Snookerkrapula pahenee, osa 2: Uuden kauden kynnyksellä

Edellinen snookerkausi päättyi vasta pari viikkoa sitten Selbyn kannunkohotukseen, ja melkoiseen snookerkrapulaan, mutta nyt jo on uusi kausi alkamassa, kun Gloucesterissä karsinnat käynnistyvät 24.5. Kausi 2014/2015 tuo mukanaan jälleen pieniä muutoksia pro-snookeriin. Edessä on huima määrä snookeria.

Arvaa kuka?

Uusi kausi alkaa

Gloucesterissä järjestetään karsinnat Wuxi Classic- ja Australian Open -turnauksiin 24.-28.5. ja 30.5.-3.6. Tästä alkaa useimpien ammattilaisten kausi, vaikka oikeastaan se alkoi jo viime viikolla QSchoolin myötä, jossa tourilta tippuneet, tai aloittelevat pelaajat taistelevat pääsystä main tourille. 8 pelaajaa saa Qschoolista kahden vuoden ammattilaiskortin, loput saavat palata treenipöydille ja yrittää uudestaan ensi vuonna.

Jos mietitään, että ammattilaiskausi on nykyään 11 kuukautta kestävä, ja sisältää 11 isoa rankingturnausta, Euroopan ja Kiinan PTC-tourit, 7 isoa kutsuturnausta, ja päälle vielä premier liiga (+ kaikenlaista pienempää), niin sirkus on nyt aika lailla eri kantimissa kuin 2000-luvun alkupuolella, jolloin pahimmillaan pelattiin 6 turnausta + Masters. Silloin eivät riemuinneet pelaajat sen enempää kuin fanitkaan. Näinä päivinä on hienoa olla snookerin ystävä, ja kuulemma ammattilaispelaajakin.

Toki näin hurjan kalenterin kanssa on omat riskinsä. Monet pelaajat, etunenässä Mark Allen, ovat valittaneet, että tourin kiertämiseen menee niin tolkuton määrä rahaa, ettei monilla pelaajilla ole siihen varaa. Tämä näkyykin monissa turnauksissa, huippupelaajia jää esim. Australian turnauksesta aina pois iso kasa. Taloudellinen riski on melkoinen, tämän ovat päässään ynnänneet monet pelaajat.

Alemmas rankattuja pelaajia reissaamisen hintavuus rasittaa toki eniten. Tästä hyvänä (tai huonona) esimerkkinä Robin Hull, joka joutui käytännössä laittamaan kauden pakettiin UK Champsien kohdalla, puolessa välissä kautta.

Ensimmäiset varsinaiset ranking-kisat pelataann 23.-29.6. Kiinassa ja 30.6.-6.7. Australiassa. Molemmat voi katsoa EuroSportilta, jos kesälaitumilta ehtii.

Muutoksia tourille

Stephen Hendry - happamana.

Suurin muutos kaudelle 2014/2015 on rankingjärjestelmän muuttuminen puhtaaksi rahalistaksi. Se, joka ansaitsee eniten, on ykkönen. Tämä tarkoittaa käytännössä ainakin sitä, että Selbystä tuli maailman ykköspelaaja, Dingistä kakkonen, ja Robertson tippui ykkösestä kolmanneksi. Suurin hyötyjä uudistuksessa lienee O´Sullivan, joka nousi parisenkymmentä pykälää, kertaheitolla neloseksi. Muuten kärki pysyy jokseenkin muuttumattomana. Uudistus on saanut kritiikkiäkin, mutta eräs minua ahkerampi snookerfani on jo laskenut, että rahalistaan siirtyminen ei itse asiassa muuta paljoakaan. MM-kisojen arvo nousee (koska palkintorahaa on viime vuosina korotettu) entisestään, mutta allekirjoittaneen näkökulmasta se on hyvä. Kalenterissa on niin paljon turnauksia, että MM-turnauksen täytyykin erottua kalenterista, ja selkeästi. MM-kisojen korostaminen kalenterista on hyvä juttu monessakin mielessä, kun ottaa huomioon kaupalliset näkökulmat, BBC:n ja sponsorirahat.

Toinen rahaan, nimenomaan rankingissä huomioitavaan rahaan, liittyvä uudistus on se, että turnauksista ei saa lainkaan rankingiin laskettavaa rahaa, jos häviää ensimmäisellä kierroksella. Esim. MM-kisoissa top 16 -pelaajat saivat rahalistalle automaattisesti 12 000 puntaa, vaikka tippuivat ensimmäisellä kierroksella. Ensi kerralla näin ei tule tapahtumaan, koska Barry Hearn on halunnut, että heti ensimmäisen pelinsä häviävät pelaajat eivät saa ranking rahaa (he siis saavat palkintorahansa, mutta sitä ei huomioida rahalistalla, eli se ei paranna heidän rankingiaan). Periaatteena "If you don´t win, you don´t make it to the cut".

Hearn haluaa järjestelmää muutenkin selkeämpään suuntaan: hän pyrkii siihen, että muutaman vuoden päästä kaikissa turnauksissa on ns. flat 128 -kaavio. Tämä ei tourista vielä kovinkaan helppotajuista tee, mutta ei sohita tuota ampiaspesää juuri nyt.

