Onko Selby tylsä?

Viime sunnuntaiaamuna Mark Selby ja Barry Hawkins aloittelivat China Openin finaalia. Pitkään ei tarvinnut Twitteriä selailla kuuma kahvikuppi kädessä, kun ruutuuni ilmestyi näitä tyypillisiä, Selbyn persoonaa ja pelitapaa väheksyviä viestejä. "Selby tuhoaa snookerin pelitavallaan" (wtf?). "Kuolettavan tylsää snookeria". "Selby on niin tylsä".

On olemassa snooker-faneja, sitten on olemassa ns. Ronnie-faneja. On varmasti tarpeetonta huomauttaa, että kritiikkini asiassa ei liity Ronnieen - kukapa snookerin ystävä ei nauttisi hänen pelistään?

Snooker-fanit arvostavat hyvää snookeria ja hyviä snookerpelaajia, ja ennen kaikkea, he arvostavat ja ymmärtävät snookeria pelinä. Ronnie-fanit ovat puolestaan - hieman yleistettynä - yksinkertaisempaa kansaa: heidän mielestään Ronnie on ainoa mielenkiintoinen pelaaja, ja snooker lajina kiinnostava vain kun Ronnie pelaa. Yleisesti ottaen ärsyttävää porukkaa, joiden kanssa on tylsää seurustella.

Selbyn vähättelijät ovat yleensä ns. Ronnie-faneja, tai ainakin heihin rinnastettavia.

Snookerfania usein ärsyttää Selbyn väheksyminen, vaikka hänen taitojaan ei kiistä enää kukaan. 3 maailmanmestaruutta, 8 Triple Crown-titteliä, rankingturnausvoittoja 12 kpl. Hänen ansioluettelonsa on selkeästi kovempi kuin vaikkapa Dingin, Robertsonin, Murphyn tai Trumpin. Legendojen listalla hänen nimensä on heti Ronnien, Higginsin ja Williamsin perässä. Numeroita ja rankkauksia voi jokainen vääntää haluamaansa suuntaan, itselleni Triple Crownit ja erityisesti maailmanmestaruudet painavat vaakakupeissa aina eniten.

Mutta onko Selby tylsä? Väittäisin, että ei ole - ellei nyt ole pakko verrata häntä Ronnieen. Vertailu Ronnieen ei ole kenellekään eduksi. Kaikki ovat hitaita ja konservatiivisia Ronnieen verrattuna. Selby pelaa klassista snookeria. Hänen lyöntivalikoimansa on erinomainen. Hän tietää tasan tarkkaan milloin hyökätä ja milloin puolustaa. On äärimmäisen harvinaista nähdä Selbyn tekevän väärää lyöntivalintaa.

Selbyä on kutsuttu usein myös negatiiviseksi pelaajaksi. Tämä on mielestäni selvää: Selby ei ole missään nimessä negatiivinen pelaaja. Negatiivinen pelaaja pelaa turvalyönnin silloinkin kun selkeänä vaihtoehtona on hyökkäys (tästä raadollisin esimerkki Rory McLeod). Taas, kysymys on lyöntivalikoimasta, pitää tietää milloin hyökätä ja milloin puolustaa. Steve Davis oli tässä omana aikanaan mestari - siitäkin huolimatta, että oli omalta osaltaan viemässä snookeria aggressiivisempaan suuntaan. Selby ei ole tässä sen huonompi. Hän hyökkää silloin kun se on fiksua, ja hän osaa tehdä tämän valinnan kenties paremmin kuin kukaan muu ammattilaisista. Tässä mielessä hän on selkeästi vahvempi pelaaja kuin esim. Ronnie, joka usein hyökkää silloinkin, kun ei ehkä kannattaisi. Tästä viimeisimpänä esimerkkinä Ronnien ottelu Elliot Slessoria vastaan Kiinassa.

Kun Selby hyökkää, hän on useimmiten tappava. Satasen breikkejä hänellä on tilillään jo 520, jolla hän sijoittuu kaikkien aikojen listalla sijalle 6. Ammattilaisena hän on pelannut tilastollisesti 7759 erää, joissa siis 520 satasta. Erät/sataset-prosentiksi tulee siis 6.7% - kaikkien aikojen listalla hän on tässä sijalla 7.

Onko Selby hidas? Riippuu keneen verrataan. Taas, Ronnieen verrattuna on. Ronnie on menneellä kaudella ollut 131 pelaajasta nopein pelaaja n. 16 sekunnin AST (average shot time) ajalla. Selbyn vastaava luku on 23, joka sijoittaa hänet 131 pelaajan listalla sijalle 48. Listan loppupäästä löytyy yli 30 sekunnin lukuja, joten Selby lähempänä tourin nopeimpia kuin hitaimpia. Selby ottaa sen ajan, mikä lyönnin suorittamiseen vaaditaan, ei enempää eikä vähempää. Mielestäni tourilla on pelaajia, jotka kuhnaavat lyöntinsä äärellä tarpeettoman kauan, mutta Selby ei ole yksi heistä. Jokaisella pelaajalla on oma rytminsä.

Turvapelissä ja taktiikkapuolella Selbyä parempaa pelaajaa ei ole. Vaikka näin kuulee joskus väitettävän, mielestäni Selbyllä ei ole pakonomaista taipumusta turvapeliin, tässä on kysymys edelleenkin siitä lyöntivalikoimasta. Selby pelaa yleensä oikean lyönnin oikeassa paikassa. Olen kuullut sanottavan, että tällainen on tylsää ("Ronnie olisi hyökännyt"), mutta toisaalta, tällaiset kommentit kertovat ennen kaikkea ymmärtämättömyydestä. Pelaajan ensisijainen tehtävä on voittaa jokainen erä, jonka hän pelaa, keinolla millä hyvänsä. Vaikka eipä sinänsä, Selby on suorittanut muutamia pöydän putsauksia, jotka luovuudessaan ja taidossaan ovat kerta kaikkiaan maailman hienoimpia - viihdyttävyydessään täysin verrattavissa vaikkapa Ronnien vastaaviin.

Mitä tulee Selbyn persoonaan, jokainen muodostakoon oman mielipiteensä. Selby ei ehkä enää ole lempinimensä "The Jester from Leicester" veroinen virnistelijä, mutta sillä ei ole mitään tekemistä itse snookerin kanssa. Jokaisella saa ja pitääkin olla omia näkemyksiä pelaajista, suosikkeja ja inhokkeja - ne tekevät hommasta mielenkiintoisen. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa mistä näkemykset kumpuavat ja olla rehellinen niistä. Selbyn snookeria on vaikea moittia, mutta jos hänestä ei pidä persoonana, niin olkoon.

Loppuun vielä video tylsästä Selbystä tekemässä tylsää breikkiä.

Interview with Nigel Bond: "Semifinal in India proved that I can still do it at 51"

Recently i got a chance to chat with Nigel Bond. He´s a proper old school potter whose had a long and respectable career. He was nice enough to do this interview with me which i thought was very kind of him, considering i´m a Finnish blogger with a tiny blog. He talked to me about many things, for example about the possibility of continuing his career, and about the love he still feels towards snooker, a game that got him hooked more than 30 years ago.

Lets start with the latest news (which at the time was German Masters qualifiers). You suffered what I imagine was a pretty painful defeat against Aditya Mehta. You led 3-1 after the interval but in the end lost the deciding frame. Based on numbers it was a pretty long match, quite a few scrappy frames and lot of safety game. How do you feel about that match?

