Näytetään tekstit, joissa on tunniste 147. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 147. Näytä kaikki tekstit

tiistai 25. marraskuuta 2014

Legendaarinen UK Championship lupailee laadukasta snookerviihdettä

UK Championship on maailmanmestaruuden ja The Mastersin ohella "yksi vuoden isoista" turnauksista. Vaikka turnauksen sädekehä onkin ottanut viime vuosina joitakin klommoja uudistetun formaatin myötä, on se edelleen yksi kauden kohokohdista. Siinä on snookerjuhlan tuntua. Suomalaisittain turnauksesta tekee tänä vuonna kiinnostavan se, että Robin Hull "tekee paluun" kilpapöydille.

 

Kuvassa hallitseva UK Champ, Neil Robertslow. Eiku Neil Robertson.


"UK Champsia" on viime vuosina kritisoitu voimakkaasti, niin pelaajien kuin snookerfanienkin toimesta. TOP-16 -pelaajia ei enää suojella, vaan myös he joutuvat osallistumaan ensimmäiselle kierrokselle eli 128-miehen kaavioon. Turnaus on jaettu kahdelle areenalle, ja otteluita on lyhennetty. Täksi vuodeksi formaattia on typistetty entisestään, kun kaikki pelit finaalia lukuunottamatta ovat paras 11 erästä, jopa semifinaalit. Finaali on sentään edelleen paras 19:sta. Ennen pitkät ottelut kuvasivat UK:n merkitystä, "prestigeä", titteli piti tosiaan ansaita. Nyt se on melkein kuin mikä tahansa turnaus. Toki palkintorahaa on luvassa poikkeuksellisen paljon (voittajalle 150 000 puntaa), mutta juuri muuten UK:ta ei enää erota kalenterin muista rankingturnauksista.

Toki briteille UK Champsissa on jotain poikkeuksellista, onhan se kisakalenterin ensimmäinen BBC-kanavan turnaus, mutta senkin merkitys on vähentynyt. BBC televisioi todennäköisesti otteluita viime vuoden tapaan - eli liian vähän. Onneksi meillä on Eurosport.

UK Champsin ensimmäistä kierrosta aletaan pelata tiistaina 25. marraskuuta, mutta viralliset kisalähetykset alkavat vasta lauantaina 29. päivä. Siihen asti pelejä voi seurata liveseurannan ohella Worldsnookerin nettistriimistä, jos nyt välttämättä haluaa tihrustaa staattista kuvaa ilman selostusta. Ja maksaa siitä. Jotkut haluavat.


Luvassa hyvää snookeria


Muutamissa edellisissä turnauksissa olemme nähneet poikkeuksellisen kovatasoista ja nautittavaa snookeria. International Championship tarjoili meille huippuluokan suorituksia erityisesti Ricky Waldenilta ja Mark Allenilta, kuten myös Mark Williamsilta, joka kohautti snookerfaneja tiputtamalla hyvin pelanneet Ronnie O´Sullivanin neljännesfinaalissa. Näissä peleissä tehtiin roppakaupalla kauniita ja isoja sarjoja ja ottelut olivat jännittäviä sekä viihdyttäviä. Varsinkin turnauksen loppupuolen matsit olivat varsinaista ilotulitusta. Finaalissa Walden rampautti Allenin hurjalla pelivireellään.

Champion of Champions -turnaus viikkoa myöhemmin ei sekään pettänyt, pikemminkin päinvastoin. Kun lajin kuumimmat 16 pelaajaa pelaavat toisiaan vastaan, on lupa odottaa poikkeuksellisen hyviä otteluita, ja juuri sitä meille tarjoiltiin. Harvoin muissa turnauksissa näkee näin kovia ottelupareja: semit Ronnie vs. Ding Junhui ja Judd Trump vs. Neil Robertson. Kirsikaksi herkun päälle saatiin Ronnie vs. Trump -finaali, joka saavuttikin tasollisesti jopa legendaariset mittasuhteet. Itsensä kovin kriitikko Ronnie myönsi jopa itse pelanneensa fantasista snookeria. Trump puolestaan sanoi, että noin hyvällä pelillä olisi kaatunut kuka tahansa muu paitsi Ronnie. Finaalissa nähtiin kuusi yli sadan pisteen breikkiä, ja 11 muuta yli 50 pisteen breikkiä. Uskomaton finaali.

Viime sunnuntaina päättynyt Ruhr Open oli sekin ET-turnauksen statuksestaan huolimatta mielenkiintoinen ja täynnä hyvää snookeria. Päällimmäisenä tästä turnauksesta jäi mieleen Shaun Murphyn finaalissa tekemä maksimibreikki 147 ja Robert Milkinsin täydellinen 4-0nöyryyttäminen. Murphyn kovasta kunnosta kertoo se, että hän oli lähellä tehdä kaksi muutakin maksimia aikaisemmin turnauksessa, kompuroinnit tapahtuivat vasta viimeisillä palloilla.