Yksi Hearnin läpiajamista päätöksistä oli myös se, että Stephen Hendry, Steve Davis ja James Wattana saivat villit kortit kahdeksi seuraavaksi kaudeksi WPBSA:n turnauksiin. Hendryn ja Davisin villit kortit ovat selkeästi ymmärrettäviä, nuoremmat fanit saattavat tosin kummastella Wattanan valintaa kiistanalaisen kortin saajaksi. Vanhemmat kuitenkin muistavat, kuinka Wattana oli aikoinaan Aasian ainoa huippupelaaja, ja auttoi lajia kehittymään idässä merkittävästi. Hän voitti turnauksia ja oli mielettömän suosittu pelaaja. Jos hyväksytään nyt ylipäätänsä villin kortin konsepti, niin voidaan hyväksyä Wattanan kortti samalla nyökkäyksellä. Saman oikeuden olisi varmasti saanut Jimmy White, mutta Whirlwind onnistui vielä tarrautumaan main tour-paikkaan ihan puhtaasti pelillisillä saavutuksilla. Ensi vuonna tähän aikaan hänkin saattaa jo joutua tarramaan tällaiseen Hearnin erityiskorttiin

Lisäksi kaikilla menneillä maailmanmestareilla on tulevaisuudessa oikeus osallistua MM-karsintoihin. Tämä tarkoittaisi sitä, että esim. Cliff Thorburn, Terry Griffiths, John Parrott ja Dennis Taylor voisivat osallistua kilpailuun. Parrott on jo sanonut, että ei missään nimessä aio enää poimia keppiä käteensä, näin varmasti ajattelevat muutkin em. pelaajat. Olisihan surkeaa nähdä Griffithsin kaltainen vanha mies ottavan pataan 10-0 karsintojen ensimmäisellä kierroksella, ja hän tietää sen itsekin. Sitä paitsi, tuskin näitä kavereita enää edes kiinnostaa yrittää pelata MM-tasolla, he tietävät oman aikansa menneen.

Steve Davis tarttuu varmasti tilaisuuteen. Hendry on ollut asian suhteen kryptinen sanoen, että hän voisi harkita pelaamista jos kokee pelillisesti olevansa riittävän hyvällä tasolla sitten kun karsinnat koittavat. Huhupuheiden mukaan Hendry viettää jälleen paljon aikaa treenipöydällä. Ehkä Hendry ei vielä tiedä itsekään tuleeko hän osallistumaan karsintoihin, tai muihinkaan turnauksiin. Jää nähtäväksi.

Positiivinen lisäys tourille on kutsuturnaus World Grand Prix, joka pelataan maaliskuussa 2015. Siitä kuulemme yksityiskohtia myöhemmin, mutta kysymyksessä on suuren rahan turnaus, pääpalkinto on 100 000 puntaa, ja siihen pääsee osallistumaan maailman 32 parasta pelaajaa. Kysymys on ITV:n turnauksesta, joten EuroSportilla sitä ei nähdä. Netistä sen voi toki katsoa, monestakin lähteestä.

Suomen Robin Hull

Robin Hull pelasi hienot MM-kisat 2014

Robinilla on edessään tärkeä kausi. Hänen Euroopan mestaruudellaan ansaitsemansa kaksivuotinen ammattilaiskortti umpeutuu tämän kauden jälkeen, ja siihen mennessä hänen on pitänyt kivuta rankingissa joko top 64:ään, tai ansaita paikka EPTC-kiertueelta, Order of Merit -listan kautta.

Robin pelasi vahvat MM-kisat ja kipusi sen ansiosta rahalistalla sijalle 73. Matka 64:n joukkoon ei siis ole lainkaan mahdoton tavoite ottaen huomioon kuinka vakuuttavia otteita Robin MM-kisoissa esitti. Jos hän on samassa kunnossa läpi kauden 2014/15, voidaan pitää Robinin mahdollisuuksia hyvinä - ihan ilman sinivalkoisia lasejakin.

Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että matkakassa on siinä määrin kunnossa, että Robin pystyy pelaamaan ehjän kauden. Tässä lienee avainasemassa alkukausi. Olisi tärkeää saada hyviä sijoituksia ja hyviä palkintorahoja, jotta matkakassa karttuu. Täysin kädestä suuhun eläminen, yksi turnaus kerralla, on epäilemättä stressaavaa, eikä voi tehdä hyvää tuloksille. Toivomme varmasti kaikki Robinille hyvää menestystä, ja loistavaa kautta.

Haastattelusta sovittiin jo Robinin kanssa, mutta aikataulujen sovittaminen yhteen Englannissa asuvan ammattilaisen kanssa on hieman haastavaa. Toivotaan kuitenkin, että tilaisuus haastatteluun aukeaa ennen keskikesää.

Viihdyttävää snookerkautta 2014/2015 kaikille blogin lukijoille ja kaikille snookerin ystäville.

Snookerkrapula, osa 1: Mitä kaudesta jäi käteen?

MM-kisojen karsinnat ja varsinaiset MM-kisat, siinä melkein kuukausi mitä parhainta snookerviihdettä. Kevät on tosiaan snookerfanin parasta aikaa. Viimeisen kuukauden ajan snooker on täyttänyt lähes kaiken vapaa-aikani, ja nyt, tämän mahtavan kuukauden loputtua, onkin aika tyhjä olo. Snookereuforia loppui kuin seinään. Tämä on siis snookerkrapula.

Mutta ei hätä ole tietenkään tämän näköinen. Kausi oli pitkä ja jännittävä, ja uusi kausi on jo ihan kulman takana. Oikeastaan aika surrealistista, että edellisen kauden ja seuraavan kauden välissä on vain kolme viikkoa. Tai no, kuten fiksu kollegani Snookerbacker sanoi: "Vaikea edes sanoa päättyykö kausi QSchooliin vai alkaako siitä". Joka tapauksessa, suurimmalle osalle ammattilaisista uusi kausi alkaa Gloucesterissä tämän kuun lopulla, jossa käydään karsinnat kauden ensimmäisiin turnauksiin, Wuxiin ja Australiaan. Miettikää miten asiat olivat vielä 4-5 vuotta sitten. Toki tämä on fanille hienoa. Mutta ennen kun mietitään tulevia, muistellaan vähän päättynyttä kautta.

Kauden neljä suurinta

Kauden neljä suurinta pelaajaa on helppoa valita: Ding Junhui, Ronnie O´Sullivan, Mark Selby ja Neil Robertson - ei välttämättä tuossa järjestyksessä tosin.

Dingillä oli kokonaisuutena mahtava kausi. Ding voitti Shanghai Mastersin, Indian Openin, International Championshipsin (kolme turnausta putkeen), German Mastersin sekä China Openin. Viisi isoa turnausta kaudessa on merkittävä saavutus. Edellinen pelaaja joka tähän pystyi oli Stephen Hendry. Kokonaisuus oli siis mahtava, mutta pahan jälkimaun Dingin suuhun jätti varmasti surkea MM-turnaus -jälleen. Ensimmäisen kierroksen tappio Michael Wasleylle. Ding varmasti vaihtaisi viisi ranking-titteliään siihen yhteen isoon, MM-titteliin. Crucible on toisille taivas, toisille helvetti.

Robertson voitti kauden alussa Wuxi Classicin ja jouluna UK Champsin. Lisäksi hän kantoi yllään ykköspelaajan viittaa koko kauden, hän menetti sen Selbylle vasta nyt MM-kisojen jälkeen. Teki myös 103 satasen breikkiä kauden aikana, mikä on selkeästi uusi ennätys ja ensimmäinen kerta, kun kukaan on pystynyt saman kauden aikana sataan sataseen. Suoritus on historiallinen ja aplodien arvoinen, vaikka mitään konkreettista hyötyä siitä ei olekaan. Ja kaikki on suhteellista: Robertson pelasi huippupelaajista eniten otteluita ja eriä: 115 ottelua ja 842 erää, hän teki siis yhden satasen 8.17 erää kohden. Verrattuna esim. Ronnieen: Ronnie pelasi 59 ottelua, 468 erää (noin puolet vähemmän kuin Robertson) ja teki 53 satasta, eli teki yhden satasen 8.83 erää kohden, lukema lähes sama kuin Robertsonilla. Tilastonikkareita saattaa kiinnostaa myös se, että ammattilaisuralla Ronnie on edelleen Robertsonia tehokkaampi break-builderi suhteutettuna pelattuihin eriin: Ronniella suhdeluku on 1/12.21, Robertsonilla 1/13.58.

Ronnie O´Sullivan voitti Champion of Champions -turnauksen, Mastersin, ja Welsh Openin sekä saavutti finaalipaikan MM-kisoissa. Teki Welsh Openin viimeiseen erään maksimibreikin. Mielettömän hieno kausi. Suhteutettuna pelimääriin (O´Sullivan jätti väliin useita turnauksia), O´Sullivan oli kauden tehokkain pelaaja, hän voitti 83% pelaamistaan otteluista. Hän myös osallistui selkeästi harvemmin turnauksiin kuin muut huiput, mutta teki silti toiseksi isoimman tilin kauden aikana: 570 000 puntaa (ainoastaan Selby meni tällä listalla Ronnien ohi saadessaan MM-tittelista 300 000 puntaa, Selbyn lopputili oli siis 698 000 puntaa). Karu finaalitappio MM-kisoissa oli varmasti hänelle ja hänen faneilleen karvas pettymys, mutta em. mittapuilla mitattuna voidaan sanoa, että Ronnie oli silti ehkäpä kauden paras ja tasaisin pelaaja.

Tuo finaalimaanantai 5.5. ei ollut kokonaisuutena mukava päivä Ronnielle: hän hävisi lopulta finaalin ja matkalla kotiin hän joutui auto-onnettomuuteen kuusivuotiaan poikansa kanssa. Onneksi kumpikaan ei loukkaantunut. On kohtalon ivaa, että onnettomuus tapahtui juuri Leicesterin, Selbyn kotikaupungin kohdalla.

Selbyn kausi oli ennen MM-kisoja itse asiassa melko vaatimaton. Ennen MM-turnausta hän raivasi tiensä toki kolmeen isoon finaaliin, mutta hävisi ne kaikki. Yhden Eurooppa Tourin kisan hän voitti. Hänen otteluiden ja erien voittoprosentti koko kaudelta oli selkeästi huonompi kuin kolmen edellä mainitun. Mutta MM-titteli, ja erityisesti siellä huippukuntoisen Ronnien voittaminen on niin suuri saavutus, että hänet on kuitenkin pakko nostaa kolmen huippusuorittajan rinnalle.

Kaiken kaikkiaan...

... nämä neljä persoonaa dominoivat snookerskeneä aika vahvasti läpi kauden. Muut kärkinimet näyttivät lähinnä varjoilta näihin kavereihin verrattuna.

Ehkä suurin pettymys monille oli Judd Trumpin mitättömyys. Hän ei saanut käytännössä mitään aikaiseksi koko kaudella. Toki voitti Championship Leaguen, mutta eipä juuri muuta. Trump näytti aluksi vahvalta MM-kisoissa, mutta sitten romahti Robertsonia vastaan. Tuntui menevän niin aivot kuin lyöntirulettikin sekaisin. Trumpista on povattu Ronnien seuraajaa, mutta ainakaan tällä hetkellä noita puheita ei voi perustaa juuri millekään. Onhan Trump lahjakas, mutta hän tuntuu pitävän lahjakkuuttaan vakan alla. Pahat pikkulinnut visertävät liian riehakkaasta elämäntavasta, johon kuuluu liian vähän treenausta, mutta kuka tietää, pikkulinnut visertelevät kaikenlaista shaissea jatkuvasti. Toivotaan, että Trumpin lahjakkuus ja potentiaali vielä realisoituu pelipöytien ääressä.

Suomalaisittain...

...kausi oli kaksijakoinen. Robin Hullin kausi lähti käyntiin surkeasti, voittoja ei juuri tullut, eikä sen takia myöskään palkintorahaa. Niinpä kausi piti UK Champsien jälkeen keskeyttää. Tilanne oli brutaali, ja osoittaa sen realiteetin, että nykykalenterissa pitää pystyä reissaamaan ja voittamaan matseja jatkuvalla syötöllä jos haluaa raivata tiensä sinne top-64:n. Eihän sen toki ole helppoa (tai halpaa) tarkoituskaan olla.

Onneksi MM-karsinnoissa saatiin balsamia haavoille, kun Robin veti neljä hyvää voittoa putkeen ja raivasi tiensä MM-näyttämölle. Ensimmäisellä kierroksella tuli nekkuun Ronnielta itseltään, mutta mitäs pienistä, saavutus oli silti hieno. Antaa epäilemättä hyvät eväät ensi kaudelle. Raha-provisiolistalla Robin nousi kuitenkin vain sijalle 95, eli ensi kaudelle jäi töitä tehtäväksi.

Kiitos kaikille lukijoille palautteesta ja kommenteista. Ja kiitos, että olette jaksaneet käydä lukemassa blogia siitä huolimatta, että julkaisutahti on varovasti sanottuna vaihteleva.

Muistakaa, että blogia, ja omia mietoksiani voi seurata myös Twitterissä @CuePowerBlog

Laitetaan tähän loppuun vielä loppukevennykseksi kuva Stephen Leestä. Tiedätte varmaan tapauksen. Palataan asiaan vielä varmasti...

Kuningas Selbyn valtakausi alkoi

Mark Selby voitti viimeinkin snookerin maailmanmestaruuden 5.5.2014 kukistamalla finaalissa itsensä Ronnie O´Sullivanin 18-14.

Kokonaisuudessaan Selby pelasi mielettömän hienon turnauksen. Jo semi-finaalivoitto Neil Robertsonista oli härkämäinen suoritus, sillä Robertson pelasi myös hienoa turnausta, tehden mm. kauden sadannen satasen breikin, historiallinen saavutus sekin. Huippukuntoisen ja kovahermoisen O´Sullivanin kaataminen finaalissa oli kuitenkin urotyö, johon lopulta aika harva tuntui uskovan. Twitterissä ja televisiossa asiantuntijoiden arviot Selbyn mahdollisuuksista ennen finaalia (ja vielä ensimmäisen päivän jälkeenkin) olivat jokseenkin pessimistiset.

Selby kuitenkin nojasi, varsinkin finaalin toisena päivänä, omiin vahvuuksiinsa: huimaan taktiseen peliin ja peräänantamattomuuteen. Ronnie pääsi vain hetkittäin domonoimaan peliä isoilla breikeillä, suurimmaksi osaksi Selby sitoi Ronnien puuduttaviin turvakamppailuihin, jotka päättyivät useimmiten Selbyn voittoihin.

Ensimmäisen päivän jälkeen Ronnie oli hienoisessa 10-7 johdossa, joka on historiallisesti yleensä riittänyt Ronnielle. Mutta ei tällä kertaa. Selby tuli toiseen finaalipäivään sissin asenteella ja alkoi nakertaa Ronnien peliä erä kerrallaan. Pala palalta Ronnien peli alkoi musertua ja pelin loppuessa Selby näyttikin, jos ei nyt selvästi, niin ainakin jokseenkin vahvemmalta pelaajalta. Selkeää kieltä kertoo sekin, että Selby voitti viimeisistä 17 erästä 13. Kukahan on viimeksi moukaroinut O´Sullivania tällä tavalla? Vai onko koskaan, kukaan?

Ei Ronniekaan heikolta näyttänyt, päinvastoin. Ronnie näytti kaikille, että hän ei ole hyvä pelkästään johtamaan otteluita, hän myös jaksaa taistella viimeiseen asti, vaikka tahtipuikko on livennyt jo kädestä. Selby teki ottelun mieleisekseen, eikä Ronnie saanut enää toisena päivänä määrätä rytmiä ottelulle, mutta Ronnie teki sen mitä pystyi. Kuten Ronnie itsekin sanoi, lopputulos voisi olla eri jos molemmat pelaajat olisivat heitelleet "tonneja" toistensa niskaan, mutta nyt pelissä oli kyse turvapelistä ja siinä Selby on mestari. Ronnie ikään kuin vedettiin mukaan sellaiseen otteluun, jossa hän ei missään nimessä haluaisi olla mukana. Se voitaneen sanoa nyt ääneen, Selby on nykyään lajin paras taktinen- ja turvapelaaja, parempi kuin sellaisiksi aikaisemmin mainitut Steve Davis, John Higgins tai Alan McManus. Hänen lyöntivalikoimansa on vertaansa vailla ja valkoisen hallinta on käsittämätöntä. Siihen Ronnie tässä finaalissa kompastui. Tällainen peli on pahinta myrkkyä Ronnielle, siksi hän onkin jo aikaisemmin antanut Selbylle lisänimen "The Torturer", Kiduttaja.

Selby ansaitsee mestaruutensa. Hän on alisuorittanut MM-kisoissa pitkään. Hän on ollut rankattu viiden tai kolmen parhaan joukkoon iät ja ajat, ja hänen olisi pitänyt jo saavuttaa MM-kisoissa enemmän. Mutta sellainen on Cruciblen taika, joillekin se on vaikea paikka (Jimmy White, Ding Junhui). Tämä oli vasta Selbyn toinen finaali, edellinen oli vuonna 2007 Higginsiä vastaan, ja siinäkin tuli tappio. Kaksi finaalia on suhteellisen vaatimaton tulos MM-kisoista Selbylle, ottaen esim. huomioon, että hän on samana aikana voittanut Mastersin kolmasti (+plus muita turnauksia), ja hän on juuri täyttämässä "jo" 31 vuotta. Mutta enää sillä ei ole väliä, hänellä on MM-pokaali hyppysissään, taika on murrettu, ja epäonnistumiset unohdettu.

Tämä saattaa Selbyn kohdalla avata tulvaportit, kukapa tietää. Joka tapauksessa, juuri nyt hallitsee Kuningas Selby I. Valtakauden kestosta ei vielä osaa kukaan sanoa, mutta ainakin O´Sullivan tekee vuoden päästä kaikkensa riistääkseen tittelin Selbyltä taas itselleen. Muutamalla muullakin ammattilaispelaajalla saattaa olla samansuuntaisia aikomuksia.

"My father passed away with cancer when I was 16, two months before I turned professional, and his last words to me were 'I want you to become World Champion'. I said to him I will be one day it's just a matter of when not if."

- Mark Selby, voitettuaan MM-tittelinsä myöhään illalla 5.5.2014.

Robin Hull pelasi itsensä MM-lopputurnaukseen Crucibleen

Kuva: Worldsnooker.com

Robin Hull teki sen, mitä kaikki suomalaiset snookerfanit toivoivat, mutta minkä toteutumista monet epäilivät: voitti kaikki neljä karsintaotteluaan ja pelasi itsensä läpi MM-lopputurnaukseen Crucibleen, snookerin pyhättöön. Tie ei ollut helppo, mutta Robin todisti olevansa valmis mihin tahansa. Nyt kaikki on mahdollista.

Heikosti sujunut kausi 2013/2014 voidaan nyt aiemmilta osilta unohtaa, vain MM-turnauksella on väliä. Robin saapui ensimmäiseen otteluunsa selvästi hyvin valmistautuneena ja kaatoi suositun maltalaislegendan Tony Dragon helpon näköisesti 10-3. Seuraavassa ottelussa kaatui taitava kiinalaispelaaja Tian Pengfei 10-6. Kolmannessa ottelussa Robin paiskoi kumoon lähes näytöstyylisesti englantilaisen Ian Burnsin 10-3.

Neljäs ja viimeinen karsintaottelu olikin sitten jo jotain ihan muuta. Vastaan asettui Peter "Psycho" Ebdon, entinen maailmanmestari, UK Champion, ja useiden muiden turnausten voittaja. Uupumattomana grinderinä tunnettu Ebdonkin helisi suomalaisen käsittelyssä, vaikka tekikin ottelusta Robinille pitkän ja vaikean. Robin ei päässyt tällä kertaa tekemään erityisen isoja breikkejä, mutta hermojaraastavan taistelun jälkeen hän upotti brittilegendan lukemin 10-8. Twitter oli taas liekeissä. Oli tapahtunut jotain uskomatonta.

Monet ulkomaiset bloggarit ja toimittajat joutuivat selailemaan arkistojaan ja näpyttelemään suomalaistaiturin nimen googleen. "Robin Hull... Nimi on tuttu, mutta mites tämä menikään...". Robin kuului 2000-luvun alussa snookereliittiin, ja pääsi myös vuonna 2002 MM-turnaukseen Crucibleen, mutta terveysongelmat alkoivat vaikeuttamaan Robinin pelaamista. Terveysongelmat johtivat lopulta vuonna 2008 siihen, että ura pistettiin pakettiin. Robinin nimi jäi useiden mieleen, mutta monelle nuoremmalle Robin on lähes tai täysin tuntematon suuruus.

Viimeiset pari vuotta Robin on yrittänyt palata huipulle, mutta tie on katkennut turnauksissa turhan usein ja turhan aikaisin. Vasta nyt kova työ on alkanut tuottamaan selkeitä hedelmiä, ja yhtäkkiä hänen nimeänsä toistellaan joka paikassa, jossa snookerista puhutaan.

Robin Hull on nyt siis 32 parhaan pelaajan joukossa MM-kisoissa. Kävi Cruciblessa mitä tahansa, on selvää, että Robinin rankingsijoitus paranee ensi kaudelle, ja tulevaisuus näyttää siltä osin kirkkaalta. Näillä näytöillä on helppo nähdä Robinin voittavan tasaisesti otteluita ensi kaudella. Taidot ja hermot eivät lopu kesken edes huipputasolla, se on nyt nähty.

Robinin nälkä ei lopu syömällä. Vaikka tien raivaaminen legendaariselle MM-näyttämölle Sheffieldiin, Crucible -teatteriin, on jo kova suoritus itsessään, Robin kokee varmasti, että urakka on vielä pahasti kesken. Nyt alkavat ne kovat pelit. Jaossa on isot rahat. Robin taitaa viimeinkin olla valmis näihin peleihin.

Vaikka Suomen lehdistö onkin huomioinut Robinin otteet tänään kiitettävästi, tätä uskomatonta suoritusta ei varmasti osata Suomessa arvostaa niin korkealle kuin olisi syytä. Snooker on Suomessa marginaalilaji, eikä Hullin nimi sano monellekaan mitään. Mutta kaikki alan harrastajat tietävät kuinka kovasta kaverista on kyse, ja kuinka valtava tämä saavutus on - varsinkin kun ottaa vielä huomioon Robinin vaikeudet, ja että hän on jo 39-vuotias. Kuinka moni suomalainen urheilija voi sanoa kamppailevansa paremmuudesta 32 maailman parhaan joukossa? Ei moni.

Muistakaa tämä päivä, hyvät snookerfanit. Vaikka Robin on ennenkin pelannut MM-turnauksessa, voitanee tämä suoritus arvottaa vielä korkeammalle. Käsillämme saattaa olla Suomen snookerhistorian merkittävin tapaus.

Tänään, torstaina 17.4.2014 arvotaan MM-turnauksen peliparit kisojen ensimmäiselle kierrokselle. Vastaan voi tulla kuka tahansa maailman 16 parhaan, jo valmiiksi sijoitetun pelaajan joukosta. Arvontaa voi seurata suorana klo 14.00 Suomen aikaa worldsnookerin YouTube-sivulla. 

Robin Hull raivaa tietänsä kohti MM-Cruciblea

Suomen snookerylpeys Robin Hull on takonut MM-kisojen karsintaturnauksessa jo kolme huimaa voittoa. Hänen ja Crucible -teatterin välissä seisoo enää yksi mies: Peter "Psycho" Ebdon.

Kuva: Worldsnooker.com

Kausi 2013/2014 on ollut Robinille tuskainen. Voittoja on tullut niukalti ja hän on joutunut loppukaudesta jättäytymään pois useimmista turnauksista taloudellisista syistä.

Kauden tärkeimmässä turnauksessa Sheffieldissä Robin on kuitenkin näyttänyt kaikille, että potentiaalia löytyy edelleen ja ruuti on kuivaakin kuivempaa.

Ensimmäisessä ottelussa kaatui Maltan legenda Tony Drago. Drago, joka joutui jännittämään tour-korttinsa kohtaloa, pelasi valtavien paineiden alla, eikä kausikaan ole mennyt oikein putkeen. Lukemat kertovat suhteellisen helposta voitosta: Robin voitti 10-3. Kerrottakoon kuitenkin hyvä uutinen kaikille Dragon faneille (ja hänellähän niitä riittää): Drago onnistui säilyttämään nippa nappa tourkorttinsa, tappiosta huolimatta.

Toisessa ottelussa vastaan käveli Kiinan Tian Pengfei. Vaatimattomasta rankingsijoituksesta huolimatta Pengfei on kova kaveri, tällä kaudella on kaatunut mm. Neil Robertson ja Martin Gould. Suomalaiset tiesivät, että nyt mitataan Robinin kantti ihan eri tavalla kuin ensimmäisessä ottelussa. Pengfei antoikin hyvän vastuksen, mutta ei mahtanut mitään kovahermoiselle suomalaiselle: 4-1 tappioasemassa Robin kääri hiat ylös, ja alkoi nakuttaa palloja pussiin, tuloksena 10-6 voitto. Twitter kohahti.

Kolmannessa karsintaottelussa vastaan tuli monille melko tuntematon Ian Burns. Burns todisti matsissa kyvykkyytensä nousemalla ensimmäisessä sessiossa 3-1 johtoon, ja teki ottelussa mm. 132 pisteen breikin. Tämä ei silti englantilaista pelastanut, sillä alkukankeuden jälkeen Robin hallitsi ottelua suvereenisti, tuloksena 10-4 voitto. Viimeisiin eriin Robin teki 133, 86 ja 92 pisteen sarjat. Twitterissä kävi kohina. Puhelin piipitti niin, että vaimo käski sulkemaan sen. En sulkenut.

Nyt Robin huomioitiin laajalti myös englannissa. Mm. David Hendon twiittasi:

Retweeted 10 times
David Hendon ‏@davehendon 11h
Robin Hull in the final qualifying round of the World Championship. That would be an incredible story if he made it back to the Crucible.

Aivan, aikamoinen tarina. Robinin ja Cruciblen välissä seisoo kuitenkin vielä melkoisen tanakasti yksi pelottavan kova vegaani.

Peter Ebdon

43-vuotias Peter "Psycho" Ebdon on tunnettu... sanotaanko, rauhallisesta, pelitavastaan.
Maailmanmestaruuden ja UK Champsinkin aikanaan voittanut Ebdon on pelannut melkoisen huonon 2013/14 kauden, mutta tästä huolimatta kysymyksessä on äärimmäisen vaarallinen kaveri. Ebdonin puolella on kolme kiistatonta vahvuutta:

1. Ebdon niin sanotusti "osaa voittaa", ja se on snookerpelaajalle tärkeä taito. Silloinkin kun peli ei kulje, Ebdon VÄÄNTÄÄ eriä ja matseja itselleen, vaikka väkisin.
2. Ebdonilla on hurja recordi Cruciblessa. Hän pelaa siellä aina hyvin. Hän on Crucible -teatterin kymmenenneksi menestynein pelaaja, eikä pelkää Robinia. 
3. Pelityyli: Ebdonilla on rautaiset hermot ja hänen pelityylinsä on myrkkyä useimmille. Kunto ei myöskään lopu koskaan. Pelaa sitkeää, turruttavaa turvapeliä, joka usein tuhoaa vastustajan oman pelin.

Voidaan kuitenkin sanoa, että Ebdonin pelityyli voi olla myös hänen heikkoutensa. Vaikka Ebdon on hyvä breakbuilderi, väitän, että Robin on parempi. Jos Robin pääsee paukuttamaan isoja breikkejä (ratkaisee eriä yhdellä breikillä) hyvällä itseluottamuksella, Ebdon ei välttämättä pysy mukana. En rupeaisi koskaan neuvomaan Robinia snookerissa, mutta oma kutinani on, että ei kannata antaa Ebdonin määrittää pelin tahtia turvapelillä ja 30 sekunnin lyöntiajalla. Robinin pitänee pussittaa tästä matsista voitto itselleen. Ebdonista pitää tehdä matkustaja.

Ja vielä...

Nyt voidaan jo sanoa, että Robin Hull on tehnyt paluun huippusnookeriin. Hänen nimeään ei enää kuiskata hennosti, kuten ehkä alkukaudesta, vaan nyt se karjaistaan. Robinin murahdus on kuultu Englannissa, Loud & Clear.

Kaikki varmasti uskomme ja toivomme Robinin voittavan Ebdonin (ottelu pelataan keskiviikkona 16.4., alkaen klo 13), mutta jos näin ei käy, se ei maailmaa enää kaada, Robinin suoritus on jo tähän mennessä ollut hurja. Suomalainen on nyt 48 kovimman pelimiehen joukossa, ja se lupaa hyvää ensi kaudeksi. Tämä onn noteerattu Suomen lehdistössä, mutta Robin ansaitsisi suuremman tunnustuksen. Suomalaiset eivät monissa lajeissa nouse näin korkealle.

Vaikka en edelleenkään lähtisi Robinia neuvomaan, suosittelen Häntä kuitenkin katsomaan tämän videon ennen keskiviikon peliä. Asiasta voi myös mainita Ebdonille alkukättelyn yhteydessä (valitettavasti Bloggerista ei löydy alkuperäistä Peter Ebdonin "I am a clown" -videota, mutta siitä löytyy pätkä tämän videon lopussa). Ja täten myös toivotan Robinille tsemppiä peliin!

Mark Allen at Blackpool: "My performances have been way below par."

Mark Allen interview for Cue Power Snookerblog, 25.1.2014.

 

1. All the players always say they enjoy the Shoot-Out. Is it the atmosphere, or is it because the format and the rules are different than in traditional snooker?

It has a bit of everything, you have to come here and not take it too seriously and try to have some fun. In the first year I didn't know what to expect in my first match and I took it too seriously. Now I handle it better. It's a one off event and anything can happen.


2. The crowd tends to get a bit loud in Shoot-Out, does that make things more difficult for a player? Does it make the game more enjoyable when the crowd get involved, or does it make the situation more stressful?

It is difficult and we're not used to it, but it's only once a year for ten minutes so we can adapt. I would not fancy playing in that kind of atmosphere for my livelihood in the big events.


3. Neil Robertson said he won´t be playing, because he doesn´t like the atmosphere, and feels Shoot-Out is "crass, a lottery over one frame and players have to act like clowns" (eurosport.com, 15.1.2014). Do You feel it´s "a crass lottery"?

I agree with Neil but I like it for that reason. It gives the crowd something different and you see new faces in the final stages, like Martin Gould. It's good for the sport as long as it's just once a year.


4. You are nicknamed "The Pistol" which I think describes you as a player very well: very fast and entertaining. Does this kind of quick snooker with shot clock suit The Pistol particularly well?

It suits the quick thinkers but at the same time you don't have to do much wrong to lose. It does favour the faster players but that doesn't mean they will win because each match is just ten minutes.


5. You´ve had a decent season so far, couple of PTC-trophies, beaten some top-players, quarters at UK Championship. How do You see it, and what kind of targets have you set for youself for the rest of the season?

