoehtona on hyökkäys (tästä raadollisin esimerkki Rory McLeod). Taas, kysymys on lyöntivalikoimasta, pitää tietää milloin hyökätä ja milloin puolustaa. Steve Davis oli tässä omana aikanaan mestari - siitäkin huolimatta, että oli omalta osaltaan viemässä snookeria aggressiivisempaan suuntaan. Selby ei ole tässä sen huonompi. Hän hyökkää silloin kun se on fiksua, ja hän osaa tehdä tämän valinnan kenties paremmin kuin kukaan muu ammattilaisista. Tässä mielessä hän on selkeästi vahvempi pelaaja kuin esim. Ronnie, joka usein hyökkää silloinkin, kun ei ehkä kannattaisi. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä Ronnien ottelu Elliot Slessoria vastaan Kiinassa.

Kun Selby hyökkää, hän on useimmiten tappava. Satasen breikkejä hänellä on tilillään jo 520, jolla hän sijoittuu kaikkien aikojen listalla sijalle 6. Ammattilaisena hän on pelannut tilastollisesti 7759 erää, joissa siis 520 satasta. Erät/sataset-prosentiksi tulee siis 6.7% - kaikkien aikojen listalla hän on tässä sijalla 7.

Onko Selby hidas? Riippuu keneen verrataan. Taas, Ronnieen verrattuna on. Ronnie on menneellä kaudella ollut 131 pelaajasta nopein pelaaja n. 16 sekunnin AST (average shot time) ajalla. Selbyn vastaava luku on 23, joka sijoittaa hänet 131 pelaajan listalla sijalle 48. Listan loppupäästä löytyy yli 30 sekunnin lukuja, joten Selby lähempänä tourin nopeimpia kuin hitaimpia. Selby ottaa sen ajan, mikä lyönnin suorittamiseen vaaditaan, ei enempää eikä vähempää. Mielestäni tourilla on pelaajia, jotka kuhnaavat lyöntinsä äärellä tarpeettoman kauan, mutta Selby ei ole yksi heistä. Jokaisella pelaajalla on oma rytminsä.

Turvapelissä ja taktiikkapuolella Selbyä parempaa pelaajaa ei ole. Vaikka näin kuulee joskus väitettävän, mielestäni Selbyllä ei ole pakonomaista taipumusta turvapeliin, tässä on kysymys edelleenkin siitä lyöntivalikoimasta. Selby pelaa yleensä oikean lyönnin oikeassa paikassa. Olen kuullut sanottavan, että tällainen on tylsää ("Ronnie olisi hyökännyt"), mutta toisaalta, tällaiset kommentit kertovat ennen kaikkea ymmärtämättömyydestä. Pelaajan ensisijainen tehtävä on voittaa jokainen erä, jonka hän pelaa, keinolla millä hyvänsä. Vaikka eipä sinänsä, Selby on suorittanut muutamia pöydän putsauksia, jotka luovuudessaan ja taidossaan ovat kerta kaikkiaan maailman hienoimpia - viihdyttävyydessään täysin verrattavissa vaikkapa Ronnien vastaaviin.

Mitä tulee Selbyn persoonaan, jokainen muodostakoon oman mielipiteensä. Selby ei ehkä enää ole lempinimensä "The Jester from Leicester" veroinen virnistelijä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä itse snookerin kanssa. Jokaisella saa ja pitääkin olla omia näkemyksiä pelaajista, suosikkeja ja inhokkeja - ne tekevät hommasta mielenkiintoisen. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa mistä näkemykset kumpuavat ja olla rehellinen niistä. Selbyn snookeria on vaikea moittia, mutta jos hänestä ei pidä persoonana, niin olkoon.

Loppuun vielä video tylsästä Selbystä tekemässä tylsää breikkiä.

Robin Hull uuden kauden kynnyksellä: "Nyt on virtaa"

Positiivisesti sujuneen MM-kampanjan jälkeen, ja ennen uutta kautta, oli hyvä hetki jututtaa taas Suomen snookerlegendaa, Robin Hullia. Haastattelussa Hull kertoo henkisestä valmistautumisestaan otteluihin ja fiiliksistä liittyen uuteen kauteen.Tavoitteistaan hän kuitenkin vaikenee tiukasti.

Kuva: Zimbio.com

Aloitetaan MM-kisojen karsinnoista, ja päättyneen kauden positiivisimmasta jutusta: mahtavat MM-karsinnat. Millä fiiliksillä lähdit karsintoihin vaikean talven jälkeen? Minkälaiset tavoitteet asetit itsellesi silloin?

Fiilis oli karsintoihin hyvä, pelin puolesta olin jättänyt teknillisen kehittämisen joulukuussa taakseni ja kehittänyt ajattelupuolta, joten oli mielenkiintoista nähdä tapahtuiko liikettä oikeeseen suuntaan. Tavoitteet oli läpäistä karsinnat ja Cruciblessa asetettiin uusi tavoite. En yleisesti puhu omista tavoitteista, mutta sen verran voin sanoa etten MM-kisoissa päässyt lähellekään niitä.

Kolme ensimmäistä karsintaottelua sujuivat erinomaisesti, tilastojen valossa olit selkeästi vahvempi pelaaja joka ottelussa. Neljännessä ottelussa tuli vastaan Ebdon, ja varmasti itsekin ajattelit, että voitto ei tule helposti. Minkälaisella fiiliksellä/mentaliteetilla lähdit tuohon viimeiseen karsintaotteluun? Voiko tällaiseen otteluun sinänsä valmistautua mitenkään erityisesti?

Pelitaktiikan puolesta ei voi valmistautua oikeastaan mihinkään matsiin, pelaajat osaa nykyään sopeutua niin hyvin eri tyyleihin. Varmistin että olin henkisesti ladattu koska oli varmaa että sitä testattaisi, sen jälkeen keskityin vaan omaan tekemiseen. Mentaliteetti on aina sama joka matsiin: VOITA!

Crucibleen pääseminen oli varmasti taas unelmien täyttymys. Rob Walker kutsui sinua Fighting Finn´iksi kun kävelit sisälle areenalle pelaamaan Ronnieta vastaan. Tuntuiko siltä, että olet jälleen siellä missä sinun kuuluukin olla? Taistelemassa isoista voitoista isolla areenalla?

Crucible on erityinen mesta pelaajille ja paluu nosti kyllä niskakarvat pystyyn. Se että kuulunko sinne kärkipelaajien joukkoon niin siihen tarvitaan vielä enemmän todisteita voittojen muodossa, halu on erittäin kova päästä kilpailemaan noihin tilanteisiin, varmaan isoin motivoiva tekijä harjoittelemiseen.

Pelasit hetkittäin hyvin Ronnieta vastaan, mutta Ronnie pääsi kuitenkin dominoimaan peliä käytännössä alusta saakka. Miten analysoisit itse tuota peliä?

En asettunut peliin sillä tavoin kuin olisin halunnut, oma tekeminen oli liian katkonaista ja liian paljon virheitä tuli. Siinä vaiheessa kun oma fiilis rupesi avautumaan vähän niin oltiin jo jahtaustilanteessa. Pitkät pallot oli aivan järkyttävässä kunnossa, tuntu matsin jälkeen etten lyöny yhtäkään pussiin, nyt onkin tehty töitä sen eteen. Arvosana sille matsille: 7.

Olitko henkisesti valmis tuohon urakkaan, Crucible ja Ronnie on kuitenkin varmaan se vaikein mahdollinen yhdistelmä? Uskoitko kuitenkin, että taistelemalla se voitto saattaisi irrota?

Niin valmis kuin voi olla tällä paketilla. Vaikea kombinaatio tuo Ronnie ja Crucible, mutta usko oli kohdallaan. En osaa pelata matsia niin etten uskoisi voittoon. Ihan sama onko paperilla 1% tai 99% voittomahikset.

Kokonaisuudessaan tämä MM-turnaus oli kuitenkin sinulle menestys, varsinkin kun ottaa huomioon kuinka hiljainen tuo lopputalvi ja kevät oli osaltasi. Tämä varmastikin antaa uskoa ja voimia tulevalle kaudelle? Minkälaisia tavoitteita olet itsellesi asettanut? Varmasti pysyvä main tour paikka top 64:n kautta on kiikarissa?

Tour paikkaan liittyen ei ole tavoitteita, jos muut tavoitteet osuu tai pääsee lähelle niin tourpaikka pysyy kyllä siinä ohessa. On niin helppo tarkertua tuohon tour paikan säilyttämiseen että se sumentaa turnauskohtaiset tavoitteet eli en pidä sitä fiksuna tavoitteena, on katsottava pidemmälle. Avarran lisää tavoitteistani sitten kun niitä rupee saavuttamaan, siihen asti pidän itselläni.

