Onko Selby tylsä?

Viime sunnuntaiaamuna Mark Selby ja Barry Hawkins aloittelivat China Openin finaalia. Pitkään ei tarvinnut Twitteriä selailla kuuma kahvikuppi kädessä, kun ruutuuni ilmestyi näitä tyypillisiä, Selbyn persoonaa ja pelitapaa väheksyviä viestejä. "Selby tuhoaa snookerin pelitavallaan" (wtf?). "Kuolettavan tylsää snookeria". "Selby on niin tylsä".

On olemassa snooker-faneja, sitten on olemassa ns. Ronnie-faneja. On varmasti tarpeetonta huomauttaa, että kritiikkini asiassa ei liity Ronnieen - kukapa snookerin ystävä ei nauttisi hänen pelistään?

Snooker-fanit arvostavat hyvää snookeria ja hyviä snookerpelaajia, ja ennen kaikkea, he arvostavat ja ymmärtävät snookeria pelinä. Ronnie-fanit ovat puolestaan - hieman yleistettynä - yksinkertaisempaa kansaa: heidän mielestään Ronnie on ainoa mielenkiintoinen pelaaja, ja snooker lajina kiinnostava vain kun Ronnie pelaa. Yleisesti ottaen ärsyttävää porukkaa, joiden kanssa on tylsää seurustella.

Selbyn vähättelijät ovat yleensä ns. Ronnie-faneja, tai ainakin heihin rinnastettavia.

Snookerfania usein ärsyttää Selbyn väheksyminen, vaikka hänen taitojaan ei kiistä enää kukaan. 3 maailmanmestaruutta, 8 Triple Crown-titteliä, rankingturnausvoittoja 12 kpl. Hänen ansioluettelonsa on selkeästi kovempi kuin vaikkapa Dingin, Robertsonin, Murphyn tai Trumpin. Legendojen listalla hänen nimensä on heti Ronnien, Higginsin ja Williamsin perässä. Numeroita ja rankkauksia voi jokainen vääntää haluamaansa suuntaan, itselleni Triple Crownit ja erityisesti maailmanmestaruudet painavat vaakakupeissa aina eniten.

Mutta onko Selby tylsä? Väittäisin, että ei ole - ellei nyt ole pakko verrata häntä Ronnieen. Vertailu Ronnieen ei ole kenellekään eduksi. Kaikki ovat hitaita ja konservatiivisia Ronnieen verrattuna. Selby pelaa klassista snookeria. Hänen lyöntivalikoimansa on erinomainen. Hän tietää tasan tarkkaan milloin hyökätä ja milloin puolustaa. On äärimmäisen harvinaista nähdä Selbyn tekevän väärää lyöntivalintaa.

Selbyä on kutsuttu usein myös negatiiviseksi pelaajaksi. Tämä on mielestäni selvää: Selby ei ole missään nimessä negatiivinen pelaaja. Negatiivinen pelaaja pelaa turvalyönnin silloinkin kun selkeänä vaihtoehtona on hyökkäys (tästä raadollisin esimerkki Rory McLeod). Taas, kysymys on lyöntivalikoimasta, pitää tietää milloin hyökätä ja milloin puolustaa. Steve Davis oli tässä omana aikanaan mestari - siitäkin huolimatta, että oli omalta osaltaan viemässä snookeria aggressiivisempaan suuntaan. Selby ei ole tässä sen huonompi. Hän hyökkää silloin kun se on fiksua, ja hän osaa tehdä tämän valinnan kenties paremmin kuin kukaan muu ammattilaisista. Tässä mielessä hän on selkeästi vahvempi pelaaja kuin esim. Ronnie, joka usein hyökkää silloinkin, kun ei ehkä kannattaisi. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä Ronnien ottelu Elliot Slessoria vastaan Kiinassa.

Kun Selby hyökkää, hän on useimmiten tappava. Satasen breikkejä hänellä on tilillään jo 520, jolla hän sijoittuu kaikkien aikojen listalla sijalle 6. Ammattilaisena hän on pelannut tilastollisesti 7759 erää, joissa siis 520 satasta. Erät/sataset-prosentiksi tulee siis 6.7% - kaikkien aikojen listalla hän on tässä sijalla 7.

Onko Selby hidas? Riippuu keneen verrataan. Taas, Ronnieen verrattuna on. Ronnie on menneellä kaudella ollut 131 pelaajasta nopein pelaaja n. 16 sekunnin AST (average shot time) ajalla. Selbyn vastaava luku on 23, joka sijoittaa hänet 131 pelaajan listalla sijalle 48. Listan loppupäästä löytyy yli 30 sekunnin lukuja, joten Selby lähempänä tourin nopeimpia kuin hitaimpia. Selby ottaa sen ajan, mikä lyönnin suorittamiseen vaaditaan, ei enempää eikä vähempää. Mielestäni tourilla on pelaajia, jotka kuhnaavat lyöntinsä äärellä tarpeettoman kauan, mutta Selby ei ole yksi heistä. Jokaisella pelaajalla on oma rytminsä.

Turvapelissä ja taktiikkapuolella Selbyä parempaa pelaajaa ei ole. Vaikka näin kuulee joskus väitettävän, mielestäni Selbyllä ei ole pakonomaista taipumusta turvapeliin, tässä on kysymys edelleenkin siitä lyöntivalikoimasta. Selby pelaa yleensä oikean lyönnin oikeassa paikassa. Olen kuullut sanottavan, että tällainen on tylsää ("Ronnie olisi hyökännyt"), mutta toisaalta, tällaiset kommentit kertovat ennen kaikkea ymmärtämättömyydestä. Pelaajan ensisijainen tehtävä on voittaa jokainen erä, jonka hän pelaa, keinolla millä hyvänsä. Vaikka eipä sinänsä, Selby on suorittanut muutamia pöydän putsauksia, jotka luovuudessaan ja taidossaan ovat kerta kaikkiaan maailman hienoimpia - viihdyttävyydessään täysin verrattavissa vaikkapa Ronnien vastaaviin.

Mitä tulee Selbyn persoonaan, jokainen muodostakoon oman mielipiteensä. Selby ei ehkä enää ole lempinimensä "The Jester from Leicester" veroinen virnistelijä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä itse snookerin kanssa. Jokaisella saa ja pitääkin olla omia näkemyksiä pelaajista, suosikkeja ja inhokkeja - ne tekevät hommasta mielenkiintoisen. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa mistä näkemykset kumpuavat ja olla rehellinen niistä. Selbyn snookeria on vaikea moittia, mutta jos hänestä ei pidä persoonana, niin olkoon.

Loppuun vielä video tylsästä Selbystä tekemässä tylsää breikkiä.

Kuningas Selbyn valtakausi alkoi

Mark Selby voitti viimeinkin snookerin maailmanmestaruuden 5.5.2014 kukistamalla finaalissa itsensä Ronnie O´Sullivanin 18-14.

Kokonaisuudessaan Selby pelasi mielettömän hienon turnauksen. Jo semi-finaalivoitto Neil Robertsonista oli härkämäinen suoritus, sillä Robertson pelasi myös hienoa turnausta, tehden mm. kauden sadannen satasen breikin, historiallinen saavutus sekin. Huippukuntoisen ja kovahermoisen O´Sullivanin kaataminen finaalissa oli kuitenkin urotyö, johon lopulta aika harva tuntui uskovan. Twitterissä ja televisiossa asiantuntijoiden arviot Selbyn mahdollisuuksista ennen finaalia (ja vielä ensimmäisen päivän jälkeenkin) olivat jokseenkin pessimistiset.

Selby kuitenkin nojasi, varsinkin finaalin toisena päivänä, omiin vahvuuksiinsa: huimaan taktiseen peliin ja peräänantamattomuuteen. Ronnie pääsi vain hetkittäin domonoimaan peliä isoilla breikeillä, suurimmaksi osaksi Selby sitoi Ronnien puuduttaviin turvakamppailuihin, jotka päättyivät useimmiten Selbyn voittoihin.

Ensimmäisen päivän jälkeen Ronnie oli hienoisessa 10-7 johdossa, joka on historiallisesti yleensä riittänyt Ronnielle. Mutta ei tällä kertaa. Selby tuli toiseen finaalipäivään sissin asenteella ja alkoi nakertaa Ronnien peliä erä kerrallaan. Pala palalta Ronnien peli alkoi musertua ja pelin loppuessa Selby näyttikin, jos ei nyt selvästi, niin ainakin jokseenkin vahvemmalta pelaajalta. Selkeää kieltä kertoo sekin, että Selby voitti viimeisistä 17 erästä 13. Kukahan on viimeksi moukaroinut O´Sullivania tällä tavalla? Vai onko koskaan, kukaan?