The German masters was pretty much like it's just been in the Scottish open. It's difficult when you are suffering with a lack of confidence, you tend to play less aggressive and frames can go scrappy like you say. I started the match well to go 3-1 up but as the match went on I got worse. I did have the chances to win 5-3 against Adiyta.


Your season so far has been a bit of mixed bag: great run in India (semifinal) but after that it´s been quite tough for you. Tell us a little bit about how you´re feeling right now about your game and the season so far?

I feel I'm playing OK in practice against the Chinese boys at the academy in Sheffield, which has been good for me but losing a lot of first round matches dents your confidence and you get on a downward spiral which is hard to get off.


Last season you talked about the strong possibility of retirement after the season, but then decided to continue. What kept you playing?

I think practicing at the academy has given me a spark. All the Chinese players work hard and put the hours in, it's a great set up and makes you want to play. I did well in the World Championship qualifiers and when you've devoted your life to something it's hard to just stop.


You´ve slipped in rankings a bit now, and your pro-card expires after this season unless you can get back to the top64, or finish in the top eight outside of the top 64, based on prize money won during the 2016/17 season (tricky stuff this!). And actually your situation is pretty good on the latter scenario. How do you fancy continuing your career after this season if it´s possible?

 If I was to drop off the tour there´s no way would I go to Q-School. I've had my time but if I stay on then I will see how things pan out.


You´ve had a long and successful career. You started your professional career in 1989. Many things have changed since then. How do you see snooker as a sport now opposed to what it was when you started? 

The game has changed massively. The tour has become worldwide. When I turned pro the game was mainly British based with a couple of tournaments overseas. There was a lot of dead wood on the tour with the same faces on the TV all the time hence why they became household names. Now even down the rankings the standard is so good. The players are more professional, practice more and more disciplined which you have to be. Sport in general is so much more competitive nowadays.


Can you tell us about how you feel about snooker these days? I mean you´ve played snooker for such a long time, and i'm sure you started out like most of us, simply because you loved the game. How much of that love is left? Is it still more about the love for the game, or is it more professional thing, just something you have gotten used to doing? How much of that old magic is still left in your eyes, do you still love the game?

Absolutely yes. I got hooked on the game and you couldn't keep me off the table. It's harder to love it when you are on a bad run but the highs far out way all the lows. To reach a ranking semifinal this season in India for the first time in 14 years was a massive buzz and that's what drives you as a player. It proves to me that I can still do it at 51!


Jimmy White, Stephen Hendry, Ronnie O´Sullivan and Mark Williams, to mention a few, have all said that in the 90´s the standard of playing was higher than today. Everyone knows there are more players now than ever, who are able to win tournaments, but i presume they mean that the top players were better in the 90´s. How do you feel about that?

Some of the top players from the 90's are still up there which shows just how good they are. It was a golden era for the game. There was a club in every town and everyone played. They certainly set the bar high. The standard at the bottom has gotten closer to the top, that´s why there aren't really any shocks these days as you know how good everyone has become. There are more players now capable of winning tournaments than ever.


During this long career you´ve had some great moments like World Championship final (1995), winning British Open (1996), Shoot-out (2011) and World Seniors (2012). Of course you´ve had disappointments as well. What do you consider the high points and low points of your career so far?

My high points are obviously the World Championship final and winning the British Open but any tournament win is a high point. I suppose the lows for me are when I play poorly and don't perform to the standard I know I can.


You are coaching at the Victoria Snooker Academy these days, which I hear is an amazing place for practicing snooker. Can you tell us a little bit more about your involvement? How much you coach, who you coach? Are you planning to turn into a full time coach after your snooker career ends?

My involvement was from the outset. I had asked Victoria with her contacts in China about the possibility of doing some coaching over there. That´s when she mentioned about setting up her own academy in Sheffield. We looked at a few possible properties to set an academy up. Any enquiries we receive regarding coaching will go through myself but they are mostly amateur players. I think coaching is the right way for me to go, I've done some coaching in Germany, Macedonia and Russia. I think in the UK to be a full time coach is difficult so it would be nice to coach all over the world as I enjoy the travel, seeing different places and meeting new people.


Ronnie O´Sullivan has, or at least had, his own show on the EuroSport. If you had your own show, The Nigel Bond Show, who would be your first guest and why?

If it was a fellow snooker player it would have to be Darren Morgan. He was one of my best mates on tour and we're still good friends, although he never shuts up but I'm sure it would be funny and entertaining!

*****

CuePower Snookerblog would like to thank Nigel Bond for taking time to do this interview. I hope his career will go on and he will get the results I feel he deserves. Class act, on and off the table.

Patrik Tiihosen tähtäin ulkomailla: "Täällä Suomessa oikeastaan pelataan snookeria ihan väärin"

Patrik Tiihonen on yksi Suomen tulevaisuuden toivoista snookerissa. Vasta 16-vuotias snookerlahjakkuus oli syysloma- ja treenireissulla Helsingissä, jolloin pääsimme viimeinkin istahtamaan alas ja vaihtamaan ajatuksia kasvotusten. Ujo nuori mies osoittautui fiksuksi ja lopulta jopa puheliaaksi. Hän on päättänyt menestyä. Mutta tie on pitkä ja kivinen, varsinkin Suomesta ponnistaessa.


Viime viikonloppuna pelattiin Oulussa Suomen ranking osakilpailu, pääsit kahdeksan joukkoon, mutta tie nousi siinä vaiheessa pystyyn. Mitkä olivat odotukset Oulun suhteen?
"Viime kaudella menestys oli hyvää, sijoituin tasaisen varmasti sinne kärkisijoille. Niinpä odotukset olivat ehkä turhankin kovat tälle kaudelle tultaessa. Tuntuu ettei enää oikein tyydytä nuo kahdeksan parhaan joukkoon sijoittumiset, tai semit."

Katsotko, että tästä lähtien, vuoden 2017 SM-kisoista lähtien, on mahdollisuudet taistella SM-kullasta? Onko Suomen SM-huippu kuinka kaukana omasta pelistäsi tällä hetkellä?
"Harjoitusmatseissa, kun pelaan Suomen huippuja vastaan, niin pärjään erittäin hyvin. Kisatilanteessa homma kuitenkin aina vähän kääntyy. Sanoisin kuitenkin, että jos pelaan omaa hyvää peliä, niin täällä Suomessa voin voittaa – Robin Hullia lukuun ottamatta – kenet tahansa."

Voittoja on tullut Suomessa jo SM-tasolla ja kansainvälisesti hyvää menestystä nuorten MM-kilpailuissa. Onko tässä mielessä erityisiä tavoitteita tulevaisuudelle, kerätä menestystä ennemmin kotimaasta vai nuorten MM-tasolta?
"Tottakai tavoitteet ovat ulkomailla, siellähän mä haluan menestyä ennen kaikkea. Ehkä seuraavina vuosina haen vielä menestystä ennen kaikkea noista junnusarjoista, mutta kyllä mä jo ensi keväänä yritän päästä mukaan miesten EM-kilpailuihin. Näitä Suomen ranking kisoja pelaan oikeastaan vaan sen takia, että sitä kautta – eli rankingin kautta - saa sitten edustuspaikan noihin ulkomaisiin kilpailuihin."

Suomen ja maailman huippusnookerin tasoero on melkoinen. Voiko Suomesta ponnistaa maailmalle? Pystytäänkö täällä kehittämään nuoria, lahjakkaita pelaajia?
"Jos verrataan Suomen snookeria ja huippusnookeria, ne ovat kaksi ihan eri lajia. Voisi jopa sanoa, että täällä pelataan ihan väärin tätä peliä. Usein yritetään liian negatiivisella pelillä voittaa pelejä, pelaamalla hitaasti ja niin edes päin. Tuolla junnukisoissa maailmalla painetaan hirveällä tohinalla ympäri pöydän ja pistetään pallot koteloon. Juuri tämän takia, jos saisin valita, kävisin vain ulkomailla pelaamassa. En oikeasti edes tykkää pelata Suomessa.  Miksi Suomesta ei ole tullut muita ammattilaisia kuin Robin Hull? Eihän se ole mikään ihme. Eniten olen pettynyt siihen, että liitto ei panosta mitenkään valmennuskulttuuriin. Se on se suurin juttu. Katsotaanpa Venäjälle, siellä käy Nigel Bond valmentamassa ja monia muitakin englantilaisia huippuvalmentajia."

Tietysti näissä asioissa resurssit ovat avainasemassa. Suomen snookerissa ei ymmärrettävistä syistä paljon raha liiku, joten suuria panostuksia vaikea tehdä.
"Uskon, että muutamaa lahjakkainta olisi mahdollista tukea paremmin. Se on huolestuttavaa, että pelaajilla ei mahdollisuuksia kunnon valmennukseen. Liitolta voi saada pari sataa euroa tukea turnaukseen lähtiessä, mutta siihen se jää. Mutta olen tehnyt itselleni selväksi, että haluan kuitenkin edetä uralla omaa reittiäni. Näinhän Robinkin teki, ei välittänyt liitoista pätkääkään."

Tulevana viikonloppuna pelataan Pietarissa U17 Fireballs-turnaus, johon olet osallistumassa. Mistäs siinä on kyse?
"Se on Venäjän liiton järjestämä turnaus nuorille pelaajille Venäjältä, Baltiasta ja Suomesta. Olin itse asiassa tuossa turnauksessa myös neljä vuotta sitten kun vasta aloittelin pelaamaan. Sijoituin siellä kolmanneksi silloin. Muistan sen hyvin, koska sitä ennen en ollut Suomessa pelannut edes divarikisoja, pelkästään viikkokisoja Jyväskylässä. Lajipäällikkö sitten soitti ja kysyi, että haluaisinko edustaa Suomea. Se oli kyllä jännää. Nyt kisa järjestetään siellä Pietarissa uudestaan, muutaman vuoden tauon jälkeen."

Qatarissa, Dohassa, pelataan IBSF:n snookerin MM-kisat. Sinne et ilmeisesti ole menossa, vaikka jossain vaiheessa sellainen suunnitelma kai oli?
"Joo kyllä oli tarkoitus mennä, mutta reissu tulisi niin järjettömän kalliiksi, että pakko jättää väliin."

Olet sanonut, että muutto Englantiin on jossain vaiheessa varmasti realismia. Toisaalta olet lukion juuri aloittanut Suomessa. Onko näistä liikkeistä vielä sen suurempia mielikuvia vai mennäänkö vuosi kerrallaan?

"No tästä eteenpäin kolme vuotta ollaan lukiossa, sitten olen jo 19 vuotta. Ja kai joku ammatti pitäisi myös opiskella. Ja armeijakin pitäisi käydä. Joten tosi vaikea sanoa, mutta toivottavasti joskus viiden vuoden päästä voisi kuvitella olevan mahdollista. En tiedä onko se edes ihan täysin pakollista muuttaa Englantiin, jos tekee kaikki oikeat valinnat täällä Suomessa. Jyväskylästä pitää kyllä päästä jossain vaiheessa pois, esimerkiksi Turkuun tai Helsinkiin, ja pitäisi päästä noiden kovien kavereiden kanssa harjoittelemaan, kuten Robin Hullin. Pessi Lyyra valmentaa mua, ja uskoisin, että noilla opeillakin voi päästä vaikka kuinka pitkälle, vaikka ei nyt ehkä ihan huipulle pelkästään kotitreenillä. Kyllä siellä Englannissa olisi pakko käydä ainakin harjoitusreissuja tekemässä, käydä niiden akatemioissa harjoittelemassa."

Niin, olet ilmeisesti treenannut jonkun verran Robinin kanssa täällä Suomessa.
"Joo, olen muutaman kerran hänen kanssaan treenannut. Ennen junnujen MM-kisoja kävin hänen kanssaan pelaamassa."

Olen usein kuullut sanottavan: "Patrik on seuraava suomalainen snookerammattilainen", tai jotain muuta vastaavaa. Olet itsekin ehkä kuullut niin sanottavan. Miltä se tuntuu kuulla, tuleeko sellaisesta paineita?
"Ei tule paineita. Se on mukava kuulla, että ihmiset ajattelevat niin. Oikeastaan se vaan antaa lisää tsemppiä harjoitteluun."

Jos siirrytään ammattisnookerin puolelle, ketkä ovat lempipelaajiasi, ketä katselet mieluiten televisiosta ja miksi?
"Tekniikka- ja mentaalipuolella katselen Shaun Murphya."

Kuinka paljon katsot ammattilaissnookeria? Kuinka tärkeää on mielestäsi oman kehittymisen kannalta katsoa maailman parhaiden pelaajien pelaamista?  
"Sanoisin, että se on todella tärkeää. Ehkä eniten siinä seuraan sitä, että mitä se vaatii olla ammattilainen ja mitä sen oman pelin tason tulee olla. Tasohan on jäätävä tällä hetkellä. Erät ratkaistaan usein käytännössä yhdellä visiitillä pöydälle. Tietysti seuraan myös tuota kiinalaisten tuloa. Hurjia tyyppejä. Yan Bingtaokin vasta 16 vuotias. Myös lyöntivalikoimaan on tullut oppia ammattilaissnookerista, ja siihen mitä ammattilaiset ylipäätään tekevät siellä pöydän ympärillä."

Ronniella on oma ohjelma Eurosportilla, tai on ainakin ollut. Jos Patrik Tiihosella olisi oma snookerohjelma Eurosportilla, kuka olisi ensimmäinen vieraasi (jos saisi vapaasti valita), miksi ja mitä häneltä haluaisit kysyä?
"Jaah…. Aika pahan kyllä heitit nyt. Varmaan pyytäisin jonkun legendan, joka tietää mitä pitää tehdä menestyksen eteen. Mitäköhän sanoisin? Ronnie O´Sullivan tai Stephen Hendry varmaankin."

* * *

Patrikin uraa voi tukea esimerkiksi pitämällä mielessä hänen sponsorit, joiden sivuilla voitte vierailla näissä osoitteissa:

suomenmyymalakaluste.fi
web.joints.fi
kangasniemenpeltityo.fi
biljardikauppa.fi
metsa-lahikainen-ky.tekee.fi
tmi-es-huoltoapu.kunnostaa.fi

Legendaarinen UK Championship lupailee laadukasta snookerviihdettä

UK Championship on maailmanmestaruuden ja The Mastersin ohella "yksi vuoden isoista" turnauksista. Vaikka turnauksen sädekehä onkin ottanut viime vuosina joitakin klommoja uudistetun formaatin myötä, on se edelleen yksi kauden kohokohdista. Siinä on snookerjuhlan tuntua. Suomalaisittain turnauksesta tekee tänä vuonna kiinnostavan se, että Robin Hull "tekee paluun" kilpapöydille.

 

Kuvassa hallitseva UK Champ, Neil Robertslow. Eiku Neil Robertson.

"UK Champsia" on viime vuosina kritisoitu voimakkaasti, niin pelaajien kuin snookerfanienkin toimesta. TOP-16 -pelaajia ei enää suojella, vaan myös he joutuvat osallistumaan ensimmäiselle kierrokselle eli 128-miehen kaavioon. Turnaus on jaettu kahdelle areenalle, ja otteluita on lyhennetty. Täksi vuodeksi formaattia on typistetty entisestään, kun kaikki pelit finaalia lukuunottamatta ovat paras 11 erästä, jopa semifinaalit. Finaali on sentään edelleen paras 19:sta. Ennen pitkät ottelut kuvasivat UK:n merkitystä, "prestigeä", titteli piti tosiaan ansaita. Nyt se on melkein kuin mikä tahansa turnaus. Toki palkintorahaa on luvassa poikkeuksellisen paljon (voittajalle 150 000 puntaa), mutta juuri muuten UK:ta ei enää erota kalenterin muista rankingturnauksista.

Toki briteille UK Champsissa on jotain poikkeuksellista, onhan se kisakalenterin ensimmäinen BBC-kanavan turnaus, mutta senkin merkitys on vähentynyt. BBC televisioi todennäköisesti otteluita viime vuoden tapaan - eli liian vähän. Onneksi meillä on Eurosport.

UK Champsin ensimmäistä kierrosta aletaan pelata tiistaina 25. marraskuuta, mutta viralliset kisalähetykset alkavat vasta lauantaina 29. päivä. Siihen asti pelejä voi seurata liveseurannan ohella Worldsnookerin nettistriimistä, jos nyt välttämättä haluaa tihrustaa staattista kuvaa ilman selostusta. Ja maksaa siitä. Jotkut haluavat.

Luvassa hyvää snookeria

Muutamissa edellisissä turnauksissa olemme nähneet poikkeuksellisen kovatasoista ja nautittavaa snookeria. International Championship tarjoili meille huippuluokan suorituksia erityisesti Ricky Waldenilta ja Mark Allenilta, kuten myös Mark Williamsilta, joka kohautti snookerfaneja tiputtamalla hyvin pelanneet Ronnie O´Sullivanin neljännesfinaalissa. Näissä peleissä tehtiin roppakaupalla kauniita ja isoja sarjoja ja ottelut olivat jännittäviä sekä viihdyttäviä. Varsinkin turnauksen loppupuolen matsit olivat varsinaista ilotulitusta. Finaalissa Walden rampautti Allenin hurjalla pelivireellään.

Champion of Champions -turnaus viikkoa myöhemmin ei sekään pettänyt, pikemminkin päinvastoin. Kun lajin kuumimmat 16 pelaajaa pelaavat toisiaan vastaan, on lupa odottaa poikkeuksellisen hyviä otteluita, ja juuri sitä meille tarjoiltiin. Harvoin muissa turnauksissa näkee näin kovia ottelupareja: semit Ronnie vs. Ding Junhui ja Judd Trump vs. Neil Robertson. Kirsikaksi herkun päälle saatiin Ronnie vs. Trump -finaali, joka saavuttikin tasollisesti jopa legendaariset mittasuhteet. Itsensä kovin kriitikko Ronnie myönsi jopa itse pelanneensa fantasista snookeria. Trump puolestaan sanoi, että noin hyvällä pelillä olisi kaatunut kuka tahansa muu paitsi Ronnie. Finaalissa nähtiin kuusi yli sadan pisteen breikkiä, ja 11 muuta yli 50 pisteen breikkiä. Uskomaton finaali.

Viime sunnuntaina päättynyt Ruhr Open oli sekin ET-turnauksen statuksestaan huolimatta mielenkiintoinen ja täynnä hyvää snookeria. Päällimmäisenä tästä turnauksesta jäi mieleen Shaun Murphyn finaalissa tekemä maksimibreikki 147 ja Robert Milkinsin täydellinen 4-0nöyryyttäminen. Murphyn kovasta kunnosta kertoo se, että hän oli lähellä tehdä kaksi muutakin maksimia aikaisemmin turnauksessa, kompuroinnit tapahtuivat vasta viimeisillä palloilla.

Monet pelaajat ovat olleet viime aikoina erittäin hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa sitä, että on perusteltua odottaa hyvätasoista turnausta. Suurimpana suosikkina turnaukseen lähtee Ronnie, jonka vire Champion of Champions -turnauksessa oli kerrassaan hurja. Hänen pysäyttämiseen Yorkissa tarvitaan kovaakin kovempi kaveri. Jännittäväksi tilanteen tekee se, että sellaisiahan on jonoksi asti. Valitse omasi: Robertson, Trump, Murphy, Allen ja Ding ovat kaikki pelillisesti valmiita voittamaan turnauksen, se on nähty. Selby mainittaisiin tässä joukossa normaalisti, mutta hänestä tuli juuri tuore isä. Jokainen, joka on tuon kokenut, tietää, että toiminta- ja keskittymiskyky ei välttämättä ole ensimmäisinä viikkoina huippuluokkaa, joten mielenkiintoista nähdä miten Selby pelaa. Lupaavia merkkejä on viime turnauksissa nähty myös Waldenilta, Williamsilta ja Milkinsiltä, mutta heidän ailahtelevaisuus on vedonlyöjien silmissä myrkkyä.

Robin Hull mukana pitkästä aikaa

Robinin kausi alkoi todella hienosti, Wuxi Classicissa hän jatkoi siitä mihin MM-kisoissa jäi. Tuloksena oli neljännesfinaalipaikka. Sittemmin on ollut kovin hiljaista. Elokuusta lähtien Robin on ollut snookermaailmassa näkymätön. Nyt Robin on kuitenkin saanut huhujen mukaan terveen harjoittelujakson alle ja matkaa itseluottamusta uhkuen UK:n ensimmäiselle kierrokselle.

Tehoja Robinilta täytyykin löytyä, sillä vastaan asettuu ensimmäisellä kierroksella Thepchaiya Un-Nooh (ranking 58), joka pelasi vastikään Ruhrissa varsin vakuuttavasti voittaen mm. nousevan tähden Michael Whiten. Toivon mukaan Robin vääntää nuoresta vastustajastaan tärkeän voiton. Tuon kamppailun voittaja saa toisella kierroksella varsin todennäköisesti vastaansa Shaun Murphyn, joten tie huipulle ei aukene tässäkään turnauksessa Robinille helpoimman kautta. Jos halutaan spekuloida - ja snookerfanithan haluavat - kolmannella kierroksella urakka paradoksaalisesti helpottuisi, koska silloin vastaan tulisi joku nelikosta Wenbo-Grace-Lisowski-Melling. Kaikki heistä selkeästi helpommin voitettavia kuin Murphy.

Robin Hull pelaa ensimmäisen kierroksen ottelunsa Thepchaiya Un-Noohia vastaan torstaina, klo 9.30 paikallista aikaa. Ei muuta kuin liveseuranta auki ja peukut pystyyn.

* * *

Tämä blogi julkaistaan oman blogialustani lisäksi FinnSnooker -sivustolla.

Q & A with Martin Gould

CuePower Snookerblog had a great chance to chat with former Championship League, Power Snooker and Shoot-Out champion, Martin Gould. Martin proved to be exceptionally friendly and he seems to always have time for his fans – including a certain annoyingly persistent Finnish blogger. Martin and I discussed his ultimate snooker “dream match” and watching Teletubbies rather than... Well, read on and You´ll find out!

 

I´ve done some research on you, and there´s a wikipedia article on you that says you work "part-time as a debt collector". That sounds interesting. Can you tell me a little bit more about that? Do you have to break knees a lot?
I would like to say my Wikipedia account is full of rubbish. I've never ever been a debt collector. I was a part time croupier though. I'll only break kneecaps if someone messes me around :)


I´ve heard you say that you have a backround in pool. Was pool your first love in billiards? How did the transition from pool to snooker happen?

I used to play pool when I was around 7. I would go into local pub with my mum and dad. I got barred from playing when I was 9 as I was beating the adults and they didn't like it. I also played pool for London and also was England captain at junior level. I even won European under 18s in France back in 1999. I gave up pool shortly after to concentrate on snooker.


The season 2013/2014 seemed a little difficult for you. You´ve come down in rankings a bit, but still within top 32. How do you feel about this past season?

Last season was a bit hit and miss really. I had few problems during the start of the season. I didn't have a club to practice in as I got kicked out by my old club. I fell ill a couple times at wrong times like hour before my match at the uk champs. I don't make excuses, I just get on with it. But the end part of the season was good, I felt like I was findin some form again.

You played against Marco Fu in the first round at World Champs. That was your third match (of which you´ve won 2) against Fu in the first round at the Crucible. It was a great match to watch, but unfortenately you lost 10-7. What are your thoughts about that match?

The match with Marco I think was the pick of the 1st round. We both played very well and brought best out of each other. I feel I only made one mistake in the match and it cost me, but that is snooker for you.


I´ve understood you don´t want to set targets for your career, but what do you expect from next season? You must be thinking about getting back to the top 16? You should be there, you are good enough.

I've never been one for setting targets as I find something always goes wrong. But I think you´re right, I should be in top 16 but I shall just keep plugging away, doing my best and enjoy playing the game I love.


Are you a snooker fan? Do you watch games and read the news and blogs about snooker, or is playing as a professional enough snooker for you?

I am a snooker fan yes, but I do find it hard to watch other matches if I been involved in that tournament. I read some of the blogs from time to time.

Did You watch the world final, Ronnie vs Selby? How do you feel about the match?

Did I watch the final? I can politely say NO to that question. I think I watched a repeat of teletubbies......


Do you have a coach or a mentor? I know You´ve been working with Stephen Feeney?

I´ve been working with Stephen Feeney for around two years now. His sight right technology has been something that has helped me. It's been revelation to me how good he is as a coach. During this period it was the best choice I ever made so far in my career working with him. But I would also like to thank Del Hill, my former coach, he is a fantastic coach and I owe him for all the help he gave me until I met Stephen.


If you´d be allowed to play only one match ever again, who would it be against, where would it take place, and who would be the referee? Why?

That's a really tough question. I would have to choose 2010 World Champs and be 11-5 up again against Neil Robertson. Having learnt from the experience I know I can finish the job now, so it would be me against Neil and Oli Marteel as ref at the Crucible and a packed audience watching.


What is the most enjoyable memory from your pro-snooker career so far? Is there anything you´d like to forget?

I would like to forget between 2004/5 until late 2006/7 as I wasn't even playing snooker. I had given up the game and had thought I would never play again. Not many people know the problems on a personal level that I went through. Since 2007/8 I have enjoyed every moment of my career whether it was highs or lows. I am lucky I get to do this for a living, I get to see many countries, meet lots of great fans everyday. But winning tournaments is always the highlight of anyone's career and I've been good enough to win 4 so far and Im aiming to win a few more as time goes on.



CuePower Snookerblog would like to thank Martin Gould for this interview. It´s been a privilege.

You can fallow Martin Gould on twitter @gouldyballs147
Also on Facebook - Martin Gould

Muistakaa Joe Davis

Komea Lisowski, viihdyttävä Trump, maaginen O´Sullivan, konemainen Robertson. Snookerpelaajat ovat nykyään kovempia ja taitavampia kuin koskaan ennen. On kuitenkin hyvä muistaa, että kyllä sitä muinoinkin osattiin: Joe Davis ainakin osasi. Uutta snookerkautta odotellessa on hyvä hetki suunnata ajatukset hetkeksi historiaan, todelliseen snookerlegendaan.

 

Joe Davis

Usein puhutaan siitä kuka, tai ketkä ovat kaikkien aikojen parhaimpia pelaajia. Vaikka snooker ei sinänsä ole välineurheilua niin 60-70 vuotta sitten kaikki ei ollut yhtä hyvin kuin nyt pelivälineiden osalta: verat olivat hitaampia, pallot sattumanvaraisia ja pöytä, valleja myöten, saattoi toimia eri paikoissa eri tavoilla. Lyöntivalikoima oli ipso facto rajoitetumpi. Isojen breikkien teko oli siis tuolloin vaikeampaa (eikä isojen breikkien tekeminen muutenkaan ollut samalla tavalla arvostettua kuin nykyään, isoja breikkejä ei metsästetty), vaikkakin oletetusti pussit olivat tuohon aikaan anteliaampia. Siispä pelaajia on mahdotonta arvottaa absoluuttisesti, ja parhaan pelaajan valinta on ehkä mahdotonta - varsinkin kun vielä otetaan huomioon, että pelitekniikka- ja viisaus, sekä pelikulttuuri, jossa pelaajat elävät, ja sen sisäinen kilpailu, on eri aikoina ollut täysin erilainen.

Siksi ei ole järkevää vertailla Joe Davisia nykypelaajien kanssa. Eri aikakaudet eivät snookerissa(kaan) kommunikoi hyvin. Joitain Davisin merkittäviä saavutuksia voidaan kuitenkin luetella ja ne kertovat hänestä pelaajana paljon.

Joe Davis voitti maailmanmestaruuden 15 kertaa peräkkäin aikavälillä 1927-1946. Vuonna -46 hän vetäytyi MM-snookerista (koska "hänen ylivoimaisuutensa ei ollut hyväksi snookerille", kuten hän itse asian ilmaisi), eikä enää ottanut osaa turnaukseen. Hän ei hävinnyt MM-kisoissa yhtäkään ottelua, ikinä. Tosin, MM-kisat toimivat tuohon aikaan eri tavalla, haastajia ei ollut loputtomasti, eikä MM-kannun säilyttämiseksi tarvinnut pelata useita otteluita. Joka tapauksessa, parempaan tilastoon ei ole kenelläkään mahdollisuutta. Davisia ei ylipäätänsä snookerissa juuri päihitetty virallisissa snookerotteluissa, virallisesti hänet onnistui päihittämään ainoastaan hänen oma, nuorempi veljensä Fred Davis.

Davis oli myös ensimmäinen pelaaja, joka voitti maailmanmestaruuden niin biljardissa kuin snookerissakin. Samaan saavutukseen on yltänyt ainoastaan - niinpä niin, hänen veljensä (Fred Davis olisi oikeastaan oman artikkelinsa arvoinen: voitti kahdeksan maailmanmestaruutta, pelasi Cruciblessa MM-kisoissa vielä vuonna 1984, 70-vuotiaana, ja lopetti uransa vasta vuonna 1993, 79-vuotiaana, hävittyään Ronnie O´Sullivanille (!!!) Grand Prix -turnauksessa).