Monet pelaajat ovat olleet viime aikoina erittäin hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa sitä, että on perusteltua odottaa hyvätasoista turnausta. Suurimpana suosikkina turnaukseen lähtee Ronnie, jonka vire Champion of Champions -turnauksessa oli kerrassaan hurja. Hänen pysäyttämiseen Yorkissa tarvitaan kovaakin kovempi kaveri. Jännittäväksi tilanteen tekee se, että sellaisiahan on jonoksi asti. Valitse omasi: Robertson, Trump, Murphy, Allen ja Ding ovat kaikki pelillisesti valmiita voittamaan turnauksen, se on nähty. Selby mainittaisiin tässä joukossa normaalisti, mutta hänestä tuli juuri tuore isä. Jokainen, joka on tuon kokenut, tietää, että toiminta- ja keskittymiskyky ei välttämättä ole ensimmäisinä viikkoina huippuluokkaa, joten mielenkiintoista nähdä miten Selby pelaa. Lupaavia merkkejä on viime turnauksissa nähty myös Waldenilta, Williamsilta ja Milkinsiltä, mutta heidän ailahtelevaisuus on vedonlyöjien silmissä myrkkyä.


Robin Hull mukana pitkästä aikaa


Robinin kausi alkoi todella hienosti, Wuxi Classicissa hän jatkoi siitä mihin MM-kisoissa jäi. Tuloksena oli neljännesfinaalipaikka. Sittemmin on ollut kovin hiljaista. Elokuusta lähtien Robin on ollut snookermaailmassa näkymätön. Nyt Robin on kuitenkin saanut huhujen mukaan terveen harjoittelujakson alle ja matkaa itseluottamusta uhkuen UK:n ensimmäiselle kierrokselle.

Tehoja Robinilta täytyykin löytyä, sillä vastaan asettuu ensimmäisellä kierroksella Thepchaiya Un-Nooh (ranking 58), joka pelasi vastikään Ruhrissa varsin vakuuttavasti voittaen mm. nousevan tähden Michael Whiten. Toivon mukaan Robin vääntää nuoresta vastustajastaan tärkeän voiton. Tuon kamppailun voittaja saa toisella kierroksella varsin todennäköisesti vastaansa Shaun Murphyn, joten tie huipulle ei aukene tässäkään turnauksessa Robinille helpoimman kautta. Jos halutaan spekuloida - ja snookerfanithan haluavat - kolmannella kierroksella urakka paradoksaalisesti helpottuisi, koska silloin vastaan tulisi joku nelikosta Wenbo-Grace-Lisowski-Melling. Kaikki heistä selkeästi helpommin voitettavia kuin Murphy.

Robin Hull pelaa ensimmäisen kierroksen ottelunsa Thepchaiya Un-Noohia vastaan torstaina, klo 9.30 paikallista aikaa. Ei muuta kuin liveseuranta auki ja peukut pystyyn.

* * *

Tämä blogi julkaistaan oman blogialustani lisäksi FinnSnooker -sivustolla.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Muistakaa Joe Davis

Komea Lisowski, viihdyttävä Trump, maaginen O´Sullivan, konemainen Robertson. Snookerpelaajat ovat nykyään kovempia ja taitavampia kuin koskaan ennen. On kuitenkin hyvä muistaa, että kyllä sitä muinoinkin osattiin: Joe Davis ainakin osasi. Uutta snookerkautta odotellessa on hyvä hetki suunnata ajatukset hetkeksi historiaan, todelliseen snookerlegendaan.

 

Joe Davis

Usein puhutaan siitä kuka, tai ketkä ovat kaikkien aikojen parhaimpia pelaajia. Vaikka snooker ei sinänsä ole välineurheilua niin 60-70 vuotta sitten kaikki ei ollut yhtä hyvin kuin nyt pelivälineiden osalta: verat olivat hitaampia, pallot sattumanvaraisia ja pöytä, valleja myöten, saattoi toimia eri paikoissa eri tavoilla. Lyöntivalikoima oli ipso facto rajoitetumpi. Isojen breikkien teko oli siis tuolloin vaikeampaa (eikä isojen breikkien tekeminen muutenkaan ollut samalla tavalla arvostettua kuin nykyään, isoja breikkejä ei metsästetty), vaikkakin oletetusti pussit olivat tuohon aikaan anteliaampia. Siispä pelaajia on mahdotonta arvottaa absoluuttisesti, ja parhaan pelaajan valinta on ehkä mahdotonta - varsinkin kun vielä otetaan huomioon, että pelitekniikka- ja viisaus, sekä pelikulttuuri, jossa pelaajat elävät, ja sen sisäinen kilpailu, on eri aikoina ollut täysin erilainen.