My results have been ok and I have more or less kept my ranking position. But my performances have been way below par. I didn't even play that well in the two events I won, and in the major events I have been poor. It needs to improve but all I can do is keep putting the work in and wait for the results.

Thank you and thanks to all of the snooker fans in Finland for your support!

***

Cue Power Snookerblog would like to thank Mark Allen for the interview. Also big thanks to World Snooker / Ivan Hirschowitz, for support and help. 

Stuart Bingham to Cue Power Snookerblog: ”I´ve learnt a lot every time I play”

Stuart Binghman is one of the hottest pro-snooker players right now. It´s been a great month for him: Champion of Champions runner-up and semi-final in UK Champs. Bingham was kind enough to take some time out of his busy schedule to answer some questions from Cue Power Snookerblog, and from enthusiastic Finnish snooker fans. 

1. You are not an old player, but you´re no rookie either having played as a professional since 1995. Still, your career seems to have somewhat of an upward trend. You´re getting more and more success as you get older, last season was probably your best one ever, and the current season is starting to look really strong as well. How do you feel about this, how do you explain this?

Yes, the last couple of years have been the best of my snooker career and I think there's a number of reasons why. A happy and content life off the table, im married now and have 2 kids, a 10 year old step-daughter and a 2 year old son. 3 years ago I started to work with Stephen Feeney (SightRight) and my game has come on leaps and bounds. I'm so much more accurate and more disciplined with my snooker. The last and not least, experience. The years have gone by but i've learnt a lot every time I play.

The last couple of weeks have been good for me, final of Champions of Champions and semi final of the UK Championships but I did set a few goals this season and still haven't reached all of them yet. Of course, I want to win another tournament this season (preferably a ranking event) but if it isn't I wouldn't moan! Also try and get into the top 4 or 5 in the world.


2. How much do you practice these days?

I still practice a little in between tournaments but not as much as I use to. Most probably a couple of hours a day on my own or a couple of best of 9s playing someone else.


3. Tell us a little bit about how you practice. What kind of practice routines do you have? Have the routines changed over the years? Who do you practice with?

Still do the line up (most common practice routine) and some other routines but mostly practicing on my break building and some safety routines. My routines have changed slightly but try to get situations like I'd get in a match.

I've always had good players to practice with coming from Essex, I use to practice with Ronnie but haven't done for a few years now and Steve Davis but these days I practice with Mark King, Barry Hawkins, Gerrard Greene, Matt Selt. Allan Taylor is new on the tour and has moved down from Liverpool and practices at the same club so I'm trying to teach him how hard the tour is, he's a good player but has a lot to learn.


4. The pro-tour has changed a lot over the years, especially since the 90´s. Barry Hearn is in charge, there´s a lot more tournaments now, and many of them are being played outside the Britain. Also, there is a constant flow of new talented players coming out of many corners of the earth. Has the atmosphere on the tour changed as much as one might think? Is it better to be a pro-player now than what it was in the 90´s and 2000´s?

I wish I was 20 again with the tour the way it is! I love the tour the way it is these days, I was always entering tournaments in Europe just to keep playing but there's no need now with the way the tour is. The players that have been at the top of the game for years are not too happy with the schedule of todays game because we're away all the time but I don't mind it! I'm envy of the new talented guys coming on the tour.


5. We have a Finnish pro-player again on the tour, Robin Hull, who is trying to make a serious comeback after a difficult patch in his life. Do you know Robin? I know you were supposed to play against him in the International Championship, but that didn´t happen...

I've known Robin from the amateur days and I rate him very highly. I played him a few times as a pro and he's hardly missed a ball against me! (laughing)
Sometimes I see his results against other players and think “how has he lost to him”!
He's had a tough time with his health but hopefully thats all better and he can get back to where he was in the top 32!


6. As a father of two childen, im always interested to know how easy/difficult it is to find the balance between all the travelling, practice and family life? Life must get quite hectic at times for a snooker professional?

Yes, its very hard but at the end of the day this is my job! All I can say it thank God for FaceTime because I can see and speak to my family everyday where every I am in the world! I still practice most days but only a little so I can spend more time with the family.


In addition, few questions from my readers: 

Nickname RZ asked:
In your opinion, is there a lot of difference in technical talent between ranking 1-32 players?
No, I don't think there's a lot of difference in technical talent between the top 32.
 
- If not, what is it down to (ie. mental stability less feeling, killer instinct a lot of feeling...)?
I think it comes down to mental ability and believing that you can actually win a tournament. I always believed that I was good enough to win something but until you do, you don't know for sure!

- After almost 20 professional years of playing, do you still play "for fun"?
I still love the game! I love practicing and I always seem to play my best when I'm enjoying it!

  - When you are closing in on frame ball, does it raise any feelings for you?
Yes, I still get nervous or the adrenaline starts pumping. I think I'll always be the same.


Nickname Kirja asked:
Who do You think are the most promising/talented junior up and coming players?

There's a load of Chinese players coming through that are very talented, to many to name! But the ones that are doing well now are the likes of Jack Lisowski, Michael White, Luca Brecel.


Nickname Patrik Asked:
- Do You have a mentor or a coach? Do You speak with him during the long games?

My coach is Stephen Feeney (SightRight) and been working with him for about 3 years. He's at most of my games and yes, we talk in between games. I also talk to my manager (Gary Purkiss) who I've been with since turning pro. He normally gives me a kick up the backside if I'm not performing well! ;-)