Joe Davis teki maailman ensimmäisen virallisen 147-maksimibreikin vuonna 1955, 53-vuotiaana. Hän teki myös ensimmäisen virallisen satasen breikin MM-kisoissa. Sittemmin hän teki urallaan lähes 700 satasta. Hän teki myös ensimmäisen televisioidun satasen breikin vuonna 1962.

Davisin kehittämä lyöntitekniikka on periaatteessa juuri se, mitä ammattilaiset käyttävät edelleen. Steve Davis sanoi kerran, että Joe Davisin kirja "How I Play Snooker" on edelleen kurantti teos lajia opiskelevalle, ja siellä mainutut asiat pitävät edelleen paikkansa.

Davis kehitti snookerista sellaisen pelin kuin mitä se nykyään on. Ennen häntä snooker ei perustunut niinkään raskaaseen breikkien tekoon vaan taktiseen pallojen siirtelyyn, jossa "toisinaan pussitettiin punainen ja väripallo perään, sitten todennäköisesti taas turvalyönti". Davisin pelityyli oli aggressiivinen, isolla A:lla, hän kehitti tyylin, jossa pyrittiin heti punaisen jälkeen hyökkäämään mustan kimppuun ja jatkamaan breikkiä, mielellään mustalla palolla, niin pitkään kunnes erä oli voitettu. Tämä muutti pelin luonteen. Hän kehitti useita nykypelin standardilyöntejä, kuten pakan levityksen mustan pallon naulaamisen yhteydessä. Hän yksinkertaisesti ajatteli ihan eri peliä kuin edeltäjänsä. Me pelaamme nykyään Joe Davisin snookeria.

Davisin merkitys snookerille yleisölajinakin on huima. Ennen häntä snookerin suosio oli mitätöntä, mutta Davis teki siitä yleisölajin. Hän pelasi runsaasti näytösotteluita teattereissa jne. jonne saapui enemmän ja enemmän ihmisiä. Snooker ei enää ollut vain eksklusiivinen, herrojen kabinettilaji, vaan siitä tuli yleisöä viihdyttävä laji, josta kansa kiinnostui. Tämän merkitystä nykysnookerille ei voida korostaa liikaa, eikä sitä tule unohtaa.

Davis oli snookermies henkeen ja vereen kuolemaansa saakka. Hän sai pahan sydänkohtauksen vuonna 1978 katsoessaan Crucible -teatterissa veljensä MM-ottelua. Fred missasi pinkin pallon tärkeällä hetkellä (ottelussaan Perrie Mansia vastaan), jolloin Joe sai kohtauksen ja hänet vietiin sairaalaan. Tuota pinkkiä kutsutaan vieläkin "palloksi joka tappoi Joe Davisin". Joe Davis kuoli hieman myöhemmin, 79 vuoden iässä.

Muistakaa Joe Davis, hän oli snookerin pioneeri ja suuri mestari. Ensi kerralla, kun korkkaatte pullon mitä tahansa, kohottakaa yksi malja legendalle, Joe Davisille.

Onneksi Davisin loistavasta urasta on jäänyt jonkun verran videomateriaalia. Laitan tähän nyt merkittävimpiä:

Suora YouTube-linkki

Suora YouTube-linkki

Suora YouTube-linkki

Suora YouTube-linkki

Snookerkrapula pahenee, osa 2: Uuden kauden kynnyksellä

Edellinen snookerkausi päättyi vasta pari viikkoa sitten Selbyn kannunkohotukseen, ja melkoiseen snookerkrapulaan, mutta nyt jo on uusi kausi alkamassa, kun Gloucesterissä karsinnat käynnistyvät 24.5. Kausi 2014/2015 tuo mukanaan jälleen pieniä muutoksia pro-snookeriin. Edessä on huima määrä snookeria.

Arvaa kuka?

Uusi kausi alkaa

Gloucesterissä järjestetään karsinnat Wuxi Classic- ja Australian Open -turnauksiin 24.-28.5. ja 30.5.-3.6. Tästä alkaa useimpien ammattilaisten kausi, vaikka oikeastaan se alkoi jo viime viikolla QSchoolin myötä, jossa tourilta tippuneet, tai aloittelevat pelaajat taistelevat pääsystä main tourille. 8 pelaajaa saa Qschoolista kahden vuoden ammattilaiskortin, loput saavat palata treenipöydille ja yrittää uudestaan ensi vuonna.

Jos mietitään, että ammattilaiskausi on nykyään 11 kuukautta kestävä, ja sisältää 11 isoa rankingturnausta, Euroopan ja Kiinan PTC-tourit, 7 isoa kutsuturnausta, ja päälle vielä premier liiga (+ kaikenlaista pienempää), niin sirkus on nyt aika lailla eri kantimissa kuin 2000-luvun alkupuolella, jolloin pahimmillaan pelattiin 6 turnausta + Masters. Silloin eivät riemuinneet pelaajat sen enempää kuin fanitkaan. Näinä päivinä on hienoa olla snookerin ystävä, ja kuulemma ammattilaispelaajakin.

Toki näin hurjan kalenterin kanssa on omat riskinsä. Monet pelaajat, etunenässä Mark Allen, ovat valittaneet, että tourin kiertämiseen menee niin tolkuton määrä rahaa, ettei monilla pelaajilla ole siihen varaa. Tämä näkyykin monissa turnauksissa, huippupelaajia jää esim. Australian turnauksesta aina pois iso kasa. Taloudellinen riski on melkoinen, tämän ovat päässään ynnänneet monet pelaajat.

Alemmas rankattuja pelaajia reissaamisen hintavuus rasittaa toki eniten. Tästä hyvänä (tai huonona) esimerkkinä Robin Hull, joka joutui käytännössä laittamaan kauden pakettiin UK Champsien kohdalla, puolessa välissä kautta.

Ensimmäiset varsinaiset ranking-kisat pelataann 23.-29.6. Kiinassa ja 30.6.-6.7. Australiassa. Molemmat voi katsoa EuroSportilta, jos kesälaitumilta ehtii.

Muutoksia tourille

Stephen Hendry - happamana.

Suurin muutos kaudelle 2014/2015 on rankingjärjestelmän muuttuminen puhtaaksi rahalistaksi. Se, joka ansaitsee eniten, on ykkönen. Tämä tarkoittaa käytännössä ainakin sitä, että Selbystä tuli maailman ykköspelaaja, Dingistä kakkonen, ja Robertson tippui ykkösestä kolmanneksi. Suurin hyötyjä uudistuksessa lienee O´Sullivan, joka nousi parisenkymmentä pykälää, kertaheitolla neloseksi. Muuten kärki pysyy jokseenkin muuttumattomana. Uudistus on saanut kritiikkiäkin, mutta eräs minua ahkerampi snookerfani on jo laskenut, että rahalistaan siirtyminen ei itse asiassa muuta paljoakaan. MM-kisojen arvo nousee (koska palkintorahaa on viime vuosina korotettu) entisestään, mutta allekirjoittaneen näkökulmasta se on hyvä. Kalenterissa on niin paljon turnauksia, että MM-turnauksen täytyykin erottua kalenterista, ja selkeästi. MM-kisojen korostaminen kalenterista on hyvä juttu monessakin mielessä, kun ottaa huomioon kaupalliset näkökulmat, BBC:n ja sponsorirahat.