Siksi ei ole järkevää vertailla Joe Davisia nykypelaajien kanssa. Eri aikakaudet eivät snookerissa(kaan) kommunikoi hyvin. Joitain Davisin merkittäviä saavutuksia voidaan kuitenkin luetella ja ne kertovat hänestä pelaajana paljon.

Joe Davis voitti maailmanmestaruuden 15 kertaa peräkkäin aikavälillä 1927-1946. Vuonna -46 hän vetäytyi MM-snookerista (koska "hänen ylivoimaisuutensa ei ollut hyväksi snookerille", kuten hän itse asian ilmaisi), eikä enää ottanut osaa turnaukseen. Hän ei hävinnyt MM-kisoissa yhtäkään ottelua, ikinä. Tosin, MM-kisat toimivat tuohon aikaan eri tavalla, haastajia ei ollut loputtomasti, eikä MM-kannun säilyttämiseksi tarvinnut pelata useita otteluita. Joka tapauksessa, parempaan tilastoon ei ole kenelläkään mahdollisuutta. Davisia ei ylipäätänsä snookerissa juuri päihitetty virallisissa snookerotteluissa, virallisesti hänet onnistui päihittämään ainoastaan hänen oma, nuorempi veljensä Fred Davis.

Davis oli myös ensimmäinen pelaaja, joka voitti maailmanmestaruuden niin biljardissa kuin snookerissakin. Samaan saavutukseen on yltänyt ainoastaan - niinpä niin, hänen veljensä (Fred Davis olisi oikeastaan oman artikkelinsa arvoinen: voitti kahdeksan maailmanmestaruutta, pelasi Cruciblessa MM-kisoissa vielä vuonna 1984, 70-vuotiaana, ja lopetti uransa vasta vuonna 1993, 79-vuotiaana, hävittyään Ronnie O´Sullivanille (!!!) Grand Prix -turnauksessa).

Joe Davis teki maailman ensimmäisen virallisen 147-maksimibreikin vuonna 1955, 53-vuotiaana. Hän teki myös ensimmäisen virallisen satasen breikin MM-kisoissa. Sittemmin hän teki urallaan lähes 700 satasta. Hän teki myös ensimmäisen televisioidun satasen breikin vuonna 1962.

Davisin kehittämä lyöntitekniikka on periaatteessa juuri se, mitä ammattilaiset käyttävät edelleen. Steve Davis sanoi kerran, että Joe Davisin kirja "How I Play Snooker" on edelleen kurantti teos lajia opiskelevalle, ja siellä mainutut asiat pitävät edelleen paikkansa.

Davis kehitti snookerista sellaisen pelin kuin mitä se nykyään on. Ennen häntä snooker ei perustunut niinkään raskaaseen breikkien tekoon vaan taktiseen pallojen siirtelyyn, jossa "toisinaan pussitettiin punainen ja väripallo perään, sitten todennäköisesti taas turvalyönti". Davisin pelityyli oli aggressiivinen, isolla A:lla, hän kehitti tyylin, jossa pyrittiin heti punaisen jälkeen hyökkäämään mustan kimppuun ja jatkamaan breikkiä, mielellään mustalla palolla, niin pitkään kunnes erä oli voitettu. Tämä muutti pelin luonteen. Hän kehitti useita nykypelin standardilyöntejä, kuten pakan levityksen mustan pallon naulaamisen yhteydessä. Hän yksinkertaisesti ajatteli ihan eri peliä kuin edeltäjänsä. Me pelaamme nykyään Joe Davisin snookeria.

Davisin merkitys snookerille yleisölajinakin on huima. Ennen häntä snookerin suosio oli mitätöntä, mutta Davis teki siitä yleisölajin. Hän pelasi runsaasti näytösotteluita teattereissa jne. jonne saapui enemmän ja enemmän ihmisiä. Snooker ei enää ollut vain eksklusiivinen, herrojen kabinettilaji, vaan siitä tuli yleisöä viihdyttävä laji, josta kansa kiinnostui. Tämän merkitystä nykysnookerille ei voida korostaa liikaa, eikä sitä tule unohtaa.

Davis oli snookermies henkeen ja vereen kuolemaansa saakka. Hän sai pahan sydänkohtauksen vuonna 1978 katsoessaan Crucible -teatterissa veljensä MM-ottelua. Fred missasi pinkin pallon tärkeällä hetkellä (ottelussaan Perrie Mansia vastaan), jolloin Joe sai kohtauksen ja hänet vietiin sairaalaan. Tuota pinkkiä kutsutaan vieläkin "palloksi joka tappoi Joe Davisin". Joe Davis kuoli hieman myöhemmin, 79 vuoden iässä.

Muistakaa Joe Davis, hän oli snookerin pioneeri ja suuri mestari. Ensi kerralla, kun korkkaatte pullon mitä tahansa, kohottakaa yksi malja legendalle, Joe Davisille.

Onneksi Davisin loistavasta urasta on jäänyt jonkun verran videomateriaalia. Laitan tähän nyt merkittävimpiä: