Komea Lisowski, viihdyttävä Trump, maaginen O´Sullivan, konemainen Robertson. Snookerpelaajat ovat nykyään kovempia ja taitavampia kuin koskaan ennen. On kuitenkin hyvä muistaa, että kyllä sitä muinoinkin osattiin: Joe Davis ainakin osasi. Uutta snookerkautta odotellessa on hyvä hetki suunnata ajatukset hetkeksi historiaan, todelliseen snookerlegendaan.
 |
| Joe Davis |
Usein puhutaan siitä kuka, tai ketkä ovat kaikkien aikojen parhaimpia pelaajia. Vaikka snooker ei sinänsä ole välineurheilua niin 60-70 vuotta sitten kaikki ei ollut yhtä hyvin kuin nyt pelivälineiden osalta: verat olivat hitaampia, pallot sattumanvaraisia ja pöytä, valleja myöten, saattoi toimia eri paikoissa eri tavoilla. Lyöntivalikoima oli ipso facto rajoitetumpi. Isojen breikkien teko oli siis tuolloin vaikeampaa (eikä isojen breikkien tekeminen muutenkaan ollut samalla tavalla arvostettua kuin nykyään, isoja breikkejä ei metsästetty), vaikkakin oletetusti pussit olivat tuohon aikaan anteliaampia. Siispä pelaajia on mahdotonta arvottaa absoluuttisesti, ja parhaan pelaajan valinta on ehkä mahdotonta - varsinkin kun vielä otetaan huomioon, että pelitekniikka- ja viisaus, sekä pelikulttuuri, jossa pelaajat elävät, ja sen sisäinen kilpailu, on eri aikoina ollut täysin erilainen.
Siksi ei ole järkevää vertailla Joe Davisia nykypelaajien kanssa. Eri aikakaudet eivät snookerissa(kaan) kommunikoi hyvin. Joitain Davisin merkittäviä saavutuksia voidaan kuitenkin luetella ja ne kertovat hänestä pelaajana paljon.
Joe Davis voitti maailmanmestaruuden 15 kertaa peräkkäin aikavälillä 1927-1946. Vuonna -46 hän vetäytyi MM-snookerista (koska "hänen ylivoimaisuutensa ei ollut hyväksi snookerille", kuten hän itse asian ilmaisi), eikä enää ottanut osaa turnaukseen. Hän ei hävinnyt MM-kisoissa yhtäkään ottelua, ikinä. Tosin, MM-kisat toimivat tuohon aikaan eri tavalla, haastajia ei ollut loputtomasti, eikä MM-kannun säilyttämiseksi tarvinnut pelata useita otteluita. Joka tapauksessa, parempaan tilastoon ei ole kenelläkään mahdollisuutta. Davisia ei ylipäätänsä snookerissa juuri päihitetty virallisissa snookerotteluissa, virallisesti hänet onnistui päihittämään ainoastaan hänen oma, nuorempi veljensä Fred Davis.
Davis oli myös ensimmäinen pelaaja, joka voitti maailmanmestaruuden niin biljardissa kuin snookerissakin. Samaan saavutukseen on yltänyt ainoastaan - niinpä niin, hänen veljensä (Fred Davis olisi oikeastaan oman artikkelinsa arvoinen: voitti kahdeksan maailmanmestaruutta, pelasi Cruciblessa MM-kisoissa vielä vuonna 1984, 70-vuotiaana, ja lopetti uransa vasta vuonna 1993, 79-vuotiaana, hävittyään Ronnie O´Sullivanille (!!!) Grand Prix -turnauksessa).
Joe Davis teki maailman ensimmäisen virallisen 147-maksimibreikin vuonna 1955, 53-vuotiaana. Hän teki myös ensimmäisen virallisen satasen breikin MM-kisoissa. Sittemmin hän teki urallaan lähes 700 satasta. Hän teki myös ensimmäisen televisioidun satasen breikin vuonna 1962.
Davisin kehittämä lyöntitekniikka on periaatteessa juuri se, mitä ammattilaiset käyttävät edelleen. Steve Davis sanoi kerran, että Joe Davisin kirja "How I Play Snooker" on edelleen kurantti teos lajia opiskelevalle, ja siellä mainutut asiat pitävät edelleen paikkansa.
Davis kehitti snookerista sellaisen pelin kuin mitä se nykyään on. Ennen häntä snooker ei perustunut niinkään raskaaseen breikkien tekoon vaan taktiseen pallojen siirtelyyn, jossa "toisinaan pussitettiin punainen ja väripallo perään, sitten todennäköisesti taas turvalyönti". Davisin pelityyli oli aggressiivinen, isolla A:lla, hän kehitti tyylin, jossa pyrittiin heti punaisen jälkeen hyökkäämään mustan kimppuun ja jatkamaan breikkiä, mielellään mustalla palolla, niin pitkään kunnes erä oli voitettu. Tämä muutti pelin luonteen. Hän kehitti useita nykypelin standardilyöntejä, kuten pakan levityksen mustan pallon naulaamisen yhteydessä. Hän yksinkertaisesti ajatteli ihan eri peliä kuin edeltäjänsä. Me pelaamme nykyään Joe Davisin snookeria.
Davisin merkitys snookerille yleisölajinakin on huima. Ennen häntä snookerin suosio oli mitätöntä, mutta Davis teki siitä yleisölajin. Hän pelasi runsaasti näytösotteluita teattereissa jne. jonne saapui enemmän ja enemmän ihmisiä. Snooker ei enää ollut vain eksklusiivinen, herrojen kabinettilaji, vaan siitä tuli yleisöä viihdyttävä laji, josta kansa kiinnostui. Tämän merkitystä nykysnookerille ei voida korostaa liikaa, eikä sitä tule unohtaa.
Davis oli snookermies henkeen ja vereen kuolemaansa saakka. Hän sai pahan sydänkohtauksen vuonna 1978 katsoessaan Crucible -teatterissa veljensä MM-ottelua. Fred missasi pinkin pallon tärkeällä hetkellä (ottelussaan Perrie Mansia vastaan), jolloin Joe sai kohtauksen ja hänet vietiin sairaalaan. Tuota pinkkiä kutsutaan vieläkin "palloksi joka tappoi Joe Davisin". Joe Davis kuoli hieman myöhemmin, 79 vuoden iässä.
Muistakaa Joe Davis, hän oli snookerin pioneeri ja suuri mestari. Ensi kerralla, kun korkkaatte pullon mitä tahansa, kohottakaa yksi malja legendalle, Joe Davisille.
Onneksi Davisin loistavasta urasta on jäänyt jonkun verran videomateriaalia. Laitan tähän nyt merkittävimpiä:
Hieno aihe. Tykkään tästä ulkoasusta vielä enemmän. Mitä simppelimpi Bloggerissa, sen parempi. Jatkoa odotellen. Cheers.
VastaaPoista