Toinen rahaan, nimenomaan rankingissä huomioitavaan rahaan, liittyvä uudistus on se, että turnauksista ei saa lainkaan rankingiin laskettavaa rahaa, jos häviää ensimmäisellä kierroksella. Esim. MM-kisoissa top 16 -pelaajat saivat rahalistalle automaattisesti 12 000 puntaa, vaikka tippuivat ensimmäisellä kierroksella. Ensi kerralla näin ei tule tapahtumaan, koska Barry Hearn on halunnut, että heti ensimmäisen pelinsä häviävät pelaajat eivät saa ranking rahaa (he siis saavat palkintorahansa, mutta sitä ei huomioida rahalistalla, eli se ei paranna heidän rankingiaan). Periaatteena "If you don´t win, you don´t make it to the cut".

Hearn haluaa järjestelmää muutenkin selkeämpään suuntaan: hän pyrkii siihen, että muutaman vuoden päästä kaikissa turnauksissa on ns. flat 128 -kaavio. Tämä ei tourista vielä kovinkaan helppotajuista tee, mutta ei sohita tuota ampiaspesää juuri nyt.

Yksi Hearnin läpiajamista päätöksistä oli myös se, että Stephen Hendry, Steve Davis ja James Wattana saivat villit kortit kahdeksi seuraavaksi kaudeksi WPBSA:n turnauksiin. Hendryn ja Davisin villit kortit ovat selkeästi ymmärrettäviä, nuoremmat fanit saattavat tosin kummastella Wattanan valintaa kiistanalaisen kortin saajaksi. Vanhemmat kuitenkin muistavat, kuinka Wattana oli aikoinaan Aasian ainoa huippupelaaja, ja auttoi lajia kehittymään idässä merkittävästi. Hän voitti turnauksia ja oli mielettömän suosittu pelaaja. Jos hyväksytään nyt ylipäätänsä villin kortin konsepti, niin voidaan hyväksyä Wattanan kortti samalla nyökkäyksellä. Saman oikeuden olisi varmasti saanut Jimmy White, mutta Whirlwind onnistui vielä tarrautumaan main tour-paikkaan ihan puhtaasti pelillisillä saavutuksilla. Ensi vuonna tähän aikaan hänkin saattaa jo joutua tarramaan tällaiseen Hearnin erityiskorttiin

Lisäksi kaikilla menneillä maailmanmestareilla on tulevaisuudessa oikeus osallistua MM-karsintoihin. Tämä tarkoittaisi sitä, että esim. Cliff Thorburn, Terry Griffiths, John Parrott ja Dennis Taylor voisivat osallistua kilpailuun. Parrott on jo sanonut, että ei missään nimessä aio enää poimia keppiä käteensä, näin varmasti ajattelevat muutkin em. pelaajat. Olisihan surkeaa nähdä Griffithsin kaltainen vanha mies ottavan pataan 10-0 karsintojen ensimmäisellä kierroksella, ja hän tietää sen itsekin. Sitä paitsi, tuskin näitä kavereita enää edes kiinnostaa yrittää pelata MM-tasolla, he tietävät oman aikansa menneen.

Steve Davis tarttuu varmasti tilaisuuteen. Hendry on ollut asian suhteen kryptinen sanoen, että hän voisi harkita pelaamista jos kokee pelillisesti olevansa riittävän hyvällä tasolla sitten kun karsinnat koittavat. Huhupuheiden mukaan Hendry viettää jälleen paljon aikaa treenipöydällä. Ehkä Hendry ei vielä tiedä itsekään tuleeko hän osallistumaan karsintoihin, tai muihinkaan turnauksiin. Jää nähtäväksi.

Positiivinen lisäys tourille on kutsuturnaus World Grand Prix, joka pelataan maaliskuussa 2015. Siitä kuulemme yksityiskohtia myöhemmin, mutta kysymyksessä on suuren rahan turnaus, pääpalkinto on 100 000 puntaa, ja siihen pääsee osallistumaan maailman 32 parasta pelaajaa. Kysymys on ITV:n turnauksesta, joten EuroSportilla sitä ei nähdä. Netistä sen voi toki katsoa, monestakin lähteestä.

Suomen Robin Hull

Robin Hull pelasi hienot MM-kisat 2014

Robinilla on edessään tärkeä kausi. Hänen Euroopan mestaruudellaan ansaitsemansa kaksivuotinen ammattilaiskortti umpeutuu tämän kauden jälkeen, ja siihen mennessä hänen on pitänyt kivuta rankingissa joko top 64:ään, tai ansaita paikka EPTC-kiertueelta, Order of Merit -listan kautta.

Robin pelasi vahvat MM-kisat ja kipusi sen ansiosta rahalistalla sijalle 73. Matka 64:n joukkoon ei siis ole lainkaan mahdoton tavoite ottaen huomioon kuinka vakuuttavia otteita Robin MM-kisoissa esitti. Jos hän on samassa kunnossa läpi kauden 2014/15, voidaan pitää Robinin mahdollisuuksia hyvinä - ihan ilman sinivalkoisia lasejakin.

Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että matkakassa on siinä määrin kunnossa, että Robin pystyy pelaamaan ehjän kauden. Tässä lienee avainasemassa alkukausi. Olisi tärkeää saada hyviä sijoituksia ja hyviä palkintorahoja, jotta matkakassa karttuu. Täysin kädestä suuhun eläminen, yksi turnaus kerralla, on epäilemättä stressaavaa, eikä voi tehdä hyvää tuloksille. Toivomme varmasti kaikki Robinille hyvää menestystä, ja loistavaa kautta.

Haastattelusta sovittiin jo Robinin kanssa, mutta aikataulujen sovittaminen yhteen Englannissa asuvan ammattilaisen kanssa on hieman haastavaa. Toivotaan kuitenkin, että tilaisuus haastatteluun aukeaa ennen keskikesää.

Viihdyttävää snookerkautta 2014/2015 kaikille blogin lukijoille ja kaikille snookerin ystäville.

Snookerkrapula, osa 1: Mitä kaudesta jäi käteen?

MM-kisojen karsinnat ja varsinaiset MM-kisat, siinä melkein kuukausi mitä parhainta snookerviihdettä. Kevät on tosiaan snookerfanin parasta aikaa. Viimeisen kuukauden ajan snooker on täyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani, ja nyt, tämän mahtavan kuukauden loputtua, onkin aika tyhjä olo. Snookereuforia loppui kuin seinään. Tämä on siis snookerkrapula.

Mutta ei hätä ole tietenkään tämän näköinen. Kausi oli pitkä ja jännittävä, ja uusi kausi on jo ihan kulman takana. Oikeastaan aika surrealistista, että edellisen kauden ja seuraavan kauden välissä on vain kolme viikkoa. Tai no, kuten fiksu kollegani Snookerbacker sanoi: "Vaikea edes sanoa päättyykö kausi QSchooliin vai alkaako siitä". Joka tapauksessa, suurimmalle osalle ammattilaisista uusi kausi alkaa Gloucesterissä tämän kuun lopulla, jossa käydään karsinnat kauden ensimmäisiin turnauksiin, Wuxiin ja Australiaan. Miettikää miten asiat olivat vielä 4-5 vuotta sitten. Toki tämä on fanille hienoa. Mutta ennen kun mietitään tulevia, muistellaan vähän päättynyttä kautta.

Kauden neljä suurinta

Kauden neljä suurinta pelaajaa on helppoa valita: Ding Junhui, Ronnie O´Sullivan, Mark Selby ja Neil Robertson - ei välttämättä tuossa järjestyksessä tosin.

Dingillä oli kokonaisuutena mahtava kausi. Ding voitti Shanghai Mastersin, Indian Openin, International Championshipsin (kolme turnausta putkeen), German Mastersin sekä China Openin. Viisi isoa turnausta kaudessa on merkittävä saavutus. Edellinen pelaaja joka tähän pystyi oli Stephen Hendry. Kokonaisuus oli siis mahtava, mutta pahan jälkimaun Dingin suuhun jätti varmasti surkea MM-turnaus -jälleen. Ensimmäisen kierroksen tappio Michael Wasleylle. Ding varmasti vaihtaisi viisi ranking-titteliään siihen yhteen isoon, MM-titteliin. Crucible on toisille taivas, toisille helvetti.

Robertson voitti kauden alussa Wuxi Classicin ja jouluna UK Champsin. Lisäksi hän kantoi yllään ykköspelaajan viittaa koko kauden, hän menetti sen Selbylle vasta nyt MM-kisojen jälkeen. Teki myös 103 satasen breikkiä kauden aikana, mikä on selkeästi uusi ennätys ja ensimmäinen kerta, kun kukaan on pystynyt saman kauden aikana sataan sataseen. Suoritus on historiallinen ja aplodien arvoinen, vaikka mitään konkreettista hyötyä siitä ei olekaan. Ja kaikki on suhteellista: Robertson pelasi huippupelaajista eniten otteluita ja eriä: 115 ottelua ja 842 erää, hän teki siis yhden satasen 8.17 erää kohden. Verrattuna esim. Ronnieen: Ronnie pelasi 59 ottelua, 468 erää (noin puolet vähemmän kuin Robertson) ja teki 53 satasta, eli teki yhden satasen 8.83 erää kohden, lukema lähes sama kuin Robertsonilla. Tilastonikkareita saattaa kiinnostaa myös se, että ammattilaisuralla Ronnie on edelleen Robertsonia tehokkaampi break-builderi suhteutettuna pelattuihin eriin: Ronniella suhdeluku on 1/12.21, Robertsonilla 1/13.58.

Ronnie O´Sullivan voitti Champion of Champions -turnauksen, Mastersin, ja Welsh Openin sekä saavutti finaalipaikan MM-kisoissa. Teki Welsh Openin viimeiseen erään maksimibreikin. Mielettömän hieno kausi. Suhteutettuna pelimääriin (O´Sullivan jätti väliin useita turnauksia), O´Sullivan oli kauden tehokkain pelaaja, hän voitti 83% pelaamistaan otteluista. Hän myös osallistui selkeästi harvemmin turnauksiin kuin muut huiput, mutta teki silti toiseksi isoimman tilin kauden aikana: 570 000 puntaa (ainoastaan Selby meni tällä listalla Ronnien ohi saadessaan MM-tittelista 300 000 puntaa, Selbyn lopputili oli siis 698 000 puntaa). Karu finaalitappio MM-kisoissa oli varmasti hänelle ja hänen faneilleen karvas pettymys, mutta em. mittapuilla mitattuna voidaan sanoa, että Ronnie oli silti ehkäpä kauden paras ja tasaisin pelaaja.

Tuo finaalimaanantai 5.5. ei ollut kokonaisuutena mukava päivä Ronnielle: hän hävisi lopulta finaalin ja matkalla kotiin hän joutui auto-onnettomuuteen kuusivuotiaan poikansa kanssa. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut. On kohtalon ivaa, että onnettomuus tapahtui juuri Leicesterin, Selbyn kotikaupungin kohdalla.

Selbyn kausi oli ennen MM-kisoja itse asiassa melko vaatimaton. Ennen MM-turnausta hän raivasi tiensä toki kolmeen isoon finaaliin, mutta hävisi ne kaikki. Yhden Eurooppa Tourin kisan hän voitti. Hänen otteluiden ja erien voittoprosentti koko kaudelta oli selkeästi huonompi kuin kolmen edellä mainitun. Mutta MM-titteli, ja erityisesti siellä huippukuntoisen Ronnien voittaminen on niin suuri saavutus, että hänet on kuitenkin pakko nostaa kolmen huippusuorittajan rinnalle.

Kaiken kaikkiaan...

... nämä neljä persoonaa dominoivat snookerskeneä aika vahvasti läpi kauden. Muut kärkinimet näyttivät lähinnä varjoilta näihin kavereihin verrattuna.

Ehkä suurin pettymys monille oli Judd Trumpin mitättömyys. Hän ei saanut käytännössä mitään aikaiseksi koko kaudella. Toki voitti Championship Leaguen, mutta eipä juuri muuta. Trump näytti aluksi vahvalta MM-kisoissa, mutta sitten romahti Robertsonia vastaan. Tuntui menevän niin aivot kuin lyöntirulettikin sekaisin. Trumpista on povattu Ronnien seuraajaa, mutta ainakaan tällä hetkellä noita puheita ei voi perustaa juuri millekään. Onhan Trump lahjakas, mutta hän tuntuu pitävän lahjakkuuttaan vakan alla. Pahat pikkulinnut visertävät liian riehakkaasta elämäntavasta, johon kuuluu liian vähän treenausta, mutta kuka tietää, pikkulinnut visertelevät kaikenlaista shaissea jatkuvasti. Toivotaan, että Trumpin lahjakkuus ja potentiaali vielä realisoituu pelipöytien ääressä.

Suomalaisittain...

...kausi oli kaksijakoinen. Robin Hullin kausi lähti käyntiin surkeasti, voittoja ei juuri tullut, eikä sen takia myöskään palkintorahaa. Niinpä kausi piti UK Champsien jälkeen keskeyttää. Tilanne oli brutaali, ja osoittaa sen realiteetin, että nykykalenterissa pitää pystyä reissaamaan ja voittamaan matseja jatkuvalla syötöllä jos haluaa raivata tiensä sinne top-64:n. Eihän sen toki ole helppoa (tai halpaa) tarkoituskaan olla.

Onneksi MM-karsinnoissa saatiin balsamia haavoille, kun Robin veti neljä hyvää voittoa putkeen ja raivasi tiensä MM-näyttämölle. Ensimmäisellä kierroksella tuli nekkuun Ronnielta itseltään, mutta mitäs pienistä, saavutus oli silti hieno. Antaa epäilemättä hyvät eväät ensi kaudelle. Raha-provisiolistalla Robin nousi kuitenkin vain sijalle 95, eli ensi kaudelle jäi töitä tehtäväksi.

Kiitos kaikille lukijoille palautteesta ja kommenteista. Ja kiitos, että olette jaksaneet käydä lukemassa blogia siitä huolimatta, että julkaisutahti on varovasti sanottuna vaihteleva.

Muistakaa, että blogia, ja omia mietoksiani voi seurata myös Twitterissä @CuePowerBlog

Laitetaan tähän loppuun vielä loppukevennykseksi kuva Stephen Leestä. Tiedätte varmaan tapauksen. Palataan asiaan vielä varmasti...