Jos mietitään päättynyttä kautta 2013/2014, jouduit taloudellisista syistä jättämään kauden ikään kuin kesken. Tämä oli juuri se seikka, mitä eniten pelkäsit kun haastattelin sinua viimeksi: "Se on ainoa asia mitä pelkään, katsoa vierestä kun kisat rullaa ohi, eikä itse pääse mukaan rahoituksen takia. Se on kertaalleen koettu ja ei ole asia minkä haluan toistuvan." Ja nyt se juuri taisi toistua?

Kyllä, olen joutunut muuttamaan asennettani sen suhteen ja ymmärtämään että näin voi käydä myös tällä kaudella. Henkisesti raskasta mutta nyt on virtaa, ei se pahemmin paina. Jos ei tykkää tilanteesta niin voi aina pakata pillit pussiin.

Olet itse sanonut, että sinun kohdalla sponsorirahan saaminen on vaikeaa. Ainoa ratkaisu tähän tilanteeseen taitaa olla se, että rahat matkoihin pitäisi tulla palkintorahojen kautta. Onko henkisesti raskasta lähteä kauteen tästä asetelmasta, vaikka pelillisesti näyttäisikin siltä, että kuuluisit ehdottomasti siihen joukkoon, joka säännöllisesti taistelee voitoista 32-kaaviossa jne.?

Se on juuri näin, kattavaa sponsorointia ei ole löytynyt ja homma pitää saada pyörimään ns. oman käden kautta, sillä mennään. Toivottavasti tietoisuus kilpasnookerista ja mitä se vaatii kasvaa Suomessa jotta seuraavalla sukupolvelle löytyy mahdollisia sponsoreita.

CuePower -snookerblogi kiittää Robin Hullia jälleen haastattelusta ja toivottaa roppakaudella hyvää menestystä tulevalle kaudelle.

Snookerkrapula pahenee, osa 2: Uuden kauden kynnyksellä

Edellinen snookerkausi päättyi vasta pari viikkoa sitten Selbyn kannunkohotukseen, ja melkoiseen snookerkrapulaan, mutta nyt jo on uusi kausi alkamassa, kun Gloucesterissä karsinnat käynnistyvät 24.5. Kausi 2014/2015 tuo mukanaan jälleen pieniä muutoksia pro-snookeriin. Edessä on huima määrä snookeria.

Arvaa kuka?

Uusi kausi alkaa

Gloucesterissä järjestetään karsinnat Wuxi Classic- ja Australian Open -turnauksiin 24.-28.5. ja 30.5.-3.6. Tästä alkaa useimpien ammattilaisten kausi, vaikka oikeastaan se alkoi jo viime viikolla QSchoolin myötä, jossa tourilta tippuneet, tai aloittelevat pelaajat taistelevat pääsystä main tourille. 8 pelaajaa saa Qschoolista kahden vuoden ammattilaiskortin, loput saavat palata treenipöydille ja yrittää uudestaan ensi vuonna.

Jos mietitään, että ammattilaiskausi on nykyään 11 kuukautta kestävä, ja sisältää 11 isoa rankingturnausta, Euroopan ja Kiinan PTC-tourit, 7 isoa kutsuturnausta, ja päälle vielä premier liiga (+ kaikenlaista pienempää), niin sirkus on nyt aika lailla eri kantimissa kuin 2000-luvun alkupuolella, jolloin pahimmillaan pelattiin 6 turnausta + Masters. Silloin eivät riemuinneet pelaajat sen enempää kuin fanitkaan. Näinä päivinä on hienoa olla snookerin ystävä, ja kuulemma ammattilaispelaajakin.

Toki näin hurjan kalenterin kanssa on omat riskinsä. Monet pelaajat, etunenässä Mark Allen, ovat valittaneet, että tourin kiertämiseen menee niin tolkuton määrä rahaa, ettei monilla pelaajilla ole siihen varaa. Tämä näkyykin monissa turnauksissa, huippupelaajia jää esim. Australian turnauksesta aina pois iso kasa. Taloudellinen riski on melkoinen, tämän ovat päässään ynnänneet monet pelaajat.

Alemmas rankattuja pelaajia reissaamisen hintavuus rasittaa toki eniten. Tästä hyvänä (tai huonona) esimerkkinä Robin Hull, joka joutui käytännössä laittamaan kauden pakettiin UK Champsien kohdalla, puolessa välissä kautta.

Ensimmäiset varsinaiset ranking-kisat pelataann 23.-29.6. Kiinassa ja 30.6.-6.7. Australiassa. Molemmat voi katsoa EuroSportilta, jos kesälaitumilta ehtii.

Muutoksia tourille

Stephen Hendry - happamana.

Suurin muutos kaudelle 2014/2015 on rankingjärjestelmän muuttuminen puhtaaksi rahalistaksi. Se, joka ansaitsee eniten, on ykkönen. Tämä tarkoittaa käytännössä ainakin sitä, että Selbystä tuli maailman ykköspelaaja, Dingistä kakkonen, ja Robertson tippui ykkösestä kolmanneksi. Suurin hyötyjä uudistuksessa lienee O´Sullivan, joka nousi parisenkymmentä pykälää, kertaheitolla neloseksi. Muuten kärki pysyy jokseenkin muuttumattomana. Uudistus on saanut kritiikkiäkin, mutta eräs minua ahkerampi snookerfani on jo laskenut, että rahalistaan siirtyminen ei itse asiassa muuta paljoakaan. MM-kisojen arvo nousee (koska palkintorahaa on viime vuosina korotettu) entisestään, mutta allekirjoittaneen näkökulmasta se on hyvä. Kalenterissa on niin paljon turnauksia, että MM-turnauksen täytyykin erottua kalenterista, ja selkeästi. MM-kisojen korostaminen kalenterista on hyvä juttu monessakin mielessä, kun ottaa huomioon kaupalliset näkökulmat, BBC:n ja sponsorirahat.

Toinen rahaan, nimenomaan rankingissä huomioitavaan rahaan, liittyvä uudistus on se, että turnauksista ei saa lainkaan rankingiin laskettavaa rahaa, jos häviää ensimmäisellä kierroksella. Esim. MM-kisoissa top 16 -pelaajat saivat rahalistalle automaattisesti 12 000 puntaa, vaikka tippuivat ensimmäisellä kierroksella. Ensi kerralla näin ei tule tapahtumaan, koska Barry Hearn on halunnut, että heti ensimmäisen pelinsä häviävät pelaajat eivät saa ranking rahaa (he siis saavat palkintorahansa, mutta sitä ei huomioida rahalistalla, eli se ei paranna heidän rankingiaan). Periaatteena "If you don´t win, you don´t make it to the cut".

Hearn haluaa järjestelmää muutenkin selkeämpään suuntaan: hän pyrkii siihen, että muutaman vuoden päästä kaikissa turnauksissa on ns. flat 128 -kaavio. Tämä ei tourista vielä kovinkaan helppotajuista tee, mutta ei sohita tuota ampiaspesää juuri nyt.

Yksi Hearnin läpiajamista päätöksistä oli myös se, että Stephen Hendry, Steve Davis ja James Wattana saivat villit kortit kahdeksi seuraavaksi kaudeksi WPBSA:n turnauksiin. Hendryn ja Davisin villit kortit ovat selkeästi ymmärrettäviä, nuoremmat fanit saattavat tosin kummastella Wattanan valintaa kiistanalaisen kortin saajaksi. Vanhemmat kuitenkin muistavat, kuinka Wattana oli aikoinaan Aasian ainoa huippupelaaja, ja auttoi lajia kehittymään idässä merkittävästi. Hän voitti turnauksia ja oli mielettömän suosittu pelaaja. Jos hyväksytään nyt ylipäätänsä villin kortin konsepti, niin voidaan hyväksyä Wattanan kortti samalla nyökkäyksellä. Saman oikeuden olisi varmasti saanut Jimmy White, mutta Whirlwind onnistui vielä tarrautumaan main tour-paikkaan ihan puhtaasti pelillisillä saavutuksilla. Ensi vuonna tähän aikaan hänkin saattaa jo joutua tarramaan tällaiseen Hearnin erityiskorttiin

Lisäksi kaikilla menneillä maailmanmestareilla on tulevaisuudessa oikeus osallistua MM-karsintoihin. Tämä tarkoittaisi sitä, että esim. Cliff Thorburn, Terry Griffiths, John Parrott ja Dennis Taylor voisivat osallistua kilpailuun. Parrott on jo sanonut, että ei missään nimessä aio enää poimia keppiä käteensä, näin varmasti ajattelevat muutkin em. pelaajat. Olisihan surkeaa nähdä Griffithsin kaltainen vanha mies ottavan pataan 10-0 karsintojen ensimmäisellä kierroksella, ja hän tietää sen itsekin. Sitä paitsi, tuskin näitä kavereita enää edes kiinnostaa yrittää pelata MM-tasolla, he tietävät oman aikansa menneen.