Ei Ronniekaan heikolta näyttänyt, päinvastoin. Ronnie näytti kaikille, että hän ei ole hyvä pelkästään johtamaan otteluita, hän myös jaksaa taistella viimeiseen asti, vaikka tahtipuikko on livennyt jo kädestä. Selby teki ottelun mieleisekseen, eikä Ronnie saanut enää toisena päivänä määrätä rytmiä ottelulle, mutta Ronnie teki sen mitä pystyi. Kuten Ronnie itsekin sanoi, lopputulos voisi olla eri jos molemmat pelaajat olisivat heitelleet "tonneja" toistensa niskaan, mutta nyt pelissä oli kyse turvapelistä ja siinä Selby on mestari. Ronnie ikään kuin vedettiin mukaan sellaiseen otteluun, jossa hän ei missään nimessä haluaisi olla mukana. Se voitaneen sanoa nyt ääneen, Selby on nykyään lajin paras taktinen- ja turvapelaaja, parempi kuin sellaisiksi aikaisemmin mainitut Steve Davis, John Higgins tai Alan McManus. Hänen lyöntivalikoimansa on vertaansa vailla ja valkoisen hallinta on käsittämätöntä. Siihen Ronnie tässä finaalissa kompastui. Tällainen peli on pahinta myrkkyä Ronnielle, siksi hän onkin jo aikaisemmin antanut Selbylle lisänimen "The Torturer", Kiduttaja.

Selby ansaitsee mestaruutensa. Hän on alisuorittanut MM-kisoissa pitkään. Hän on ollut rankattu viiden tai kolmen parhaan joukkoon iät ja ajat, ja hänen olisi pitänyt jo saavuttaa MM-kisoissa enemmän. Mutta sellainen on Cruciblen taika, joillekin se on vaikea paikka (Jimmy White, Ding Junhui). Tämä oli vasta Selbyn toinen finaali, edellinen oli vuonna 2007 Higginsiä vastaan, ja siinäkin tuli tappio. Kaksi finaalia on suhteellisen vaatimaton tulos MM-kisoista Selbylle, ottaen esim. huomioon, että hän on samana aikana voittanut Mastersin kolmasti (+plus muita turnauksia), ja hän on juuri täyttämässä "jo" 31 vuotta. Mutta enää sillä ei ole väliä, hänellä on MM-pokaali hyppysissään, taika on murrettu, ja epäonnistumiset unohdettu.

Tämä saattaa Selbyn kohdalla avata tulvaportit, kukapa tietää. Joka tapauksessa, juuri nyt hallitsee Kuningas Selby I. Valtakauden kestosta ei vielä osaa kukaan sanoa, mutta ainakin O´Sullivan tekee vuoden päästä kaikkensa riistääkseen tittelin Selbyltä taas itselleen. Muutamalla muullakin ammattilaispelaajalla saattaa olla samansuuntaisia aikomuksia.

"My father passed away with cancer when I was 16, two months before I turned professional, and his last words to me were 'I want you to become World Champion'. I said to him I will be one day it's just a matter of when not if."

- Mark Selby, voitettuaan MM-tittelinsä myöhään illalla 5.5.2014.

Kiistelty/kiitelty UK Championship alkoi

Kauden toiseksi suurin rankingturnaus UK Championship alkoi 26.11. ja jatkuu aina sunnuntaihin 8.12. asti. Perinteinen ja arvostettu turnaus on edelleen yksi vuoden snookerkalenterin kohokohdista, vaikka muutettu formaatti ja uudet järjestelyt ovat herättäneet runsaasti kritiikkiäkin. Hallitseva mestari on Mark Selby.

UK Championship ennen

UK Championship on vanha turnaus, vaikka saikin rankingstatuksen "vasta" vuonna 1984. Steve Davisia voi sanoa turnauksen hallitsijaksi, sillä hän on voittanut sen kuusi kertaa vuosivälillä 1980-87. Stephen Hendry valloitti tittelin viisi kertaa, Ronnie O´Sullivan (toistaiseksi) neljä kertaa, ja John Higgins (toistaiseksi) kolme kertaa.

Peliformaatti oli ennen hyvinkin pitkä. Vielä hetki sitten ottelut olivat paras 17:sta erästä, ja finaali paras 19:sta, mutta nyt formaattia on lyhennetty. Alkupään ottelut ovat enää paras 11:sta erästä, semifinaalit paras 17:sta ja finaali paras 19:sta.

UK Championship 2013

Pelejä on lyhennetty ennen kaikkea uuden karsintajärjestelmän takia. Ennen TV-vaiheessa pelasivat vain top 32-pelaajat, mutta nykyään kaikki joutuvat karsimaan ja turnaus alkaa suoraan 128 pelaajan kaaviosta. Otteluita tulee jumalaton määrä. Tämä on johtanut myös siihen, että kaikkia otteluita ei ehditä enää pelaamaan perinteisellä Yorkin kaupungin Barbican Centre -areenalla, vaan osa peleistä on siiretty viereiseen urheiluhalliin.

Muuttunut formaatti ja pelien hajauttaminen ovat saaneet monet snookeralan ihmiset ärsyyntymään, "eihän tämä ole enää UK Champs". BBC, joka maksaa tapahtuman televisioinnista huimat rahat, ei myöskään ollut täysin tyytyväinen uuteen systeemiin, koska nyt on mahdollista, että osa huippupelaajista tipahtaa pelistä jo ennen TV-kameroiden saapumista paikalle lauantaina. BBC:n ohjelmatietojen lukeminen on surullista katsottavaa, he lähettävät suoria lähetyksiä vain päivällä muutaman tunnin päivässä ja myöhään illalla/yöllä koostelähetyksiä. Ei ole snookerin voima BBC:llä entisen veroinen.

Monet ovat sitä mieltä, että UK Champs on MM-kisojen ja Mastersin ohella yksi sellainen snookerinstituutio, jota pitäisi suojella lajin modernisoinnilta, jota Barry Hearn suorittaa rautaisella kädellä. Toisaalta olen samaa mieltä, koska "vanha UK" oli mahtava TV-tapahtuma. Toisaalta, formaatin säilyttäminen sotisi sitä uutta periaatetta vastaan, jota Worldsnooker yrittää orjallisesti toteuttaa: kaikkien pelaajien tulee ansaita paikka huipulla, myös huippujen täytyy karsia. Olkoon näin.

Pelaajat

Vahvimmat suosikit tämän vuoden turnauksessa ovat ilmeisesti myös vedonlyöjien silmissä ne vanhat tutut: Ronnie O´Sullivan, Neil Robertson, Ding Junhui ja Mark Selby. Nämä neljä ovat viime aikoina erottuneet muista yllättävän selkeästi tasaisuudellaan. Snooker on kuitenkin laji, jota on vaikea ennustaa, kuka tahansa top 16-pelaajasta on täysin kykeneväinen voittamaan turnauksen. 32 parhaan joukosta ja jopa sen ulkopuoleltakin löytyy monia varteenotettavia veikkauksia ja pelaajia, jotka ovat jo todistaneet kykenevänsä turnausvoittoihin.

Ennustajaksi en vieläkään tahdo, mutta uskoisin, että uudesta formaatista huolimatta neljännesfinaaleista löytyy niitä samoja, tuttuja nimiä. Uusi rankingjärjestelmä ei ole tähän juuri vaikuttanut.

Suomen Robin Hull on Twitterviesteistä päätellen matkalla Yorkiin hyvillä mielin ja täynnä tarmoa. Tämä innostunut ja peräänantamaton asenne on huokunut hänestä koko kauden, ja se lupaa hyvää. Hänen vastaansa asettuu ensimmäisellä kierroksella huippupelaaja Mark Davis (ranking 13). Vaikka monet valittelevat Robinin arpaonnea vastustajissa, tällä kertaa arpaa ei heitetty, se oli ennalta-asetettu formaattiin: UK Champsin formaatin mukaan ykkössijoitettu pelaaja pelaa ensimmäisellä kierroksella turnauksen viimeiseksi rankattua pelaajaa (sija 128) vastaan, toiseksi rankattu pelaa toiseksi viimeistä (sija 127) vastaan jne. Juuri nyt Robin on rankattu jaetulle sijalle 119 maailmassa, joten vastaan tulee maailman 13:sta rankattu pelaaja - edelleen Mark Davis.

Jos Robin kykenee esittämään ottelussaan samanlaisia otteita kuin ottelussaan Ronnieta vastaan taannoin, sanoisin, että Mark Davis lähtee kotiin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Mutta juuri niin hyvä esitys Robinilta täytyy tulla. Vähemmällä Davisin kaltainen kokenut, ja elämänsä kultakautta pelaava ammattilainen ei kaadu. Robinin ensimmäinen matsi pelataan  perjantaina 29.11. Kysymyksessä aamuottelu, joka alkaa klo 11.30 Suomen aikaa. Ottelua ei valitettavasti televisioida. Tsemppiä Robinille!

Kauden kohokohdat edessä

Snookerkausi 2011-2012 on ollut hyvässä vauhdissa jo muutaman kuukauden. Snookerblogi palaa tauolta ja kertaa snookerskenen viime aikojen tärkeimpiä tapahtumia ja pohtii tulevaa.

Viime vuosina hyvin typistetyiksi jääneet snookerkaudet ovat enää kaukainen muisto. Tänä vuonna snookerkalenteri on täynnä turnauksia, ja mm. Eurosportilta saamme seurata taitavimpien pelaajien otteluita harva se viikonloppu. Jo kesällä alkanut kausi on edennyt nyt siihen pisteeseen, että edessä on yksi kauden kohokohdista: UK Championships. Kauden muutkin helmet ovat vielä luonnollisesti edessäpäin, tammikuussa Masters ja huhtikuussa se isoista isoin, MM-kisat.

Sävelet ovat samat kuin ennenkin, kärjessä kiiltelevät mm. Mark Selby, Mark Williams ja hallitseva maailmanmestari John Higgins. Muutoksiakin on tapahtunut. Ronnie ”The Rocket” O´Sullivan on tipahtanut jopa sijalle 11. ja Stephen Hendry kokonaan ulos TOP 16:sta, sijalle 20. Virallisen, juuri uusitun rankinglistan löydät Worldsnooker.comin sivuilta

Robin Hullin paluu

Suomalaisittain tämän kauden teki erityisen kiinnostavaksi Robin Hullin, Suomen kaikkien aikojen menestyneimmän snookerpelaajan paluu kilpapöydille. Terveydellisistä syistä muutamia vuosia sitten uransa paketoineen Hullin paluu on tapahtunut QSchoolin kautta. Pelit ovat näyttäneet hyviltä ja plakkarissa on hyviä voittoja. Näillä näkymin kohtuullinen tulostaso ei kuitenkaan riitä lähellekään pitämään ”Roopea” ammattilaissarjassa tätä kautta pitempään, sillä sijalta ”yhdeksänkymmentäjotain” on erittäin vaikea nousta 64:n joukkoon, ja tätä kautta turvata paikka main tourilla.

Vaikka ranking-järjestelmää on uusittu, uusien pelaajien on silti järjettömän vaikeaa nousta häntäpäästä 64:n joukkoon. Se vaatisi merkittävää menestystä useista isoista turnauksista. TV-pöytien kautta se nopea nousu voi tapahtua, ei karsintavaiheiden. Ja kun PTC-turnauksiin osallistuminen lienee monille liian kallista suhteutettuna potentiaaliseen hyötyyn, jää jäljelle vain ns. major-turnaukset. Niissä ei voi sitten montaa palloa ohi lyödä.

UK Championships

Joulukuussa starttaa kauden yksi kolmesta suur turnauksesta, UK Championships. Ensimmäisellä kierroksella ylivoimaisesti kiinnostavin ottelu on Ronnie O´Sullivan vastaan veteraanimestari Steve Davis. Vaikka Davisilla on häviävän pienet mahdollisuudet voittaa The Rocket, se on silti matsi, jota ei voi missata: kaksi legendaa vastakkain. Kysymyksessä on raketti vastaan spagetti -asetelma. Ronnie tykittää ja Davis yrittää jumittaa pelin, ja turhauttaa Ronnien. Jo selviäminen suurturnauksen pääsarjaan oli 54-vuotiaalta Davisilta hyvä suoritus, rankingsijoitus kun on nykyään jo 40:n tuolla puolen. Steve itse kommentoi asiaa:  "You can't ask for more than a match against Ronnie at the UK. It's what we play for. Plus it gives me a day when I don't have to sit next to John Parrott". UK Championshipsin pelikaavioon voit tutustua täällä

Suomen Robin Hullin tie nousi pystyyn karsintojen kolmannella kierroksella. Ensin tuli hyvät voitot Lucky Vatnanista ja varsinkin Yu Delusta, mutta Peter Lines osoittautui jo liian kovaksi pelimieheksi, pataan tuli 4-6.