Steve Davis tarttuu varmasti tilaisuuteen. Hendry on ollut asian suhteen kryptinen sanoen, että hän voisi harkita pelaamista jos kokee pelillisesti olevansa riittävän hyvällä tasolla sitten kun karsinnat koittavat. Huhupuheiden mukaan Hendry viettää jälleen paljon aikaa treenipöydällä. Ehkä Hendry ei vielä tiedä itsekään tuleeko hän osallistumaan karsintoihin, tai muihinkaan turnauksiin. Jää nähtäväksi.

Positiivinen lisäys tourille on kutsuturnaus World Grand Prix, joka pelataan maaliskuussa 2015. Siitä kuulemme yksityiskohtia myöhemmin, mutta kysymyksessä on suuren rahan turnaus, pääpalkinto on 100 000 puntaa, ja siihen pääsee osallistumaan maailman 32 parasta pelaajaa. Kysymys on ITV:n turnauksesta, joten EuroSportilla sitä ei nähdä. Netistä sen voi toki katsoa, monestakin lähteestä.

Suomen Robin Hull

Robin Hull pelasi hienot MM-kisat 2014

Robinilla on edessään tärkeä kausi. Hänen Euroopan mestaruudellaan ansaitsemansa kaksivuotinen ammattilaiskortti umpeutuu tämän kauden jälkeen, ja siihen mennessä hänen on pitänyt kivuta rankingissa joko top 64:ään, tai ansaita paikka EPTC-kiertueelta, Order of Merit -listan kautta.

Robin pelasi vahvat MM-kisat ja kipusi sen ansiosta rahalistalla sijalle 73. Matka 64:n joukkoon ei siis ole lainkaan mahdoton tavoite ottaen huomioon kuinka vakuuttavia otteita Robin MM-kisoissa esitti. Jos hän on samassa kunnossa läpi kauden 2014/15, voidaan pitää Robinin mahdollisuuksia hyvinä - ihan ilman sinivalkoisia lasejakin.

Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että matkakassa on siinä määrin kunnossa, että Robin pystyy pelaamaan ehjän kauden. Tässä lienee avainasemassa alkukausi. Olisi tärkeää saada hyviä sijoituksia ja hyviä palkintorahoja, jotta matkakassa karttuu. Täysin kädestä suuhun eläminen, yksi turnaus kerralla, on epäilemättä stressaavaa, eikä voi tehdä hyvää tuloksille. Toivomme varmasti kaikki Robinille hyvää menestystä, ja loistavaa kautta.

Haastattelusta sovittiin jo Robinin kanssa, mutta aikataulujen sovittaminen yhteen Englannissa asuvan ammattilaisen kanssa on hieman haastavaa. Toivotaan kuitenkin, että tilaisuus haastatteluun aukeaa ennen keskikesää.

Viihdyttävää snookerkautta 2014/2015 kaikille blogin lukijoille ja kaikille snookerin ystäville.

Kuningas Selbyn valtakausi alkoi

Mark Selby voitti viimeinkin snookerin maailmanmestaruuden 5.5.2014 kukistamalla finaalissa itsensä Ronnie O´Sullivanin 18-14.

Kokonaisuudessaan Selby pelasi mielettömän hienon turnauksen. Jo semi-finaalivoitto Neil Robertsonista oli härkämäinen suoritus, sillä Robertson pelasi myös hienoa turnausta, tehden mm. kauden sadannen satasen breikin, historiallinen saavutus sekin. Huippukuntoisen ja kovahermoisen O´Sullivanin kaataminen finaalissa oli kuitenkin urotyö, johon lopulta aika harva tuntui uskovan. Twitterissä ja televisiossa asiantuntijoiden arviot Selbyn mahdollisuuksista ennen finaalia (ja vielä ensimmäisen päivän jälkeenkin) olivat jokseenkin pessimistiset.

Selby kuitenkin nojasi, varsinkin finaalin toisena päivänä, omiin vahvuuksiinsa: huimaan taktiseen peliin ja peräänantamattomuuteen. Ronnie pääsi vain hetkittäin domonoimaan peliä isoilla breikeillä, suurimmaksi osaksi Selby sitoi Ronnien puuduttaviin turvakamppailuihin, jotka päättyivät useimmiten Selbyn voittoihin.

Ensimmäisen päivän jälkeen Ronnie oli hienoisessa 10-7 johdossa, joka on historiallisesti yleensä riittänyt Ronnielle. Mutta ei tällä kertaa. Selby tuli toiseen finaalipäivään sissin asenteella ja alkoi nakertaa Ronnien peliä erä kerrallaan. Pala palalta Ronnien peli alkoi musertua ja pelin loppuessa Selby näyttikin, jos ei nyt selvästi, niin ainakin jokseenkin vahvemmalta pelaajalta. Selkeää kieltä kertoo sekin, että Selby voitti viimeisistä 17 erästä 13. Kukahan on viimeksi moukaroinut O´Sullivania tällä tavalla? Vai onko koskaan, kukaan?

Ei Ronniekaan heikolta näyttänyt, päinvastoin. Ronnie näytti kaikille, että hän ei ole hyvä pelkästään johtamaan otteluita, hän myös jaksaa taistella viimeiseen asti, vaikka tahtipuikko on livennyt jo kädestä. Selby teki ottelun mieleisekseen, eikä Ronnie saanut enää toisena päivänä määrätä rytmiä ottelulle, mutta Ronnie teki sen mitä pystyi. Kuten Ronnie itsekin sanoi, lopputulos voisi olla eri jos molemmat pelaajat olisivat heitelleet "tonneja" toistensa niskaan, mutta nyt pelissä oli kyse turvapelistä ja siinä Selby on mestari. Ronnie ikään kuin vedettiin mukaan sellaiseen otteluun, jossa hän ei missään nimessä haluaisi olla mukana. Se voitaneen sanoa nyt ääneen, Selby on nykyään lajin paras taktinen- ja turvapelaaja, parempi kuin sellaisiksi aikaisemmin mainitut Steve Davis, John Higgins tai Alan McManus. Hänen lyöntivalikoimansa on vertaansa vailla ja valkoisen hallinta on käsittämätöntä. Siihen Ronnie tässä finaalissa kompastui. Tällainen peli on pahinta myrkkyä Ronnielle, siksi hän onkin jo aikaisemmin antanut Selbylle lisänimen "The Torturer", Kiduttaja.

Selby ansaitsee mestaruutensa. Hän on alisuorittanut MM-kisoissa pitkään. Hän on ollut rankattu viiden tai kolmen parhaan joukkoon iät ja ajat, ja hänen olisi pitänyt jo saavuttaa MM-kisoissa enemmän. Mutta sellainen on Cruciblen taika, joillekin se on vaikea paikka (Jimmy White, Ding Junhui). Tämä oli vasta Selbyn toinen finaali, edellinen oli vuonna 2007 Higginsiä vastaan, ja siinäkin tuli tappio. Kaksi finaalia on suhteellisen vaatimaton tulos MM-kisoista Selbylle, ottaen esim. huomioon, että hän on samana aikana voittanut Mastersin kolmasti (+plus muita turnauksia), ja hän on juuri täyttämässä "jo" 31 vuotta. Mutta enää sillä ei ole väliä, hänellä on MM-pokaali hyppysissään, taika on murrettu, ja epäonnistumiset unohdettu.

Tämä saattaa Selbyn kohdalla avata tulvaportit, kukapa tietää. Joka tapauksessa, juuri nyt hallitsee Kuningas Selby I. Valtakauden kestosta ei vielä osaa kukaan sanoa, mutta ainakin O´Sullivan tekee vuoden päästä kaikkensa riistääkseen tittelin Selbyltä taas itselleen. Muutamalla muullakin ammattilaispelaajalla saattaa olla samansuuntaisia aikomuksia.

"My father passed away with cancer when I was 16, two months before I turned professional, and his last words to me were 'I want you to become World Champion'. I said to him I will be one day it's just a matter of when not if."

- Mark Selby, voitettuaan MM-tittelinsä myöhään illalla 5.5.2014.

Robin Hull pelasi itsensä MM-lopputurnaukseen Crucibleen

Kuva: Worldsnooker.com

Robin Hull teki sen, mitä kaikki suomalaiset snookerfanit toivoivat, mutta minkä toteutumista monet epäilivät: voitti kaikki neljä karsintaotteluaan ja pelasi itsensä läpi MM-lopputurnaukseen Crucibleen, snookerin pyhättöön. Tie ei ollut helppo, mutta Robin todisti olevansa valmis mihin tahansa. Nyt kaikki on mahdollista.

Heikosti sujunut kausi 2013/2014 voidaan nyt aiemmilta osilta unohtaa, vain MM-turnauksella on väliä. Robin saapui ensimmäiseen otteluunsa selvästi hyvin valmistautuneena ja kaatoi suositun maltalaislegendan Tony Dragon helpon näköisesti 10-3. Seuraavassa ottelussa kaatui taitava kiinalaispelaaja Tian Pengfei 10-6. Kolmannessa ottelussa Robin paiskoi kumoon lähes näytöstyylisesti englantilaisen Ian Burnsin 10-3.

Neljäs ja viimeinen karsintaottelu olikin sitten jo jotain ihan muuta. Vastaan asettui Peter "Psycho" Ebdon, entinen maailmanmestari, UK Champion, ja useiden muiden turnausten voittaja. Uupumattomana grinderinä tunnettu Ebdonkin helisi suomalaisen käsittelyssä, vaikka tekikin ottelusta Robinille pitkän ja vaikean. Robin ei päässyt tällä kertaa tekemään erityisen isoja breikkejä, mutta hermojaraastavan taistelun jälkeen hän upotti brittilegendan lukemin 10-8. Twitter oli taas liekeissä. Oli tapahtunut jotain uskomatonta.

Monet ulkomaiset bloggarit ja toimittajat joutuivat selailemaan arkistojaan ja näpyttelemään suomalaistaiturin nimen googleen. "Robin Hull... Nimi on tuttu, mutta mites tämä menikään...". Robin kuului 2000-luvun alussa snookereliittiin, ja pääsi myös vuonna 2002 MM-turnaukseen Crucibleen, mutta terveysongelmat alkoivat vaikeuttamaan Robinin pelaamista. Terveysongelmat johtivat lopulta vuonna 2008 siihen, että ura pistettiin pakettiin. Robinin nimi jäi useiden mieleen, mutta monelle nuoremmalle Robin on lähes tai täysin tuntematon suuruus.

Viimeiset pari vuotta Robin on yrittänyt palata huipulle, mutta tie on katkennut turnauksissa turhan usein ja turhan aikaisin. Vasta nyt kova työ on alkanut tuottamaan selkeitä hedelmiä, ja yhtäkkiä hänen nimeänsä toistellaan joka paikassa, jossa snookerista puhutaan.

Robin Hull on nyt siis 32 parhaan pelaajan joukossa MM-kisoissa. Kävi Cruciblessa mitä tahansa, on selvää, että Robinin rankingsijoitus paranee ensi kaudelle, ja tulevaisuus näyttää siltä osin kirkkaalta. Näillä näytöillä on helppo nähdä Robinin voittavan tasaisesti otteluita ensi kaudella. Taidot ja hermot eivät lopu kesken edes huipputasolla, se on nyt nähty.

Robinin nälkä ei lopu syömällä. Vaikka tien raivaaminen legendaariselle MM-näyttämölle Sheffieldiin, Crucible -teatteriin, on jo kova suoritus itsessään, Robin kokee varmasti, että urakka on vielä pahasti kesken. Nyt alkavat ne kovat pelit. Jaossa on isot rahat. Robin taitaa viimeinkin olla valmis näihin peleihin.

Vaikka Suomen lehdistö onkin huomioinut Robinin otteet tänään kiitettävästi, tätä uskomatonta suoritusta ei varmasti osata Suomessa arvostaa niin korkealle kuin olisi syytä. Snooker on Suomessa marginaalilaji, eikä Hullin nimi sano monellekaan mitään. Mutta kaikki alan harrastajat tietävät kuinka kovasta kaverista on kyse, ja kuinka valtava tämä saavutus on - varsinkin kun ottaa vielä huomioon Robinin vaikeudet, ja että hän on jo 39-vuotias. Kuinka moni suomalainen urheilija voi sanoa kamppailevansa paremmuudesta 32 maailman parhaan joukossa? Ei moni.

Muistakaa tämä päivä, hyvät snookerfanit. Vaikka Robin on ennenkin pelannut MM-turnauksessa, voitanee tämä suoritus arvottaa vielä korkeammalle. Käsillämme saattaa olla Suomen snookerhistorian merkittävin tapaus.

Tänään, torstaina 17.4.2014 arvotaan MM-turnauksen peliparit kisojen ensimmäiselle kierrokselle. Vastaan voi tulla kuka tahansa maailman 16 parhaan, jo valmiiksi sijoitetun pelaajan joukosta. Arvontaa voi seurata suorana klo 14.00 Suomen aikaa worldsnookerin YouTube-sivulla. 

Robin Hull raivaa tietänsä kohti MM-Cruciblea

Suomen snookerylpeys Robin Hull on takonut MM-kisojen karsintaturnauksessa jo kolme huimaa voittoa. Hänen ja Crucible -teatterin välissä seisoo enää yksi mies: Peter "Psycho" Ebdon.

Kuva: Worldsnooker.com

Kausi 2013/2014 on ollut Robinille tuskainen. Voittoja on tullut niukalti ja hän on joutunut loppukaudesta jättäytymään pois useimmista turnauksista taloudellisista syistä.

Kauden tärkeimmässä turnauksessa Sheffieldissä Robin on kuitenkin näyttänyt kaikille, että potentiaalia löytyy edelleen ja ruuti on kuivaakin kuivempaa.

Ensimmäisessä ottelussa kaatui Maltan legenda Tony Drago. Drago, joka joutui jännittämään tour-korttinsa kohtaloa, pelasi valtavien paineiden alla, eikä kausikaan ole mennyt oikein putkeen. Lukemat kertovat suhteellisen helposta voitosta: Robin voitti 10-3. Kerrottakoon kuitenkin hyvä uutinen kaikille Dragon faneille (ja hänellähän niitä riittää): Drago onnistui säilyttämään nippa nappa tourkorttinsa, tappiosta huolimatta.

Toisessa ottelussa vastaan käveli Kiinan Tian Pengfei. Vaatimattomasta rankingsijoituksesta huolimatta Pengfei on kova kaveri, tällä kaudella on kaatunut mm. Neil Robertson ja Martin Gould. Suomalaiset tiesivät, että nyt mitataan Robinin kantti ihan eri tavalla kuin ensimmäisessä ottelussa. Pengfei antoikin hyvän vastuksen, mutta ei mahtanut mitään kovahermoiselle suomalaiselle: 4-1 tappioasemassa Robin kääri hiat ylös, ja alkoi nakuttaa palloja pussiin, tuloksena 10-6 voitto. Twitter kohahti.

Kolmannessa karsintaottelussa vastaan tuli monille melko tuntematon Ian Burns. Burns todisti matsissa kyvykkyytensä nousemalla ensimmäisessä sessiossa 3-1 johtoon, ja teki ottelussa mm. 132 pisteen breikin. Tämä ei silti englantilaista pelastanut, sillä alkukankeuden jälkeen Robin hallitsi ottelua suvereenisti, tuloksena 10-4 voitto. Viimeisiin eriin Robin teki 133, 86 ja 92 pisteen sarjat. Twitterissä kävi kohina. Puhelin piipitti niin, että vaimo käski sulkemaan sen. En sulkenut.

Nyt Robin huomioitiin laajalti myös englannissa. Mm. David Hendon twiittasi:

Retweeted 10 times
David Hendon ‏@davehendon 11h
Robin Hull in the final qualifying round of the World Championship. That would be an incredible story if he made it back to the Crucible.

Aivan, aikamoinen tarina. Robinin ja Cruciblen välissä seisoo kuitenkin vielä melkoisen tanakasti yksi pelottavan kova vegaani.

Peter Ebdon

43-vuotias Peter "Psycho" Ebdon on tunnettu... sanotaanko, rauhallisesta, pelitavastaan.
Maailmanmestaruuden ja UK Champsinkin aikanaan voittanut Ebdon on pelannut melkoisen huonon 2013/14 kauden, mutta tästä huolimatta kysymyksessä on äärimmäisen vaarallinen kaveri. Ebdonin puolella on kolme kiistatonta vahvuutta:

1. Ebdon niin sanotusti "osaa voittaa", ja se on snookerpelaajalle tärkeä taito. Silloinkin kun peli ei kulje, Ebdon VÄÄNTÄÄ eriä ja matseja itselleen, vaikka väkisin.
2. Ebdonilla on hurja recordi Cruciblessa. Hän pelaa siellä aina hyvin. Hän on Crucible -teatterin kymmenenneksi menestynein pelaaja, eikä pelkää Robinia. 
3. Pelityyli: Ebdonilla on rautaiset hermot ja hänen pelityylinsä on myrkkyä useimmille. Kunto ei myöskään lopu koskaan. Pelaa sitkeää, turruttavaa turvapeliä, joka usein tuhoaa vastustajan oman pelin.

Voidaan kuitenkin sanoa, että Ebdonin pelityyli voi olla myös hänen heikkoutensa. Vaikka Ebdon on hyvä breakbuilderi, väitän, että Robin on parempi. Jos Robin pääsee paukuttamaan isoja breikkejä (ratkaisee eriä yhdellä breikillä) hyvällä itseluottamuksella, Ebdon ei välttämättä pysy mukana. En rupeaisi koskaan neuvomaan Robinia snookerissa, mutta oma kutinani on, että ei kannata antaa Ebdonin määrittää pelin tahtia turvapelillä ja 30 sekunnin lyöntiajalla. Robinin pitänee pussittaa tästä matsista voitto itselleen. Ebdonista pitää tehdä matkustaja.

Ja vielä...

Nyt voidaan jo sanoa, että Robin Hull on tehnyt paluun huippusnookeriin. Hänen nimeään ei enää kuiskata hennosti, kuten ehkä alkukaudesta, vaan nyt se karjaistaan. Robinin murahdus on kuultu Englannissa, Loud & Clear.

Kaikki varmasti uskomme ja toivomme Robinin voittavan Ebdonin (ottelu pelataan keskiviikkona 16.4., alkaen klo 13), mutta jos näin ei käy, se ei maailmaa enää kaada, Robinin suoritus on jo tähän mennessä ollut hurja. Suomalainen on nyt 48 kovimman pelimiehen joukossa, ja se lupaa hyvää ensi kaudeksi. Tämä onn noteerattu Suomen lehdistössä, mutta Robin ansaitsisi suuremman tunnustuksen. Suomalaiset eivät monissa lajeissa nouse näin korkealle.

Vaikka en edelleenkään lähtisi Robinia neuvomaan, suosittelen Häntä kuitenkin katsomaan tämän videon ennen keskiviikon peliä. Asiasta voi myös mainita Ebdonille alkukättelyn yhteydessä (valitettavasti Bloggerista ei löydy alkuperäistä Peter Ebdonin "I am a clown" -videota, mutta siitä löytyy pätkä tämän videon lopussa). Ja täten myös toivotan Robinille tsemppiä peliin!

Taustalla kuplii

Vaikka kaikkien snookerfanien huomio kohdistuukin nyt MM-kisoihin, on myös varsinaisten pelitapahtumien taustalla puhuttu mielenkiintoisista asioista. Snookerblogi kertaa viime aikojen kiinnostavimpia teemoja.

Mark Allen puhuu suunsa puhtaaksi - taas

Mark Allen on sohinut jälleen kepillä mehiläispesää kritisoituaan main tourilla pelaamisen kallista hintaa. Nykysnooker vaatii pelaajalta jatkuvaa matkustamista, eivätkä lentoliput ja hotellit ole ilmaisia.

"Tulevaisuudessa monella pelaajalle ei enää ole varaa pelata ammattilaisena", totesi Allen hiljattain haastattelussa ja povaa ammattilaispelaajien määrän jopa puolittuvan tulevaisuudessa. "Kun aloitimme ravaamaan Kiinassa aikoinaan, meille maksettiin lennot sinne. Barry Hearn (kattojärjestön johtaja) lopetti tämän, nyt joudumme maksamaan matkakustannuksia n. 10 000 - 15 000 puntaa vuodessa."

Hän myös totesi World Openin voitettuaan, että jos olisi hävinnyt ensimmäisen kierroksen ottelunsa, hänellä olisi todennäköisesti ollut vaikeuksia saada laskunsa maksettua. "Olen maailman kuudenneksi paras pelaaja. Minun pitäisi saada enemmän rahaa."

On hyvä muistaa, että kukaan pelaaja top 48-listan ulkopuolelta ei ole ansainnut yli 50 000 puntaa kahden viime vuoden ajalta.

Tähän samaan tosiasiaan viittasi myös Robin Hull Snookerblogin haastattelussa 12.4.:"Se (rahoituksen puute) on ainoa asia mitä pelkään, katsoa vierestä kun kisat rullaa ohi, eikä itse pääse mukaan rahoituksen takia. Se on kertaalleen koettu ja ei ole asia minkä haluan toistuvan. Kahden kauden kortti tuo tietenkin optioita eli voi jättää 1. kaudella PTC-kisat väliin ja pelata vaan 'isot' ranking kisat. Kauden kiertäminen kokonaisuudessa täältä suomen kamaralta vaatii noin 22.000e, noiden isojen rankingkisojen noin 8000e."

Kun suhteutetaan kauden pakolliset menot palkintorahoihin, voidaan todeta, että vain ne pelaajat, jotka pelaavat TV-tasolla jatkuvasti, voivat pitää elantoaan jokseenkin varmana - siitä huolimatta, että Hearnin aikana koko kauden palkintorahasto on kasvanut 3.5 miljoonasta punnasta 8 miljoonaan. Muut, ja varsinkin huonommin kuin 48. sijalle sijoitetut pelaajat, joutuvat elämään epävarmuudessa. Palkintorahojen päälle pelaajat saavat toki myös sponsorirahaa, mutta useimpien pelaajien kohdalla sponsorirahatkaan eivät ole järin suuria. Snookerammattilaiset ovat käyneet aiheesta vilkasta keskustelua Twitterissä, mm. Barry Pinches on julkisesti pohtinut uuden järjestelyn mielekkyyttä Twittertilillään.

Mark Allen on laukonut ennenkin kovia totuuksia suustaan, ja saanut tämän vuoksi maksaa viime vuonna 20 000 punnan arvosta sakkoja kattojärjestölle. "Pieni ääni takaraivossani yrittää sanoa minulle, että olisi parempi pitää pää kiinni. Snooker on hyvin sensuroitu laji, ja se on surkeaa. En ymmärrä miten laji voi päästä eteenpäin, jos kaikki (vastakkaiset mielipiteet) vaimennetaan."

Tapaus Stephen Lee

Stephen Lee, joka on suljettu sarjasta toistaiseksi sopupelisyytösten takia, ylitti ensimmäisen esteen taistelussaan WPBSA:ta vastaan, kun syytökset liittyen Premierliigan Higgins -otteluun hylättiin.

Häntä syytetään kuitenkin edelleen kahdeksasta muusta epäilyttävästä ottelusta, jotka pelattiin vuosina 2008 ja 2009. Asiaa käsitellään kesäkuussa. Lee ei ole itse juurikaan kommentoinut syytöksiä, lähinnä tyytynyt toteamaan olevansa syytön kaikkeen.

Joe Swail palaa ammattilaiseksi

Onneksi jotain positiivistakin: snookerveteraani Joe "The Outlaw" Swail, 43, palaa main tourille. Hän pelasi monia kehnoja kausia, ja lopulta tippui kokonaan pois ammattilaiskiertueelta vuonna 2012. Tällä kaudella hän on jatkanut pelaamista amatöörinimikkeellä, ja saanut siinä määrin menestystä (yksi PTC-finaali, sijoittuminen 16 parhaan joukkoon PTC Grand Finaalissa), että hänelle annettiin kahden vuoden pelioikeus.

Snookerin MM-kisat Sheffieldissä, Crucible -teatterissa, 20.4. - 6.5. 2013

Kahden viikon armoton kisaputki alkaa siis huomenna, lauantaina 20.4. Tulessa ensimmäisenä on titteliään puolustava mestari Ronnie O´Sullivan, joka saa vastaansa Marcus Campbellin. Ottelun voi katsoa televisiosta Eurosportilta, tai netistä maksulliselta Eurosportplayeriltä, niin tietokoneella kuin mobiililaitteillakin. Tarjolla on myös ilmaisia nettistriimejä, joita löytää otteluiden aikana mm. SportLemonista.
Koko kisojen ottelut ja aikataulut Worldsnookerin sivuilta.




Artikkelin lähteet:


Mark Allen: Players will quit expensive tour (Eurosport.com)

Pistol Mark Allen vows to keep shooting from the lip (Belfast Telegraph)

World Snooker Championship: Mark Allen has no regrets (BBC)

WPBSA drops separate Stephen Lee 'match-fixing' inquiry (BBC)

Stephen Lee hopes to clear his name of match-fixing charges in time to play in World Championship (Sky Sports)

Joe Swail back on world snooker tour after season as amateur (BBC)

Nuorta voimaa snookerin MM-karsinnoissa - Cruciblen peliparit selvisivät

MM-karsinnat pelattiin viikoilla 14. ja 15. Suuria yllätyksiä ei nähty, mutta viimeistään nyt voidaan puhua nuorten snookeristien noususta parrasvaloihin. Tendenssi, joka on näkynyt vahvana jo koko kauden.

Tämän vuoden MM-kisoissa tullaan näkemään peräti kuusi ensikertalaista: Jack Lisowski, Michael White, Ben Woollaston, Dechewat Poomjaeng, Matthew Selt ja Sam Baird. Lisowski kohtaa Barry Hawkingsin, White Mark Williamsin, Woollaston Allister Carterin, Poomjaeng Stephen Maguiren, Selt Mark Selbyn ja Baird Stuart Binghamin

Vanhat mestarit jätettiin tällä kertaa junasta: Steve Davis hävisi heti ensimmäisen karsintaottelunsa Norjan Kurt Maflinia vastaan. Jimmy White voitti kaksi ensimmäistä otteluaan vakuuttavasti, mutta hävisi lopulta vahvaa kautta pelaavalle Robert Milkinsille. Ken Doherty puolestaan hävisi hyvästä noususta huolimatta Matthew Seltille.

Veteraaniosastoon lukeutuva Tony Drago aloitti karsinnat vahvasti kaatamalla Mohamed Khairyn ja Andy Hicksinkin, mutta kolmannessa ottelussa David Gilbert osoittautui vahvemmaksi. Vanhoista mestareista mukaan Crucibleen selviytyi ainoastaan Peter Ebdon, joka on aina ollut vahva MM-kisoissa.

Suomalaisittain karsinnat tarjosivat hyvin vähän. Vaikka Robin Hull pääsikin esikarsintoihin, kompastui hän heti ensimmäiseen vastustajaansa, Paul Wykesiin. Edes vakuuttava 137 pisteen breikki ei auttanut kokenutta suomalaista.

Karsintojen jälkeen suoritettiin kisaparien arvonta itse MM-turnaukseen. Maailman 16 parasta pelaajaa saavat vastaansa 16 karsinnat läpäissyttä pelaajaa. Peliparit ovat:

Yläkaavio:

O´Sullivan vs. Marcus Campbell
Allister Carter vs. Ben Woollaston

Stuart Bingham vs. Sam Baird
John Higgins vs. Mark Davis

Shaun Murphy vs. Martin Gould
Greame Dott vs. Peter Ebdon

Matthew Stevens vs. Marco Fu
Judd Trump vs. Dominic Dale

Alakaavio:

Neil Robertson vs. Robert Milkins
Ricky Walden vs. Michael Holt

Mark Williams vs. Michael White
Stephen Maguire vs. Dechewat Poomjaeng

Mark Allen vs. Mark King
Ding Junhui vs. Alan McManus

Barry Hawkings vs. Jack Lisowski
Mark Selby vs. Matthew Selt

Snookerblogin Virallinen Veikkaus on, että mestaripytyn nostaa vuonna 2013 Mark Selby tai Neil Robertson. Samaa veikkaa moni muu. Mustiksi hevosiksi Snookerblogi mainitsee Allister Carterin ja Greame Dott´in. Molemmat ovat olleet vahvimmillaan Cruciblessa.

Herkulliseksi tämän vuoden kaavion tekee se, että vahvat mestariehdokkaat Selby ja Robertson on sijoitettu alakaavioon, mikä tarkoittaa sitä, että he voivat kohdata toisensa vasta semifinaaleissa.

Alakaavioon sijoitettu hallitseva mestari, Ronnie O´Sullivan saattaa kohdata tämän ottelun voittajan finaalissa. Tähän on kuitenkin vielä pitkä matka, on täysin mahdollista, että kukaan edellämainituista ei pääse finaaliin asti. Crucible -teatterissa pelaa 29 muutakin kivenkovaa snookeristia, mm. Judd Trump, jolla on varmasti oma sanansa sanottavana kunhan vauhtiin päästään.

Snookerin MM-kilpailut pelataan 20.4. - 6.5. Ketä Sinä veikkaat tämän vuoden mestariksi? Jätä kommentti!

Ja vielä...

Reanne Evans on jälleen naisten snookerin maailmanmestari.

Naisten snookerin puolella pelattiin jo MM-kisat. Yllätyksiä ei nähty, sillä finaaliin ylsivät kahdeksankertainen maailmanmestari Reanne Evans ja Maria Catalano. Finaalin vei Evans lukemin 6-3, tehden ottelussa kaksi yli sadan pisteen lyöntisarjaa. Evans on ainoa nainen maailmassa, joka on voittanut MM-tittelin jo yhdeksän kertaa.

Evans on pyrkinyt rakentamaan uraa myös main tourilla, mutta laihoin tuloksin. Aikaa tosin vielä on, Reanne on vasta 27-vuotias.

Lue lisää:

Ronnie O'Sullivan: My return to snooker is like a reality TV show (BBC)

Maailmanmestaruuskisojen verkkosivut

Reanne on Cloud Nine (Worldsnooker.com)

Quartet Of Debutants Through To Crucible (Worldsnooker.com)

Robin Hull Snookerblogin haastattelussa: "Halu päästä kilpailemaan on todella kova"

Robin Hull. Kuva: Global-snooker.com

Cue Power - Snookerblogi sai ilokseen ja kunniakseen mahdollisuuden haastatella Suomen kaikkien aikojen kovinta snookerpelaajaa, Robin Hullia. Kohtelias kotimainen snookerlegenda vastasi kärsivällisesti, huolellisesti ja huumorillakin Snookerblogin kysymyksiin, kertoen mm. tuoreista MM-karsinnoista, tulevaisuuden suunnitelmistaan ja treenikuvioistaan. Hull antoi myös omat veikkauksensa tulevan MM-turnauksen menestyjistä.

Suomalaisille snookerin ystäville Robinia ei tarvitse esitellä. Sittenkin on hyvä muistuttaa, että Robin ei ole kova tekijä pelkästään omalla maaperällään vaan kansainvälistäkin menestystä on tullut enemmän kuin suurimmalle osalle suomalaisista urheilijoista omissa lajeissaan. Hänen saavutuksiinsa kuuluu muunmuassa alle 21-vuotiaiden maailmanmestaruus (1992), Euroopan mestaruus (1997), 16 kautta ammattilaisena snookerin main tourilla ja parhaimmillaan hän oli rankinglistoilla sijalla 31.

Myös breakbuildingin suhteen Robin voi olla ylpeä saavutuksistaan: hän on saavuttanut tähän mennessä urallaan 115 kappaletta yli 100 pisteen lyöntisarjaa, joka asettaa hänet kaikkien aikojen listalla sijalle 34. Taakse jää niinkin kovia tekijöitä, kuin Mark Davis, Paul Hunter, Darren Morgan, Ricky Walden ja Jamie Cope.

Kuinka moni suomalainen urheilija voi sanoa päässeensä omassa lajissaan koskaan tälle tasolle? Kaiken kaikkiaan Robin Hullia voi jo nyt sanoa suomalaiseksi lajin kiistattomaksi hallitsijaksi, oman lajinsa yksinäiseksi sudeksi, suomalaiseksi pioneeriksi. Eikä ura ole vielä paketissa, vaikka viime viikolla pelatut MM-kisojen esikarsinnat eivät täysin putkeen menneetkään.

"Karsinnat tulivat ja menivät", toteaa Hull kärsivällisesti. "Tavoitteena oli tietenkin karsintojen läpäisy, mutta sain irti kuitenkin arvokasta infoa liittyen omaan peliin ja fiilikseen kilpailla."

Mikä on snooker-urasi tilanne tällä hetkellä? Onko aktiivinen pelaaminen main tourilla edelleen tavoitteena?

Tilanne on vielä tällä hetkellä pikkuisen ilmassa. Pelaaminen on tietenkin sydäntä lähellä ja halu päästä kilpailemaan todella kova, kovempi kuin koskaan voisi sanoa, olen aina ollu vähän hukassa ellei ole biliskeppiä kädessä.
     Realiteetti on eri asia, tällä hetkellä Qschooliin osallistuminen on niin ja näin. Asian vaikeus ei itseasiassa ole tour-kortin hankkimisessa, tietenkin siinä on haasteensa, sehän on selvä, mutta todellinen haaste on saada paketti kuntoon alkavaa kautta varten, mikä alkaa melkein heti Qschoolin jälkeen. Tällä tarkoitan tietenkin rahoitusta. Se on ainoa asia mitä pelkään, katsoa vierestä kun kisat rullaa ohi, eikä itse pääse mukaan rahoituksen takia. Se on kertaalleen koettu ja ei ole asia minkä haluan toistuvan. Kahden kauden kortti tuo tietenkin optioita eli voi jättää 1. kaudella ptc kisat väliin ja pelata vaan 'isot' ranking kisat. Kauden kiertäminen kokonaisuudessa täältä suomen kamaralta vaatii noin 22.000e, noiden isojen rankingkisojen noin 8000e. Fakta on, että mun kohdalla sponsorin saaminen on vaikeaa.
     Pelaaminen ja harjoittelu itsessään on hyvässä mallissa, kovien treenipelien puute on ainoa osa-alue mitä pitää parantaa jotta saa paketin lopulliseen kuntoon, siihen voi laskea myös kisamatsien pelaamisen. Lähitulevaisuus tulee kertomaan paljon mahdollisen kisauran aloittamisesta.

Minkälaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi tulevaisuuteen liittyen uraasi snookerpelaajana?

Lyhyen ajan tavoite on päästä kilpailemaan maintourille. Sen jälkeiset tavoitteet pidän vielä itselläni, mutta siihen liittyy pärjäämistä kisoissa.

Snookerurasi on ollut vaikea sairastelun, sisäkorvan sairauden takia. Onko sairaus siinä määrin parantunut, että pystyt nykyään harjoittelemaan ja kilpailemaan täysillä?

Terveys on hyvällä mallilla. Ainoa jäänne on flimmeri (eteisvärinä,sydämen rytmihäiriö) minkä kanssa joudun taistelemaan joskus. En pidä sitä minkäänlaisena esteenä snookerin pelaamiselle, pelaa millä tasolla tai miten kovaa vaan. Pystyn ylläpitämään fyysistä kuntoani sekä pelikuntoani haluamallani tavalla. Rajoituksia ei sen suhteen ole.

Minkälaiset ovat treenimääräsi näinä päivinä? Tuleeko treenattua vielä yhtä paljon kuin joitakin vuosia sitten? Entäs treenirutiinit, minkälaisia ne ovat, ja ovatko treenirutiinit muuttuneet?

Neljän kuukauden ajan olen treenannut suhteellisen paljon ja tuloksia rupee nyt näkymään - vihdoin. En oikeastaan vuoden 05-06 jälkeen ole harjoitellut samaan malliin kuin nyt, siis määrällisesti.
     Viikon pöytäaika on siinä 40 tunnin kieppeillä tällä hetkellä, välillä enemmänkin. Intoa riittää. Rutiinit olen pitäny erittäin yksinkertaisina ja painottanut pre-shot rutiiniin, eli helppoja harjoituksia ja paljon toistoja jotta voi painottaa sitä pre-shottia enemmän. Olen yrittänyt nostaa pelitempoa myös joten hyvä valmistautuminen lyöntiin on avaintekijä. Rutiineja ei ole kuin vajaat 10 erilaista mikä on todella vähän, niistä puolet on erilaiset line-upit, muutama eri versio pitkistä lyönneistä ja pari seifti rutiinia mitä sitten ajan läpi.
   Kysyt varmaan onko se tylsää? No kyllä ja tarkoitus onkin että sitä henkistä terävyyttä vaaditaan jotta tulosta syntyy. No pain,no gain.

Teit viime joulun alla kotimaisessa rankingturnauksessa hurjan kilpasuorituksen, 147 maksimibreikin. Kuinka tavallisia maksimit ovat sinulla nykyään harjoitustilanteessa?

Niitähän on tullu nyt pari kisoissa mikä on aina mukavaa, piristävä lisämauste. Matsin voittaminen on kuitenkin tärkeintä. Eilen tuli treenimatsissa yksi, niitä tulee silloin tällöin, riippuu miten aggro moodi on päällä, niitä pitää kuitenkin aina hakea vähän. Eivät ne ole oleellisia freimin voittoa ajatellen.

Kenen kanssa harjoittelet? Löytyykö Suomesta niin hyviä pelaajia, että he voivat ”sparrata” sinua ammattilaispelejä silmällä pitäen?

Johannes Kauhasen kanssa harjoittelen, en paljoa muiden. Treenit menee suurimmaksi osaksi soolona. Maintour-pelejä ajatellen Suomesta ei saa treenipelien muodossa apua. Kehittyvien suomalaisten snookerpelaajien AINOA mahdollisuus saada kokemusta ja näkemys siitä mitä peli vaatii pärjäämiseen maintour tasolla, on päästä harjoittelemaan huippupelaajien kanssa. Jopa EM- tai MM-kisat amatööritasolla ovat kaukainen huuto siitä mitä peli vaatii oikeasti.

Mikä on mielestäsi suomalaisen snookerin nykytila, ja tulevaisuus? Onko näköpiirissä nuoria pelaajia, joista voisi kykyjen puolesta muotoutua tulevia ammattilaispelaajia?

Potentiaalisia pelaajia on, vaatii tietenkin koko paketin toteuttamista. Jotta näillä jätkillä olisi mitään saumaa niin britteihin niin kuin olisi jo, enkä tarkoita mitään parin viikon reissuja vaan niin että saa sen näkemyksen ja kovuuden mitkä on kisapelaajan peruspilarit. Siinä voi mennä useampi vuosi, itsellä meni 3-4 vuotta. Se on paljon pyydetty nuorelta kaverilta, mutta ainoa tapa omasta mielestäni. Toivon, että Suomesta löytyy kavereita ketkä ovat valmiita ottamaan tarpeelliset askeleet, sitä myötä on mahdollisuus pärjätä.

Olet kaikkien aikojen century breaks –tilastossa sijalla 34 (115 satasta 16 kaudessa, lähde: wikipedia), mikä on kerrassaan häkellyttävän hieno suoritus. Tuossa tilastossa taakse jäävät sellaiset nimet kuin Paul Hunter, Mark Davis, Ricky Walden ja Jamie Cope. Kuinka korkealle itse arvostat tällaista tilastokarkkia?

Ei merkitse mitään. Erän voitto tärkein aina, siihen riittää 70 pistettä ihan yhtä hyvin. Breakbuilding on yksi vahvimmista peliominaisuuksistani, joten ehkä sitä myötä niitä on tullut muutama.

Mikä on mielestäsi urasi tähän mennessä suurin saavutus?

Etten vetäny Mark Kingiä turpaan joskus UK Championship -turnauksessa matsin jälkeen, minkä hävisin 9-7. Hajotin kepin salkkuineen parkkipaikalla ja heitin pusikkoon. Suuri saavutus oli myös junnujen maailmanmestaruus, oli silloin nuorelle kollille iso juttu.

Riittääkö pelaamisen lisäksi intoa seurata ammattilais-snookeria esim. televisiosta, eli oletko edelleen ns. snookerfani?

Juu, olen fani sekä oppilas. Huippumatseista oppii aina jotain.

Onko sinulla edelleen ystäviä ammattilais-snookerpelaajien keskuudessa, pidätkö edelleen yhteyttä heihin?

Pidän yhteyttä kyllä, 4-5 kaverin kanssa juttelen vieläkin.

Ronnie O´Sullivan on pitänyt käytännössä vapaavuoden, mutta tulee virkavapaalta suoraan MM-turnaukseen puolustamaan titteliään. Minkälaisiksi arvioit Ronnien mahdollisuudet kauden suurimmassa turnauksessa?

Ronnie on aina mysteeri. Sen verran tiedän, että on pelannut näytösmatseja jonkun verran ja nyt sitten treenannut ahkerasti. Joutuu kovaan mediarumbaan, mikä voi olla kova paikka noinkin kokeneelle veturille pitää pelisilmä tarkkana. Ensimmäinen matsi kertoo paljon, toinen vielä enemmän koska silloin on odotettavissa, että vastaan tulee sijoitettu pelaaja. Sen jälkeen voi laskea, että ollaan takaisin normikaavassa. Yksi voittajaehdokkaista.

Aki Kauppinen on paljastanut, että olet ilmeisesti selostamassa jälleen MM-kilpailuja Eurosport –kanavalla. Selostatko aiempaan tapaan vain semifinaaleita ja finaalia, vai enemmänkin?

Kyllä, Aki Kauppisen vieraaksi menen. Finaali ja ainakin toinen semi on tiedossa.

Kenen toivot pärjäävän MM-kilpailuissa, eli henk. koht. suosikit ja veikkaukset menestyjistä?

Selbylle soisin voiton, kuten myös Ronnielle. On puhuttu siitä kuinka avoin kisa on tiedossa mutta totuus on, että pieni nippu pelaajia ratkaisee kenelle pytty menee. Selby, Robertson, Ding, Ronnie, Higgins - tuossa järjestyksessä mun suosikit.

Judd Trump on yksi nuorista snookertähdistä, joiden varaan lasketaan tulevaisuuden suhteen paljon snookerfanien keskuudessa. Mitä mieltä olet Trumpista ja hänen pelityylistään?

Todella viihdyttävä pelaaja, pelityyli ei anna paljon marginaalia sille miten hyvässä kunnossa pitää olla että pärjää. Epätasaisuutta on aina odotettavissa. Kehittyy vielä mikä ei tiedä muille pelaajille hyvää. Ehdottomasti yksi snookerin johtotähdistä ja persoonaltaan hyvä sellainen niinkin nuoreksi.

Takanasi – ja toivottavasti vielä edessäkin - on suomalaisittain vertaansa vailla oleva snooker-ura, johon on mahtunut paljon värikkäitä vaiheita. Oletko koskaan harkinnut kirjan kirjoittamista aiheesta, ts. omaelämänkertaa?

(Robin nauraa) Ei ole käyny mielessä. Kyllä tässä ollaan sen verran riviukon elämää eletty että en usko että siitä kirjaa saisi.

***

Cue Power - Snookerblogi kiittää haastattelusta Robin Hullia, ja toivottaa menestystä ja ennen kaikkea onnea tulevaisuudelle. Kiitos myös Veikko Hannulalle avusta.

Snookerkevät lämpenee vähitellen

Kuva: Anna Gowthorpe/PA

Vaikka aurinko ei vielä juuri lämmitä, on snookermaailmassa jo alkanut tuttu keväinen säpinä. Kauden suurista turnauksista on enää kaksi jäljellä. China Open -turnauksessa lämmitellään Sheffieldin MM-turnausta varten, joka pelataan 20. huhtikuuta - 6. toukokuuta.

Snookerblogi on ollut pitkällä tauolla, joten yhdessä blogissa ei voi käydä läpi kaikkia kuluneen kauden tapahtumia kattavasti. On kuitenkin aiheellista todeta, että kausi on ollut hyvätasoinen ja tasainen. Kahdestatoista ensimmäisestä rankingturnauksesta (mukaanluettuna siis myös pienemmät PTC-kisat) jokaisella oli eri voittaja. Kauden loppusuoralla näyttää siltä, että kovia nimiä ovat ne vanhat tutut: Judd Trump, Mark Selby, Neil Robertson, Shaun Murphy, John Higgins, Stephen Maguire ja tuore turnausvoittaja ja 147-breikin tekijä, Ding Junhui.

Ronnie O´Sullivanin meno/paluu

Hetken aikaa näytti siltä, että Ronnie päätti lopettaa uransa huipulla: viime keväänä hän juhli neljättä maailmanmestaruuttaan - ja katosi. Uuden kauden alettua tämä snookernero ei enää ilmoittautunut mukaan main tourille ja spekulaatiot hänen uransa tolasta yltyivät. Koko kausi ilman Ronnieta on tuntunut monen snookerfanin mielestä hieman valjulta ilman hallitsevaa mestaria ja verratonta viihdyttäjää. Ronnie taitaa olla lajinsa viimeinen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Snookerin kattojärjestön päämies Barry Hearn on vakuutellut niin yleisölle kuin lehdistöllekin, että sotahan ei yhtä miestä kaipaa, ja ladannut pöytään tilastot, joiden mukaan snookerin TV-suosio olisi tällä kaudella kasvanut. Ja tottahan se on, tuskin yksikään oikea snookerin ystävä jättää lajia sikseen Ronnien poistumisen myötä, mutta suurehko enemmistö faneista tuntuu silti kaipaavan Rakettia.

Viimein Ronnie kuitenkin kutsui koolle lehdistötilaisuuden, ja 25. helmikuuta 2013 hän ilmoitti tekevänsä paluun snookerareenoille Sheffieldin maailmanmestaruusturnauksessa keväällä. Masennuksen kanssa paininut pelaaja ei sittenkään osannut elää ilman snookeria, vaikka snooker elikin ilman häntä. Snookerfanit ovat luonnollisesti repeilleet onnesta.

Snookerin maine vaakalaudalla?

Toinen kauden mittaan puhuttanut aihe on ollut sopupelit. Joe Jogia vedettiin tourilta häpeälaatikkoon jo viime kesänä ja hänet tuomittiin kahden vuoden pelikieltoon sopupeliepäilyjen vuoksi. Tuomionsa jälkeen Jogia availi pariinkin kertaan sanaisen arkkunsa. Hän vakuutti syyttömyyttään, mutta kertoi myös tietävänsä kuinka paljon snookermaailman sisällä on rikollista toimintaa ja sopupelejä. Samanlaisia kommentteja kuultiin John Higginsin sopupeliepäilyjen aikaan kesällä/syksyllä 2010.

Kirsikkana törkykakun päällä on Stephen Lee, top 16-pelaaja, joka oli vielä viime kesänä ja syksynä todella kovassa iskussa. Yhtäkkiä WPBSA rykäisi hänet kilpailukieltoon, ja tutkinta jatkuu edelleen. Leen tilanne vaikuttaa todella pahalta, ja on omalta osaltaan kiihdyttänyt pohdintaa snookerin "puhtaudesta".

Myös Lee vakuuttaa syyttömyyttään ja suunnittelee paluuta kevään MM-kilpailuissa, mikäli WPBSA sen sallii. Snookerblogi ei ota kantaa syytöksiin, vaan toivottaa Leelle tsemppiä ja toivoo pikaista paluuta. Lee on pöytien ääressä ollut aina todellinen herrasmies, ja tuottaa hyvin pelatessaan poikkeuksellisen kaunista snookeria.

Kausi jatkuu...

Kuten sanottu, keväällä snookerympyröissä käy melkoinen surina. Enää yksi valmentava Kiinan turnaus ja sitten kaikki silmät on suunnattu Crucible -teatteriin.

China Openin jälkeen lyödään myös rankinglista ajan tasalle ja tätä kohtaa pitävät huolestuneena silmällä monet pelaajat. Automaattisestihan turnaukseen pääsee mukaan 16 maailman parasta, mutta tänä vuonna tuo luku on poikkeuksellisesti 15, sillä Ronnie pääsee hallitsevana mestarina mukaan automaattisesti - ja koska hänet on rankattu nyt sijalle 28, tulee hän tiputtamaan 16. sijoituksella olevan pelaajan karsintoihin.

Tällä hetkellä huolta sijoituksistaan kantavat erityisesti Barry Hawkings (sijalla 14), Allister Carter (sijalla 15), Mark Davis (16) ja Stephen Lee (17). Kaikki eivät mahdu suoraan mukaan, osalle tie aukenee vasta karsintapelien kautta.

Kävi miten kävi, keväästä tulee epäilemättä jälleen snookerfanin kulta-aikaa. Pelaajat ovat kovassa kunnossa, ja kaikki pääsevät todistamaan hallitsevan mestarin paluuta kilpa-areenoille. Kauden huipennus ei voi olla muuta kuin herkullinen. Monien silmissä kiiluu tietenkin jo mahdollisuus Ronnien ja tämän hetken ykkösen, Judd Trumpin välienselvittelyyn.

Jättäkää toki kommentteja ja kertokaa omat suosikkinne mestaruuskilpailuihin ja arvionne Ronnien kunnosta pitkän tauon jälkeen.

Taustatietoa:

Ranking-lista
BBC Sport: Ronnie O'Sullivan to defend snooker world title
The Guardian: Stephen Lee 'devastated' by suspension over suspicious betting patterns